En osaa humaltua "yleisissä ryyppäjäisissä" kuten vappu, uusivuosi, monet viikonloput, tupaantulijaiset jne.
Näissä olen paljon selvempi kuin tavallisessa arkikännäämisessä. Ja arkikänni on paljon kivempaakin, juurikin yksin kännätessä ja ilman mitään syytä. Kännääminen porukalla ahdistaa, yksin tissutellen se on paljon kivempaa. Enkä siis arkikännää jatkuvasti, mutta ne kerrat ovat olleet ihania ja kivoja.
Muita? Ja miksi näin?
Kommentit (5)
Olen erakoitunut. Ja ärtyisä, välillä tuntuu että ainut ihminen jota jotenkuten siedän on minä itse, ja sekin tuottaa välillä vaikeuksia. ;)
Haluan humaltua joko yksin tai todella tutussa porukassa. En tykkää humaltua puolituttujen tai vieraiden läsnäollessa; työporukan seurassa en humallu ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Olen erakoitunut. Ja ärtyisä, välillä tuntuu että ainut ihminen jota jotenkuten siedän on minä itse, ja sekin tuottaa välillä vaikeuksia. ;)
Saanko jatkaa? Pidän itseni kanssa käymistä keskusteluista ja minusta olen aika hiton viisas ihminen myös hirveessä kännissä. En ole ihminen, joka kaulakkain kulkee toisen kanssa pitkin poikin laulaen Lambadaa, enkä ihminen, joka kilistelee toisten kanssa iloisena milloin mistäkin...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erakoitunut. Ja ärtyisä, välillä tuntuu että ainut ihminen jota jotenkuten siedän on minä itse, ja sekin tuottaa välillä vaikeuksia. ;)
Saanko jatkaa? Pidän itseni kanssa käymistä keskusteluista ja minusta olen aika hiton viisas ihminen myös hirveessä kännissä. En ole ihminen, joka kaulakkain kulkee toisen kanssa pitkin poikin laulaen Lambadaa, enkä ihminen, joka kilistelee toisten kanssa iloisena milloin mistäkin...
ap
Sitä paitsi myös tosi hyvä tanssimaan, ja hlvtin hyvä musamaku. ;)
Mullekin humaltuminen seurassa on ongelmallista. Jos hankin sellaisen iloisen humalatilan, jossain vaiheessa iltaa alkaa väsyttää niin paljon, että on päästävä nukkumaan tyyliin heti. Ja jos olen kaupungilla tai kylässä jossain, se ei niin vaan onnistukaan.