Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisen rakastunut hyvään kaveriin.
02.01.2016 |
Okei, liioittelin, sori. Ihastunut, mutta kovasti ihastunut.
Ja mitäpä tässä voi/uskaltaa tehdä, ollaan tunnettu 1-vuotiaista lähtien. Nähdään viikottain, ollaan yhteyksissä päivittäin. Mutta yhtään mitään en uskalla asian etenemisen eteen tehdä, voipi käydä niin että ei oltas enää edes kavereita.
Kertokaa nyt joku kuinka paskamaisesti kävi kun kaverille paljastitte oikeat fiiliksenne?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kävi. Yhdessä 30 vuotta, naimisissa 25 vuotta, lapset 24 & 22 & 19 ja lapsenlapsi 8kk.
Ja kaikki tämä sen ansiosta että mies uskalsi aukaista 30 vuotta sitten suunsa :-)
Itsellä ollut samanlainen tilanne. Kerroin tunteeni ja sain vastaukseksi, että hän on homo. Kirpaisi toki, mutta välit säilyivät. Ei ehkä olla ihan niin läheisiä kuin ennen, koska perimmäinen syy itselleni hakeutua hänen lähelleen oli kuitenkin todennäköisesti lämpimät tunteeni.
Kerro. Jos ei ihan urpo ihminen ole, niin todennäköisesti ottaa asian hyvin. Välit toki muuttuvat joka tapauksessa joko seurusteluksi tai sitten oikeaksi kaverisuhteeksi ilman taka-ajatuksia, mutta onko se huono asia? Eikö ole aika raskasta olla vain kaveri, vaikka oikeasti haluaisit olla enemmän? Ja jos pakit saat, niin ota se sen kannalta, että sitten olet henkisesti vapaa etsimään ja löytämään rakkautta jostakin muualta.
10 vuotta oltiin parhaita kavereita miehen kanssa. Mies tunnusti tunteensa, nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, naimisissa pian 2 vuotta ja odotetaan ensimmäistä yhteistä lasta :)