Kapellimestarin työstä ja sen vaikeudesta

Ei harmainta aavistusta. Samaa miettinyt itsekin..

Onko joku loistava sinfonia kapellimestarin, vai itse muusikoiden tuotos?

Toki ymmärrän kapellimestarin merkityksen, mutta miten merkityksellinen se OIKEASTI on, sitä en tiedä.

Käsitykseni kapellimestareista on melko syvä. Sen olen havainnut, että kun uusi tahdipuikonheiluttaja täytyy saada parrasvaloihin, tapahtuu niin, että itse maestro sairastuu, ja sitten hänen tilalleen tulee uusi mestari. Tämä on järjestetty juttu. Partituurien lukeminen / tulkinta ei mitään rakettitiedettä ole, monet kapellimestarit eivät osaa edes sointuja. Luottamukseni klassisen musiikin piireihin on aina ollut häilyvä. Monesti kyseessä heidän taholtaan on pelkkä savuverhojen taakse piiloutuminen ja fasadi. Orkesterin nostaa tai tuhoaa patarumpujen soittaja. Kapellimestarille riittää että toimii ihmismentronomina, osaten heiluttaa tahtipuikkoa kolmion muotoisesti ja toimia majakkana yleisölle. Suurin työ tapahtuu kulisseissa, jossa maestro sparraa joukkuetta lätkävalmentajan oppien mukaan.

Ja mistä kuulee milloin kapellimestari ei osaa työtään?

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kapellimestareista on melko syvä. Sen olen havainnut, että kun uusi tahdipuikonheiluttaja täytyy saada parrasvaloihin, tapahtuu niin, että itse maestro sairastuu, ja sitten hänen tilalleen tulee uusi mestari. Tämä on järjestetty juttu. Partituurien lukeminen / tulkinta ei mitään rakettitiedettä ole, monet kapellimestarit eivät osaa edes sointuja. Luottamukseni klassisen musiikin piireihin on aina ollut häilyvä. Monesti kyseessä heidän taholtaan on pelkkä savuverhojen taakse piiloutuminen ja fasadi. Orkesterin nostaa tai tuhoaa patarumpujen soittaja. Kapellimestarille riittää että toimii ihmismentronomina, osaten heiluttaa tahtipuikkoa kolmion muotoisesti ja toimia majakkana yleisölle. Suurin työ tapahtuu kulisseissa, jossa maestro sparraa joukkuetta lätkävalmentajan oppien mukaan.

Ammatin halveeraamista ja osoittaa asiasta tietämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kapellimestareista on melko syvä. Sen olen havainnut, että kun uusi tahdipuikonheiluttaja täytyy saada parrasvaloihin, tapahtuu niin, että itse maestro sairastuu, ja sitten hänen tilalleen tulee uusi mestari. Tämä on järjestetty juttu. Partituurien lukeminen / tulkinta ei mitään rakettitiedettä ole, monet kapellimestarit eivät osaa edes sointuja. Luottamukseni klassisen musiikin piireihin on aina ollut häilyvä. Monesti kyseessä heidän taholtaan on pelkkä savuverhojen taakse piiloutuminen ja fasadi. Orkesterin nostaa tai tuhoaa patarumpujen soittaja. Kapellimestarille riittää että toimii ihmismentronomina, osaten heiluttaa tahtipuikkoa kolmion muotoisesti ja toimia majakkana yleisölle. Suurin työ tapahtuu kulisseissa, jossa maestro sparraa joukkuetta lätkävalmentajan oppien mukaan.

 

Ammatin halveeraamista ja osoittaa asiasta tietämättömyyttä.

Olen pahoillani mutten usko sinun olevan kykenevä arvioimaan sitä aspektia.

No hyvä orkesteri soittaa tietynlaista ohjelmistoa hyvin vaikka ilman kapellimestaria. Mutta hyvää orkesteria ei synny, jos joku ei potki porukkaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ja mistä kuulee milloin kapellimestari ei osaa työtään?

Kun orkesteri soittaa elottomasti. Parhaimmillaan kapellimestari saa välitettyä orkesterille haluamansa tunnetilan ja soinnin.

Riippuu varmaan teoksesta/säveltäjästäkin. Joissain teoksissa on enemmän ohjeistusta tempojen ym. suhteen kuin toisissa, joten kapellimestarin liikkumavara vaihtelee. Mitään jumalan sanaahan ohjeistuksetkaan eivät lopulta ole, eli vapauksia voi ottaa silti. Mutta hyvä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

No hyvä orkesteri soittaa tietynlaista ohjelmistoa hyvin vaikka ilman kapellimestaria. Mutta hyvää orkesteria ei synny, jos joku ei potki porukkaa eteenpäin.

Toisaalta hyvätkään soittajat eivät takaa toimivaa orkesteria. Hyvässä orkesteissa soittajat ottavat toisensa huomioon ja luottavat toisiinsa.

Kapellimestarilla on äärimmäisen iso merkitys. Esitystilaisuus ei ole ainoa hetki jolloin hän vaikuttaa teoksen esitykseen, vaan iso osa siitä tapahtuu jo harjoituksissa. Kun soitetaan teosta läpi, kapellimestari usein keskeyttää ja sanoo jollekin soittajalle "älä soita näin, soita noin ja jätä enemmän väliä noiden fraasin osien väliin". Toisaalta hän saattaa todeta, että teoksen dynamiikka toteutuu paremmin, jos tietyt soittimet soittavat hiljempaa ja toiset kovempaa kuin nuotteihin on kirjoitettu. Nuoteissa on usein loputtoman paljon pieniä kuvioita, koruja ja lyhyitä tempomuunnoksia, jotka soittajan tulee "kustua juosten" siinä kaiken muun rehkimisen välissä. Kun kapellimestari pysäyttää, käskee muun orkesterin hiljaiseksi ja hioo tietyn soittimen pienen korukuvion omasta mielestään täydelliseksi, soittaja oppii tekemään sen juuri halutulla tavalla.

Esitystilaisuudessa soittajat muistavat ne hienosäädöt jotka kapellimestari on heille määrännyt, ja kun hän osan keskellä kääntyy katsomaan juuri sinua ja viittaa hurmioitunut ilme kasvoillaan aloittamaan täysillä, se panee yrittämään parastaan ja soittamaan juuri niin kuin on sovittu. Kapellimestari ottaa vastuun siitä, että tulkitaan rohkeammin kuin miltä teos nuotteja läpi juoksemalla kuulostaisi.

Vaikka kapellimestari olisi nero ja kuulisi teoksen mielenkiintoisena ja monipuolisena päässään, siitä ei ole iloa, jos hän ei osaa ilmaista orkesterille miten sointi saadaan aikaan ja osaa viestiä sitä kaikille soittajille teoksen aikana samalla, kun pitää koko monimutkaista kudelmaa kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja mistä kuulee milloin kapellimestari ei osaa työtään?

Soitto kuulostaa helposti tasapaksummalta ja epätarkalta. Aloitukset ja sisääntulot eivät onnistu jos kapellimestarin johtaminen on epäselvää. Taitavat soittajat voivat paikkailla johtajan pieniä puutteita, mutta sitten kun joku kantava instrumentti joutuu hukkaan, muiden soittajien on hyvin hankala saada siitä kiinni hyvällä tuloksella. Esim. jos on fraaseja, joiden pitäisi kuulostaa kysymykseltä ja vastaukselta, niin niistä voi puuttua se ajoituksen ja soittotavan tuottama sävy. Jos soittajat eivät tunne kappaletta ennestään, heidän on usein mahdoton omista nuoteistaan päätellä miten oma osuus istuu teokseen.