Hahaha odotan neljättä lasta ja kukaan ei onnittele :D

En minäkään uskaltaisi suorilta käsin onnitella, ellei raskauden kertoja selvästi olisi itsekin täpinöissään ja tohkeissaan. Ei voi tietää, onko lapsi harkittu ja toivottu vai joku vahinkolaukaus. Ja kun tietää miten kallista lapsen pitäminen on, niin en ehkä uskaltaisi onnitella jos en tietäisi perhettä varakkaaksi ja hyvätuloiseksi. 

Ap:llä on onneksi lapsilla ihan kohtalaiset ikäerot ja nuorimmainenkin nukkuu jo varmaan yöt hyvin eikä valvota. Samaten nuorimmainen on jo saanut olla riittävän kauan se pienin ja kaikkien isompien hellittävänä, joten hänkin on jo varmaan valmis ottamaan uuden tulokkaan vastaan. Kuvio olisi ihan erilainen, jos vanhin lapsi olisi kuusi ja nuorimmainen päälle vuoden vanha. 

Älä ap välitä siitä, ettei onnitteluja ole tullut. Moni ei pysty ajattelemaan, että neljäs lapsi olisi iloinen asia. Tärkeintä on, että olette itse tilanteesta onnellisia ja että teillä on hyvä valmius perheenlisäykseen.

No joo. Miten kukaan ei haluaisi toivottaa onnea vahingosta? Silloinhan sitä onnea juuri tarvitaan. Onko onnittelun merkitys kadonnut? onnen toivotus on tulevaisuuteen toivottu onni toiselle. Ei sen hetkisen saavutuksen palkinto, kuten joku näytti kuvittelevan.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään uskaltaisi suorilta käsin onnitella, ellei raskauden kertoja selvästi olisi itsekin täpinöissään ja tohkeissaan. Ei voi tietää, onko lapsi harkittu ja toivottu vai joku vahinkolaukaus. Ja kun tietää miten kallista lapsen pitäminen on, niin en ehkä uskaltaisi onnitella jos en tietäisi perhettä varakkaaksi ja hyvätuloiseksi. 

Siis mikä tämä juttu on? Minä olen pystynyt joka ainoasta raskausuutisesta onnittelemaan niin työssäni kuin vapaa-ajallakin - on onniteltu 16-vuotiaita ja 40-vuotiaita 11 lapsen äitejä. Ei ole minun tehtäväni pohtia päässäni, että "onkohan tämä nyt vahinko vai ei, onko niillä varaa, ovatko ne edes innoissaan", vauvauutisista onnitellaan aina! Himpun moukkamaisen kuvan antaa kyllä itsestään, jos kokee oikeudekseen määritellä, kuka on "onnittelun arvoinen" odottaja. 

Vierailija kirjoitti:

No joo. Miten kukaan ei haluaisi toivottaa onnea vahingosta? Silloinhan sitä onnea juuri tarvitaan. Onko onnittelun merkitys kadonnut? onnen toivotus on tulevaisuuteen toivottu onni toiselle. Ei sen hetkisen saavutuksen palkinto, kuten joku näytti kuvittelevan.

Ehkä nämä menevät ihmisillä sekaisin, kun onnitteluja käytetään nähdäkseni kahdessa "muodossa":

- Onnea ripillepääsyn johdosta, onnea ylioppilaalle, onnea maisterille -> nämä olisi helppo tulkita kehuiksi ja palkkioksi, vaikka oikeastihan nämäkin tarkoittavat onnea tulevaan ainakin "perinteisesti", se miten ihmiset itse ne tulkitsevat on eri asia.

- Onnea hääparille, onnea vauvaa odottaville, onnea kastetulle vauvalle on mielestäni paljon selkeämpi onnen toivotus tulevaisuutta ajatellen. 

Jotkut sitten yleistävät niin, että onnittelu on aina jonkun arvostettavan saavutuksen jälkeinen palkinto eikä niinkään onnentoivotus tulevaan, mitä se tietysti merkitykseltään oikeasti on. 

Onnittelen aina raskaudesta ja lapsen syntymästä, jokainen lapsi on arvokas ja ihana asia.

Mutta kieltämättä on vaikea ymmärtää joidenkin perheiden kohdalla, miksi niitä lapsia vaan tulee ja tulee. Varsinkin jos on melko selkeää, että miehelle olisi riittänyt vähempikin lapsimäärä. Ja on selvää että molemmat vanhemmat on jo väsyneitä ja pinna kireällä. On väärin ja erittäin itsekästä tehdä lapsia tilanteeseen jossa vanhemmat on jo lujilla ja parisuhde on lujilla. Jos ihan itse lisää omaa ja puolison taakkaa tässä elämässä, ja pistää sitten lapset maksamaan siitä (sillä että lapset eivät saa sitä aikaa ja huolenpitoa ja ehjää kotia minkä ansaitsevat) niin on yksinkertaisesti tehnyt väärin. Vaikea siitä on olla iloinen, että näkee ne riskit mitä uusi raskaus ja jälleen uusi lapsi siihen entiseen soppaan todennäköisesti aiheuttaa.

Mua ei ole oikein yhdestäkään raskaudesta onniteltu :) Etenkään sukulaiset ja miehen sukulaiset. Ensimmäistä lasta aloin odottaa aika pian tapaamisemme jälkeen, siksi järkytys. Toista lasta aloin odottaa, kun ensimmäinen oli puolivuotias ja sekin tuli siis liian nopeasti. Meillä oli kaksi lasta, kun olimme olleet yhdessä reilut 2,5 vuotta. Kolmas saatiin sitten pitemmällä ikäerolla ja monet varmaan luulivat, ettemme enää lasta tee. Kaikki lapset olivat kovasti toivottuja ja tarkoituksella "tehtyjä." Ja kolmatta lastakaan ei haluttu siksi, etä täytyy saada poikakin. Olemme yhdessä edelleen 18 vuoden jälkeen :)