Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Taas ketju joka menee mun "te lapsettomat olette itsekkäitä, kaikkien täytyy tehdä lapsia, koska ne ovat maailman suurin ilo kaikille vanhemmille, jotka ovat parempia epäitsekkäitä ihmisiä" -lokeroon
Se on hyvin, hyvin suuri lokero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen luokkakaverin perheessä tehtiin joka helvatan perjantai levypiirakkaa, mitä he sanoivat pizzaksi.
Joka ikinen perjantai. Vuosikausia, mahdollisesti edelleenkin. En ole enää ko. perheen kanssa tekemisissä.
Heille tulee varmaan maailmanloppu, jos on perjantai eikä saa pizzapiirakkaa.
Eikö se ole pannupitsa nimeltään ? Teen itse kerran vuodessa ja laitan paksulti täytettä. Kaupan pitsoissa on vain näön vuoksi päällystettä. Ei viitsi sitä pannulappua, miltä ne pitsat tuntuu, pureskella
Menikö sulta pointti ohi tosta kirjoituksesta? Sun kerran vuodessa vs kirjoituksen joka perjantai, huomaatko eroa?
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tuntemassani perheessä lapset eivät alaikäisinä saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja, esim. karkkia, suklaata, jäätelöä, limsaa, mehuja, pullaa, leivoksia tai esim. mitään makeita jälkiruokia. He olivat niin aivopestyjä tähän tapaan, että vielä kouluiässäkin yläasteella kun heille yritti tarjota vaikka karkkia, niin he kieltäytyivät ja sanoivat, että vanhemmat ovat kieltäneet niiden syönnin. He eivät saaneet edes omaa rahaa koskaan, että eivät vain ostaisi mitään herkkuja. Tämä meni heillä aika äärimmilleen. Edes omilla syntymäpäivillään he eivät saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja vaikka vieraat saivat tai kuin he kävivät vaikka toisilla syntymäpäivillä tai muissa juhlissa niin he eivät niissäkään suostuneet syömään tai juomaan mitään herkkuja. Yksi tämän perheen lapsista on siis kaverini. Hän on yhä kaverini yhä nyt kun olemme 30-vuotiaita ja hän sanoo, että hän ei ole vieläkään koskaan syönyt esim. karkkia, suklaata, perunalastuja, jäätelöä, pizzaa, hampurilaisia tai juonut mehua tai limsaa. Syy näiden herkkujen kieltoon heidän lapsuudessaan oli se, että tämän perheen lapset eivät lihoisi vaikka siihen ei ollut edes ilmeistä riskiä koska he olivat kaikki normaalipainoisia tai jopa hoikkia jo lapsena ja tämä ystäväni on yhä pituuteensa nähden hoikka.
Tää on varmaan koko ketjun pahin D: huhhuh..
Wc:n kansi pitää laittaa kiinni, vaikka taloudessa on vain yksi nainen. Mies käy yöllä 3 kertaa vessassa ja nainen ehkä kerran tai 0 kertaa yön aikana vessassa. Samoten 2 poikaa käyvät satunnaisesti myös öisin vessassa. Kansi aina kiinni. Turhaa työtä miehille edestakaisin unisena kyykistyä nostamaan kantta ja asettamaan varovasti se kiinni. Siinä kantta puuhastellessa vielä voi kadota uni. Seisaallaan pissaavat kuitenkin kunnon miehet (eivät ole homoja) ja virtsarakko tyhjenee miesten letkuista parhaiten niin.
Nuo säästöjutut kuulostavat todella tutuilta. Oma lapsuus yksinhuoltajaperheessä 80-luvulla:
- iltaisin ei tehty ruokaa, koska "olethan sä koulussa syönyt"
- leipää ei koskaan saanut syödä tuoreeltaan "ettei se heti lopu"
- ei ollut karkkipäivää
- kaupasta ei ostettu koskaan hedelmiä, naapurista sai omenia ja viinimarjoja
- lihaa ei juuri syöty, söin ensimmäistä kertaa pihviä vasta aikuisena
- kaverit eivät ikinä saaneet syödä meillä
- suihkussaoloaika max 5 min (lämmintä vettä ei saa tuhlata)
- mitkään valot eivät saa olla turhaan päällä
- uusia vaatteita sai ainoastaan kun koulu alkoi (Anttilasta tai Seppälästä)
Ei silti mitään traumoja ole jäänyt, todella säästäväisesti elän edelleen - käyn todella äkkiä suihkussa ja sammuttelen valoja, enkä syö punaista lihaa. Sen sijaan rakastan tuoretta leipää ja hedelmiä ja karkkia syön kyllä viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapurin teineillä ei ollut omia avaimia, vanhemmat ei kuulemma olleet antanee.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tuntemassani perheessä lapset eivät alaikäisinä saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja, esim. karkkia, suklaata, jäätelöä, limsaa, mehuja, pullaa, leivoksia tai esim. mitään makeita jälkiruokia. He olivat niin aivopestyjä tähän tapaan, että vielä kouluiässäkin yläasteella kun heille yritti tarjota vaikka karkkia, niin he kieltäytyivät ja sanoivat, että vanhemmat ovat kieltäneet niiden syönnin. He eivät saaneet edes omaa rahaa koskaan, että eivät vain ostaisi mitään herkkuja. Tämä meni heillä aika äärimmilleen. Edes omilla syntymäpäivillään he eivät saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja vaikka vieraat saivat tai kuin he kävivät vaikka toisilla syntymäpäivillä tai muissa juhlissa niin he eivät niissäkään suostuneet syömään tai juomaan mitään herkkuja. Yksi tämän perheen lapsista on siis kaverini. Hän on yhä kaverini yhä nyt kun olemme 30-vuotiaita ja hän sanoo, että hän ei ole vieläkään koskaan syönyt esim. karkkia, suklaata, perunalastuja, jäätelöä, pizzaa, hampurilaisia tai juonut mehua tai limsaa. Syy näiden herkkujen kieltoon heidän lapsuudessaan oli se, että tämän perheen lapset eivät lihoisi vaikka siihen ei ollut edes ilmeistä riskiä koska he olivat kaikki normaalipainoisia tai jopa hoikkia jo lapsena ja tämä ystäväni on yhä pituuteensa nähden hoikka.
Hyvä esimerkki siitä miten ihmisen pahin vankila on oman pään sisällä. 30-vuotias ei uskalla syödä jotain mikä lapsena kiellettiin, vaikka on aikuinen ihminen joka saa syödä vaikka heinää ja käpyjä jos huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tuntemassani perheessä lapset eivät alaikäisinä saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja, esim. karkkia, suklaata, jäätelöä, limsaa, mehuja, pullaa, leivoksia tai esim. mitään makeita jälkiruokia. He olivat niin aivopestyjä tähän tapaan, että vielä kouluiässäkin yläasteella kun heille yritti tarjota vaikka karkkia, niin he kieltäytyivät ja sanoivat, että vanhemmat ovat kieltäneet niiden syönnin. He eivät saaneet edes omaa rahaa koskaan, että eivät vain ostaisi mitään herkkuja. Tämä meni heillä aika äärimmilleen. Edes omilla syntymäpäivillään he eivät saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja vaikka vieraat saivat tai kuin he kävivät vaikka toisilla syntymäpäivillä tai muissa juhlissa niin he eivät niissäkään suostuneet syömään tai juomaan mitään herkkuja. Yksi tämän perheen lapsista on siis kaverini. Hän on yhä kaverini yhä nyt kun olemme 30-vuotiaita ja hän sanoo, että hän ei ole vieläkään koskaan syönyt esim. karkkia, suklaata, perunalastuja, jäätelöä, pizzaa, hampurilaisia tai juonut mehua tai limsaa. Syy näiden herkkujen kieltoon heidän lapsuudessaan oli se, että tämän perheen lapset eivät lihoisi vaikka siihen ei ollut edes ilmeistä riskiä koska he olivat kaikki normaalipainoisia tai jopa hoikkia jo lapsena ja tämä ystäväni on yhä pituuteensa nähden hoikka.
Tää on varmaan koko ketjun pahin D: huhhuh..
No ei todellakaan pahin. Eihän roskaruuista ole mitään muuta kuin haittaa terveydelle, sokeri on yksi suurimmista terveysongelmien aiheuttajista ja koukuttavampaa kuin kokaiini. Tuota hampurilaista ihmettelen, eihän ne nyt paljoa kummempia ole kuin täytetyt leivät ja omilla täytevalinnoilla voi päättää kuinka terveellistä se on. Pizza samaten. Mutta eipä sillä, onhan se aivan liioiteltua jos ei ikinä saa maistaa herkkuja, miten lie peräti kaksi aikuista ihmistä onnistuneet vakuuttamaan itselleen että noin äärimmilleen vedetty ehdottomuus on tarpeellista.
Omassa lapsuudessani oli sääntö, että kaikesta piti aina ostaa halvin mahdollinen versio. Jos vaikkapa vanhemmat pyysivät käymään kaupassa ja tuomaan vaikkapa jauhelihapaketin, piti aina tuoda se halvin mahdollinen. Jos halvin oli loppu, piti lähteä pois kaupasta ja käydä katsomassa, oliko toisessa. Jos ei ollut, sitten piti palata kotiin ja olla ilman. Käytettiin jotain korvaavaa juttua. Kaikesta piti aina selvitä mahdollisimman vähäisillä kuluilla. Kun vaikkapa pyrin yliopistoon, ei pääsykoepaikkakunnalle saanut mennä edellisenä päivänä ja olla siellä yötä, vaan piti lähteä liikkeelle tosi aikaisin aamuyöstä, jotta pystyi halvalla yöbussilla matkustamaan paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tuntemassani perheessä lapset eivät alaikäisinä saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja, esim. karkkia, suklaata, jäätelöä, limsaa, mehuja, pullaa, leivoksia tai esim. mitään makeita jälkiruokia. He olivat niin aivopestyjä tähän tapaan, että vielä kouluiässäkin yläasteella kun heille yritti tarjota vaikka karkkia, niin he kieltäytyivät ja sanoivat, että vanhemmat ovat kieltäneet niiden syönnin. He eivät saaneet edes omaa rahaa koskaan, että eivät vain ostaisi mitään herkkuja. Tämä meni heillä aika äärimmilleen. Edes omilla syntymäpäivillään he eivät saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja vaikka vieraat saivat tai kuin he kävivät vaikka toisilla syntymäpäivillä tai muissa juhlissa niin he eivät niissäkään suostuneet syömään tai juomaan mitään herkkuja. Yksi tämän perheen lapsista on siis kaverini. Hän on yhä kaverini yhä nyt kun olemme 30-vuotiaita ja hän sanoo, että hän ei ole vieläkään koskaan syönyt esim. karkkia, suklaata, perunalastuja, jäätelöä, pizzaa, hampurilaisia tai juonut mehua tai limsaa. Syy näiden herkkujen kieltoon heidän lapsuudessaan oli se, että tämän perheen lapset eivät lihoisi vaikka siihen ei ollut edes ilmeistä riskiä koska he olivat kaikki normaalipainoisia tai jopa hoikkia jo lapsena ja tämä ystäväni on yhä pituuteensa nähden hoikka.
Hyvä esimerkki siitä miten ihmisen pahin vankila on oman pään sisällä. 30-vuotias ei uskalla syödä jotain mikä lapsena kiellettiin, vaikka on aikuinen ihminen joka saa syödä vaikka heinää ja käpyjä jos huvittaa.
Eihän tuossa ole välttämättä kyse siitä ettei uskalla syödä, vaan vain että ei halua eikä kiinnosta. Ihmiset jotka ovat lopettaneet sokerin käytön kertovat, että maistavat asiat ihan eri tavalla ja esimerkiksi hedelmistä tulee todella makeita. Omasta kokemuksesta esimerkiksi limsat maistuvat aivan hirveältä aluksi, jos on ollut pitkään juomatta.
Isovanhempieni mökillä savusaunan kiukaalle ei saanut ikinä heittää kylmää vettä vaan sen piti olla kuumaa padasta otettua vettä ettei muka kiuaskivet kylmety.
Ei tiennyt vaari mitä minä nyt diplomi-insinöörinä tiedän, että kylmä vesi & kuuma vesi viilentävät kiviä melkotavalla saman verran. Veden kaasuuntuminen höyryksi (kun siis löylyä otetaan) kuluttaa satakertaisesti enemmän energiaa ja siis kylmentää kivet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulta muistan, että erään kaverin perheessä lasten piti teititellä vanhempiaan. Tätä perusteltiin sillä, että vain keskenään samanvertaiset ihmiset saavat sinutella toisiaan ja tuossa perheessä lasten piti osoittaa vanhempia teitittelemällä kunnioittavansa näitä ja myös sen, että he myönsivät, että vanhemmat ovat arvoasteikossa heitä eli lapsia ylempänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tuntemassani perheessä lapset eivät alaikäisinä saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja, esim. karkkia, suklaata, jäätelöä, limsaa, mehuja, pullaa, leivoksia tai esim. mitään makeita jälkiruokia. He olivat niin aivopestyjä tähän tapaan, että vielä kouluiässäkin yläasteella kun heille yritti tarjota vaikka karkkia, niin he kieltäytyivät ja sanoivat, että vanhemmat ovat kieltäneet niiden syönnin. He eivät saaneet edes omaa rahaa koskaan, että eivät vain ostaisi mitään herkkuja. Tämä meni heillä aika äärimmilleen. Edes omilla syntymäpäivillään he eivät saaneet syödä tai juoda mitään herkkuja vaikka vieraat saivat tai kuin he kävivät vaikka toisilla syntymäpäivillä tai muissa juhlissa niin he eivät niissäkään suostuneet syömään tai juomaan mitään herkkuja. Yksi tämän perheen lapsista on siis kaverini. Hän on yhä kaverini yhä nyt kun olemme 30-vuotiaita ja hän sanoo, että hän ei ole vieläkään koskaan syönyt esim. karkkia, suklaata, perunalastuja, jäätelöä, pizzaa, hampurilaisia tai juonut mehua tai limsaa. Syy näiden herkkujen kieltoon heidän lapsuudessaan oli se, että tämän perheen lapset eivät lihoisi vaikka siihen ei ollut edes ilmeistä riskiä koska he olivat kaikki normaalipainoisia tai jopa hoikkia jo lapsena ja tämä ystäväni on yhä pituuteensa nähden hoikka.
Tää on varmaan koko ketjun pahin D: huhhuh..
No ei todellakaan pahin. Eihän roskaruuista ole mitään muuta kuin haittaa terveydelle, sokeri on yksi suurimmista terveysongelmien aiheuttajista ja koukuttavampaa kuin kokaiini. Tuota hampurilaista ihmettelen, eihän ne nyt paljoa kummempia ole kuin täytetyt leivät ja omilla täytevalinnoilla voi päättää kuinka terveellistä se on. Pizza samaten. Mutta eipä sillä, onhan se aivan liioiteltua jos ei ikinä saa maistaa herkkuja, miten lie peräti kaksi aikuista ihmistä onnistuneet vakuuttamaan itselleen että noin äärimmilleen vedetty ehdottomuus on tarpeellista.
Et nyt tainnut lukea ajatuksella💁♀️ he eivät saaneet myöskään rahaa mikä kuulostaa ikävältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä määräsi että hän ja veljet saavat syödä ensin ja kaikki he saivat ottaa ruokaa lisää, ja syödä leipiä ym, mutta meidän perheen naisten piti odottaa valmiina passaamiseen (he hätticät aina lautaset niille sijoilleen ja meidän piti siivota) ja ei puhettakaan että tyttö olisi saanut ottaa lisää ruokaa, tai tuli isältä huutoa ja syytöksiä että "EI NOIN PALJON ETTET LIHO" useimmiten meille naisille ei edes jäänyt ruokaa kun nuo ahnehtivat kaikki. ja tämä kaikki oli ihan 2000 jälkeen. Veljet ovat nykyään isäni kanssa sairaalloisen ylipainoisia ja me siskot ja äiti laihoja.
Meillä oli outoa se, että minä (tyttö) sain vain veljeni vanhoja vaatteita. Yläkerran kaverin perhe olisi antanut kaverin vanhoja vaatteita ( ihania benettonin ja naf nafin vaatteita), mutten saanut niitä ottaa. Jouduin sitten kulkemaan 8 vuotta vanhemman veljen vaatteissa. Rintsikoita en siis tietenkään saanut. Omaa polkupyörää en saanut, enkä edes lainata veljen sikahienoa 12 vaihteista pyörää. Pyöräretkipäivinä sain luvan olla "kipeä" ihan yläasteen loppuun, ettei selviä tämä asia. Sitten seurakunann pappi antoi pyörän, että pääsin lukioon. Veljeni harrasti jääkiekkoa ja hänellä oli kaikki viimesen päälle. Minä sain harrastaa hevostenhoitoa, mutta vain kaksi kertaa viikossa, ettei Tallilla luulla, että en viihdy kotona. Tallin omistaja antoi kengät, kun tallikenkinä sain käyttää isäni metsurinsaappaita kokoa 46. Isä sai valtiolta joka vuosi uudet. Olisin tarvinnut kengät koko 39. Veljeni sai ensin ottaa ruoan, minä sain jos jotain jäi. Herkkuja sai vain veli. Lahjoja äiti kielsi minulle ostamassa synttärinäkään. Lukioon pääsin, kun marjarahoilla ostin kirjat. Yo-vuoden (1996) jälkeen lähdin kotoa enkä edes käynyt siellä kuin vasta 2008 isäni kuollessa.
Yllättäen en aikuisen ole missään tekemisissä äitini ja veljeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen luokkakaverin perheessä tehtiin joka helvatan perjantai levypiirakkaa, mitä he sanoivat pizzaksi.
Joka ikinen perjantai. Vuosikausia, mahdollisesti edelleenkin. En ole enää ko. perheen kanssa tekemisissä.
Heille tulee varmaan maailmanloppu, jos on perjantai eikä saa pizzapiirakkaa.
Mikä ongelma on tässä?
Kyllä meillä vielä nykyäänkin tehdään perinteistä pizzapiirakkaa eli uunipellin kokoinen piirakka. Siihen tulee jauhelihatäyte, jota ensin keitetään tomaattien, sipuleiden, valkosipulin ja mausteiden kanssa suussasulavaksi. Sitä laitetaan pizzataikinan (itse tehty) päälle, lisäksi useamman juuston raastesekoitusta (raastetaan itse juustopaloista) ja ohuita tomaattisiivuja, ehkä myös tuoreita herkkusieniä, mutta ne pitää ensin kevyesti paistaa pannulla. Tämä on yhä meidän suosikki "retroruoka" 1970-luvulta.
Nykyään oon täysi-ikäinen ja jo kotoakin muuttanut, mutta meillä kaksoisveli sai kaiken mitä halusi, hälle kustannettiin aivan kaikki ja minä en saanut oikeastaan ikinä mitään. Nyt kun tarkemmin miettii, niin hän sai aina enemmän lahkoja jouluna ja synttäreitä. Kaikki muut sai katsella Netflixiä, mutten minä. Veljellä myös oli oma pelitietokone, tabletti ja läppäri ja kunnon älypuhelin kun taas mulla oli vaan se äidin vanha puhelin. Vuosia hänelle myös tilattiin kotiin joka ikinen perjantai pizza kun itse tyydyin kotiruokaan. Tosin, epäilen että tämä kaikki johtuu meidän kulttuurista. Siinä kun suositaan poikia paljon enemmän. Asun nykyään ihan eri puolella Suomea kuin 'perheeni' ei järki riittänyt jäädä
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli outoa se, että minä (tyttö) sain vain veljeni vanhoja vaatteita. Yläkerran kaverin perhe olisi antanut kaverin vanhoja vaatteita ( ihania benettonin ja naf nafin vaatteita), mutten saanut niitä ottaa. Jouduin sitten kulkemaan 8 vuotta vanhemman veljen vaatteissa. Rintsikoita en siis tietenkään saanut. Omaa polkupyörää en saanut, enkä edes lainata veljen sikahienoa 12 vaihteista pyörää. Pyöräretkipäivinä sain luvan olla "kipeä" ihan yläasteen loppuun, ettei selviä tämä asia. Sitten seurakunann pappi antoi pyörän, että pääsin lukioon. Veljeni harrasti jääkiekkoa ja hänellä oli kaikki viimesen päälle. Minä sain harrastaa hevostenhoitoa, mutta vain kaksi kertaa viikossa, ettei Tallilla luulla, että en viihdy kotona. Tallin omistaja antoi kengät, kun tallikenkinä sain käyttää isäni metsurinsaappaita kokoa 46. Isä sai valtiolta joka vuosi uudet. Olisin tarvinnut kengät koko 39. Veljeni sai ensin ottaa ruoan, minä sain jos jotain jäi. Herkkuja sai vain veli. Lahjoja äiti kielsi minulle ostamassa synttärinäkään. Lukioon pääsin, kun marjarahoilla ostin kirjat. Yo-vuoden (1996) jälkeen lähdin kotoa enkä edes käynyt siellä kuin vasta 2008 isäni kuollessa.
Yllättäen en aikuisen ole missään tekemisissä äitini ja veljeni kanssa.[/qu
Olen joskus tuntenut perheitä, joissa on tämä sama outo kuvio, suositaan yhtä lasta ja toiselle ei anneta mitään. Vika on vanhemman tai vanhempien pääkopassa ja se ilmenee näin kierosti.
Elämässä hyvin pärjääminen on paras kosto.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään oon täysi-ikäinen ja jo kotoakin muuttanut, mutta meillä kaksoisveli sai kaiken mitä halusi, hälle kustannettiin aivan kaikki ja minä en saanut oikeastaan ikinä mitään. Nyt kun tarkemmin miettii, niin hän sai aina enemmän lahkoja jouluna ja synttäreitä. Kaikki muut sai katsella Netflixiä, mutten minä. Veljellä myös oli oma pelitietokone, tabletti ja läppäri ja kunnon älypuhelin kun taas mulla oli vaan se äidin vanha puhelin. Vuosia hänelle myös tilattiin kotiin joka ikinen perjantai pizza kun itse tyydyin kotiruokaan. Tosin, epäilen että tämä kaikki johtuu meidän kulttuurista. Siinä kun suositaan poikia paljon enemmän. Asun nykyään ihan eri puolella Suomea kuin 'perheeni' ei järki riittänyt jäädä
Meillä oli samaa. Tosin Kiinalaiskulttuuri. Jälkikäteen äiti pyysi anteeksi, mutta eipä se sillon paljon lohduttanut kun kaksi veljeäni sai aivan kaiken ja minä tyttönä jäin ilman ja katselin surkeana kun veljille ostettiin kaikkea.
Hei, me ollaan ihan normaaleja ihmisiä!
- no ette todellakaan ole jos naiset aivopestään ja pelotellaan siihen ajatusmaailmaan että täytyy tehdä lapsia terveyteensä uhalla siinä pelossa että muuten joutuu helvettiin.