Yksinäisen uusi vuosi

Täällä kanssa kissa kainalossa ja kohta tulee pizzaa tilattuna. Olen kipeänä ja jäin juuri totaalisesti yksin, kun viimeinenkin lapsi lähti. Limua, pizzaa ja telkkua siis + unta varmaan pian sairauden takia.

Yksin kotona, ei mitään erityistä. Yöpaidassa edelleen. Haluaisin vain vetää ranteet auki. Minulle on tapahtunut todella pahoja asioita, joista ei tässä enempää.

Hyvää ruokaa ja pleikkari. Harmittelen kun en ostanut limsaa kaupasta. Kuuntelen pauketta, ja olen iloinen siitä ettei tarvitse olla missään baarin älämölössä tai hytistä ulkona ampumassa rahaa taivaalle.

Ihailen teitä, jotka osaatte asennoitua yksinäisyyteen oikein! Itselleni tämä tuntuu vain joka vuosi yhtä pahalta. Arkena yksinäisyys ei niin haittaa, koska näen kuitenkin koulukavereita. Tänäkin iltana vain sydän särkyy, kun ajattelen, ettei minulla ole ketään, jolle olisin tärkeä. -ap 

Veitpä sanat suustani 24. Minullakin tasan 2 ''kaveria'' joita näen noin 3 kertaa vuodessa aina minun aloitteestani. Olisi taas kivaa kun joku haluaisi omasta aloitteestaan viettää aikaa kanssani. Ai että kaipaan sitä viestiä tai puhelua että toinen olisi tulossa kahville. Ihan spontaanisti, ilman että asiasta olisi tarvinnut vääntää kättä kolmatta viikkoa milloin toisella on aikaa minulle :(

Vierailija kirjoitti:

Halpaa kaljaa tyhjään mahaan niin paljon kuin saan alas. Tupakkaa ketjussa. Telkkari auki. Jos olen tajuissani puolilta öin, käyn katsomassa ilotulituksen. Ennen nukkumaanmenoa pakastepizza. Ihana uusivuosi:-(

No huh! Otan osaa!

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa ja pleikkari. Harmittelen kun en ostanut limsaa kaupasta. Kuuntelen pauketta, ja olen iloinen siitä ettei tarvitse olla missään baarin älämölössä tai hytistä ulkona ampumassa rahaa taivaalle.

Nyt on kylläkin harvinaisen lämmin uusi vuosi ;) Missä Lapin perukoilla sä elät?

Ap, et ole ainoa jolla tuollainen tilanne. Ja luultavasti kukaan ei edes tiedä mun tilanteesta, ettei minua koskaan kutsuta minnekään ja miten yksinäinen oon. Oon parilta kaverilta kysellyt mitä tekevät uutena vuotena ja sain vastaukseksi, että heillä on menoa joten ei viitsinyt enempää edes kysellä mistään muualta. Minusta varmaan ihmiset luulee jotain ihan muuta kun oon yleensä iloinen ja sosiaalinen yms.mut totuus on että oon aina yksin viikonloppuisin ja juhlapäivinä.

Ei näistä juhlista kannata yksinäisen ottaa mitään paineita. Jokaisen kannattaa opetella olemaan tyytyväinen yksinkin. Onhan yksinäisyydessä hyvät puolensa. Saa olla rauhassa. Kaikki juomat on varattu itselle. Voi katsoa mitä kanavaa lystää telkkarista. Ei se, että viettää uutta vuotta yksin, määritä ihmistä. Vuoden päästä voi olla toinen tilanne.

Kakkaan pöksyyn ja piirtelen vuokrayksiöni seiniin hauskoja kuvioita. Kakkaamista varten olen valmistautunut hernekeitolla ja ruisleipä-kombolla. Kohta pärisee :)

Vierailija kirjoitti:

Ihailen teitä, jotka osaatte asennoitua yksinäisyyteen oikein! Itselleni tämä tuntuu vain joka vuosi yhtä pahalta. Arkena yksinäisyys ei niin haittaa, koska näen kuitenkin koulukavereita. Tänäkin iltana vain sydän särkyy, kun ajattelen, ettei minulla ole ketään, jolle olisin tärkeä. -ap 

Opettele elämään sopusoinnussa sen elämäsi tärkeimmän ihmisen kanssa - itsesi. Se sinulla on aina mukana, se ei koskaan jätä. Jos rakastat sitä, sulla on sen kanssa aina hyvä olla. Hanki elämääsi sellaisia asioita, jotka miellyttävät sinua ja tekevät olosi onnelliseksi. Älä odota onnea toisten ihmisten taholta, joudut kuitenkin aina pettymään. Oma mielenrauha ja hyvinvointi pitävät sut onnellisena olosuhteista huolimatta. 

Juon kahvia ja pelaan Simsiä. :D

Tulin juuri saunasta. Kohta telkku päälle ja samalla seuraan jos näkyisi raketteja. Pientä tissuttelua.

Ensimmäinen yksinäinen uusi vuosi eron jälkeen. Joulun jälkeen tää ei enää tunnu miltään. Netflix ja av viihdyttää kuten monia muitakin näemmä. Ensi vuonna unohdan menneet ja alan käydä treffeillä. Uskon parempaan huomiseen vielä. Katsotaan uskonko vuoden päästä.

Malja teille ystäväiseni! Parempia päiviä kohti!

Ne, jotka hehkuttaa sitä, että oma seura on parasta seuraa, kun ei tarvitse kenenkään kanssa taistella kaukosäätimestä, eivät ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä yksinäisyys on. Niin kauan kun yksinäisyys ja oma aika on oma valinta, kaikki on hyvin. Onhan se ihanaa rentoutua kylvyssä ja lukea hiljaisuudessa kirjaa. Mutta aina yksin oleminen ei ole oma valinta. Silloin olo on täysin tyhjä ja arvoton. Mikään ei tunnu pahemmalta kuin tajuta, ettei merkitse kenellekään mitään tärkeää, ettei ole koskaan kenellekään numero ykkönen tai edes top5:ssa.

Meitä yksinäisiä ei usein tunnista ulkonäön perusteella. Voimme olla menestyneitä, sosiaalisia, nättejä ja muutenkin ulospäin positiivisia, mutta todellisuudessa antaisimme mitä tahansa, jos olisi edes joskus joku, jonka kainaloon käpertyä. Joku joka rakastaisi ja jota rakastaa.

Tsemppiä kaikille! Toivottavasti ensi vuosi on parempi!

Väheksymättä kenekään tunteita on pakko sanoa, että on ihan helvetin ärsyttävää lukea näitä "yksinäinen minäkin olen, lasten kanssa käydään kohta paukuttelemassa raketteja tai yksinäisenä täällä olen, kun ei miestä kiinnosta".

Ensinnäkin tuolle, joka on yksinäinen, kun miestä ei kiinnosta viettää uutta vuotta, niin heivaappa kuule se ukkosja vietä sen jälkeen sitä yksinäistä uutta vuotta tai mitä tahansa muuta juhlapyhää. Tuntuu kummasti erilaiselta olla ihan oikeasti fyysisesti yksin kuin sellaisen elävän ihmisen kanssa,  jota ei nyt vaan sattumalta kiinnosta jonkun juhlan viettäminen.

Ja oikeastaan ihan samaan kategoriaan kuin nämä joilla on puoliso, mutta valittavat silti yksinäisyyttä, menee nämä, joilla on lapsia. On AIVAN ERI ASIA olla oikeasti yksinäinen, niin, että sulla ei oikeasti ole ketään kenen kanssa puhua, ei edes ketään kenelle soittaa, kuin se, että susta tuntuu yksinäiseltä, kun sulla ei ole ystävää. Lapsellisella ihmisellä on aina kotona joku, joka osaa (halutessaan) myös vastata eli odotettavissa on ihan aitoa vuorovaikutusta toisin kuin esim. yksinäisen ja hänen koiransa välillä (väheksymättä lemmikkien tuomaa lohtua). Yksinäinen lapseton käy (jotkut) mielellään töissä sen takia, että siellä on ainakin joku, jonka kanssa voi puhua. Käsittääkseni yksi perustelu lapsien hankkimiselle joillain mammoilla on se, ettei tarvitse olla yksin, nyt tai vanhana.

Joo, ja jos ei vielä tullut selväksi, niin yksin vietän uutta vuotta, kuten myös joulua, synttäreitäni vähän ennen joulua, juhannusta, vappua...

Joulu ja UV ei itse asiassa ole mun mielestä pahoja olla yksin. Juhannus on kauhea. Silloin kaikki on oikeasti jollain mökillä kavereiden/suvun kanssa tai reissussa jossain. On lyhyt Suomen kesä ja pahimmassa tapauksessa lämmintä ja aurinkoista. KAIKKI muut on jossain nauttimassa siitä lyhyestä ajasta kun Suomessa oikeasti on elämää ja itse oot sitten kotona sen koiran tai kissan kanssa ja roikut AV:lla, jos täällä olis vaikka joku hyvä provo, johon saat itses lämpiämään...

Roikun netissä, yritän kirjoittaa esseetä + vilkuilla lähdekirjaa, syön hyvää ruokaa, kuuntelen musaa luurit päässä ja pidän tv:tä auki äänettömällä... valvon läpi yön kun huomenna ei kiire mihinkään. Aika perussettiä siis.

Vierailija kirjoitti:

Yksin kotona, ei mitään erityistä. Yöpaidassa edelleen. Haluaisin vain vetää ranteet auki. Minulle on tapahtunut todella pahoja asioita, joista ei tässä enempää.

Oletko ihan varma ettet halua kertoa?

Niin.. minäkin menin sanomaan kaikille kutsuille ei, koska mies halusi viettää uuden vuoden kanssani. Olisin siis matkustanut kauas ystävien ja suvun luokse ja se ei sopinut miehelle. Nyt sitten istun yksin katsomassa jotain huonolaatuista leffaa, koska mies lähti piipahtamaan tunteja sitten kavereiden luona. Voi vee että olin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin kotona, ei mitään erityistä. Yöpaidassa edelleen. Haluaisin vain vetää ranteet auki. Minulle on tapahtunut todella pahoja asioita, joista ei tässä enempää.

Oletko ihan varma ettet halua kertoa?

Totta puhuen osa minusta haluaisi. Mutta en halua tulla tunnistetuksi täällä. Ja sitä paitsi asiat ovat niin kipeitä, etten voi. Eihän tämä ole turvallinen paikka. Sekin jo tuntui pahalta, että joku oli alapeukuttanut viestiä. (Aika säälittävää, mutta sekin on liikaa, jos tunnelmat on valmiiksi mitä on.)