Ymmärtääkö kukaan ulkopuolinen eteläpohjalaista ylpeyttä (Härmä elokuva)?
No niin, otsikko tuli kysymys. Sukuni on niin pitkälle kun jaksaa katsoa pohojanmaalta kotoisin ja olen itse tunne-elämältäni syvässä suossa tuon eteläpohjalaisen ylpeyden kanssa. Muutin 3-vuotiaana Helsinkiin, enkä ole sen jälkeen käynyt eteläpohjanmaalla lukuunottamma muutamaa nuoruuden Provinssirock-reissua. En tapaa sikäläisiä sukulaisia tms. mutta syvässä istuu tunne-elämässä näemmä nuo klisheet.
Katsottiin miehen ja parin kaverin kanssa Härmä elokuva ihan hiljattain ja mun mielestä Mikko Leppilammen esittämä isoveli oli oikeassa koko ajan, ymmärsin hänen käytöksensä alusta alkaen ja olen sitä mieltä, että surullinen elämä, mutta eihän hänellä oikeasti ollut koskaan mitään muuta mahdollisuutta.
Elokuvan jälkeen muut päivitteli, että kylläpä kaunisnaama Mikko teki hyvän roolin, mutta eihän tollasta oikeesti kenelläkään olis, eikä tarvis tehdä.
No mitä helvettiä: Isä on antamassa talon tiloineen nuoremmalle veljelle, tuo on sen luokan nöyryyrys, että ei oikeasti voi jättää isää henkiin. Tässä elokuvassa se tapahtui näppärästi ja kivuttomasti; jätetään se ukko hukkumaan. Miten tuon tekis nykypäivänä?
Tässä leffassa oli mun mielestä hyvä, kun oli kaksi kaunista poikaa; Mikko se paha veli ja Lauri puhtoinen rakkaus sydämessään.
Tosi asiallisesti jokainen oikeasti pohjalainen ymmärtää häjyn isoveljen käytöksen. Elokuvan rakkaustarinahan olikin vain suurta yleisöä varten.
Mielipiteitä?
Kommentit (78)
Peiliinkataomisen paikka isoveikalla. Onko tullut hoidettua asiansa hyvin? Jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee.
Olen sukujuuriltani puoliksi eteläpohjalainen ja puoliksi karjalainen. Siinä on varsinainen geenisoppa. Tunnen oloni usein aika ristiriitaiseksi.
Ei kannata yrittää ymmärtää pohjalaisia.
Siinä leffassa se Leppilammen esittämä veli oli sössinyt itse elämänsä ja pikkuveli sai oikeutetusti kaiken. Eli en ymmärrä tällaista "ylpeyttä". Ja p-karjalainen olen.
Asun Härmässä enkä ymmärrä elokuvan kaltaista ylpeyttä tai elokuvaa muutenkaan.
"Ylpeyttä"? Mun mielestä tuo kuulostaa lähinnä itsekkäältä mulqulta, luulisi että se ylpeys olisi estänyt sössimästä asioitaan jos jotain. Mutta ilmeisesti ymmärrän ylpeyden "pikkuisen" eri tavalla kuin ap...
Pohjalainen ylpeys on yksinkertaisuutta. Pohjattomasta yksinkertaisuudesta pulpahtaa oivalluksia joita kutsutaan ylpeydeksi. Vähän kuin keisari ilman vaatteita sadussa.
Hyvä pohjalaiselokuva pitkään aikaan!
Leffa oli hieno. Pikkuveljen puolella kyllä olin, mutta ylpeitä olivat kummatkin ja sitä myötä ihailua herättäviä. Isoveli toki myös pelkoa, sellaisen lähellä ei haluaisi elää.
t. suomenruotsalais -turkulais - karjalais -hämäleis -sekotus
En ole nähnyt elokuvaa, mutta en usko että on olemassa mitään pohjalaista ylpeyttä. Ihmisellä on kyllä jokaisella oma ylpeytensä, mutta että se olisi pelkästään pohjalaisten piirre kuulostaa vain tyhmältä.
Vai tarkoitetaanko tässä sellaista junttia ja öykkäröivää "ylpeyttä", joka sisältää mm. sen, että jokaiseen erilaiseen ihmiseen kuuluu suhtautua mahdollisimman vihamiehilisesti ja aggressiivisesti? Sitten kyllä uskon.
No ei ole ymmärrettävää. Isoveli on raukka jossa ei ole miestä ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan hengaa roistojengissä. Ja sitten kun isä tekee ainoan oikean päätöksen, käy roistojenginsä kanssa pikkuveljensä kimppuun. Muualta kotoisin olevana ihmetyttää, miksei pojalle isän päätös kelpaa. Eikö pohjalainen arvosta vanhempiaan, vain omaa ja kavereidensa voimaa ja valtaa?
Isoveli on mulkku mikä mulkku, ja pikkuveli niin hyvis, siinä elokuvan heikkous onkin. Yksiulotteiset hahmot. Toisaalta, sellainen stereotyyppinen kuva pohjalaisista kyllä onkin. Uhotaan, ja kun sanat loppuvat, alkaa puukko heilua. Ei missään vaiheessa pysähdytä miettimään, olisiko omassa asenteessa korjaamista.
Eteläpohjalaisrukat jäi ikuisiksi ajoiksi kiinni yhteen mielenvikaseen puukkoa käyttäneeseen pönttöpäähän. Hohhoijaa.
Pohjalaiset. Joidenkin ajatuksenkulkua on tosielämässäkin vaikeaa ymmärtää enkä ole tullut ensimmäisenkään kanssa toimeen niin, että olisin ystävystynyt. Leffa oli kuvottava ja lopetin katsomisen tähän hukkumiseen.
Ap:n ja muutamien muittenkin kommenteista käy ilmi että pohjalaiset eivät erota oikeaa ylpeyttä tyhmänylpeydestä.
Eteläpohjalainen "ylpeys" = tyhmyyttä, yksinkertaisuutta, sivistymättömyyttä, junttimaisuutta.
Eteläpohjalaiset sikiää tunnetusti lähinnä keskenään ja sukusiitoksen seurauksena väestö degeneroituu.
Minäkin asun Härmässä,ja odotin kyllä elokuvalta jotain parempaa..
Hyvää uutta vuatta kaikiille mammoolle. Moon Härmästä ja mun suurin hupi on olla hippasilla. Puukkohippasilla ja niin syrämmessä läikähtää kun saa puukollaa pikkusen tuikata ehtoolla kun raitilla tavataan.
Mä en häpiä juuriani ja misä moon kotoosin. Tulukaa vaan tänne kaikki raukat niin mää tuikkaan puukoolla kylykiluiren väliin, jotta niin soon vaan notta.
Olkaa vaan rauhassa ylpeitä alueestanne ja sen väestöstä. Kehukaa itseänne maasta taivaisiin, sillä kukaan muu ei sitä tee. Muualle päin elämänne, tapanne ja ajatuksenkulkunne avautuu lähinnä junttiutena. Kun puhutaan suomalaisista juntteina, sivistymättöminä, peräkammarinpoikina, urpoina, moukkina, persuina jne. niin katseet kääntyvät alueenne suuntaan...
Renkää silimille tulla hyppimähän. Kun oiken tosissanna ruvetaan räknäämähän niin elätte pohojalaasia verottamalla keleen helsingin ketkut. Niin son vaan notta ruvetahan viämään Vaasan kautta ja jätetään teirät etelän julkisen loiset välistä pois, notta siinon teille.,kun tuutta silimille hyppimähän...
En usko jonkinlainen sekoitus sharian kunniamurhia ja japanilaista samuraiperinnettä itsemurhineen.
Ja miksi pitäisikään ymmärtää. Äidin suvulla oli siellä varsin ikävät oltavat kun suku tuli Karjalasta evakkona sinne. Nykyiäkin pakolaisia kohdellaan paremmin.