Passattu mies - siskot, apua!

Jätin oman avomieheni osittain juuri tuollaisen käytöksen takia ( ei sillä, oli suhteessa muutkin asiat pilalla). Jos aikuinen mies menee lukkoon kun pitäisi kirjautua verkkopankkiin ja hoidan itse ihan kaiken kauppareissuista laskuihin, siivoamiseen, ruoanlaittoon, ns. miesten hommiin niin ei kiitos.

Ex-anoppi hankki miehelle uuden asunnon ja hoiteli vakuutusasiat sun muut kuntoon. Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä te naiset löydätte tuommoisia miehiä? Tai eivähän tuommoiset tapaukset ole mitään miehiä vaan pelkkiä pikkupoikia.

Miehenä ihan oikeasti ihmetyttää.

Nykyajan nuorissa miehissä se on aika yleistä, että äiti on passannut lähes piloille. Näin on omassa kaveripiirissäni usea nuori nainen todennut.

t. AP

Miksi äidit sitten tekevät karhunpalveluksen omille pojilleen? Eihän sitä ikinä tiedä milloin se äiti kuolee? Miten sitten käy tälle passatulle pojalle?

Kyllä olen onnellinen siitä minkä kasvatuksen minä sain. Sain apua kun pyysin mutta minulta vaadittiin myös jotakin ja piti käyttää niitä omia " hoksottomia " Joten kiitos äitini, joka kuolit äkillisesti nuorena. Isä oli kuollut aiemmin.

T: Mies

Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä muutosta tapahtuu miehessä sen jälkeen, kun anoppi kuolee.

Ratkeeko ryyppäämään, kun "elämä on niin paskaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti jotkut vielä jaksaisivat vastata, vaikka lyhyestikin! Kaikki vertaistuki on tarpeen.

Ystävien kanssa jutellessani on käynyt ilmi, että miesten passiivisuus ja äitien passaamisluonne ovat aika yleisiä asioita. Esimerkiksi serkkuni mies ei 26-vuotiaansa osannut edes imuroida, kun muutti serkkuni kanssa yhteen!!!

Miksi ihmeessä osa äideistä passaa lapsensa pilalle??

t. AP

Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että äidit kohtelisivat tyttäriään samalla tavalla kuin miten poikia on ihan normi kohdella. Tytöiltä odotetaan aiemmin ja isommissa asioissa oma-aloitteisuutta ja kykyä hoitaa asiat itse. On todellinen harvinaisuus, jos äiti siivoaa yläkouluikäisen tytön huoneen, poikien kohdalla homma menee varmaan 50/50. Kuin luonnostaan tytöt pestataan apureiksi ruuanlaittoon, pyykkihuoltoon ja tiskeihin, joihin perheen isäkään ei välttämättä osallistu millään tapaa, pojista puhumattakaan. Näin jälkikäteen olen palannut mielessäni monesti kesiin mökillä, jossa oltiin vaihtelevalla kokoonpanolla, mutta melkein koko kesän tyttö-minä ja kaksi suht samanikäistä poikapuolista serkkua. En muista montaakaan kertaa, että poikia olisi laitettu kuorimaan perunoita tai tiskaamaan, kun minulle se nakki napsahti liki päivittäin. Pojat kirmailivat ympäriinsä leikeissään ja minä jo aika pienenä alakouluikäisenä tein "naisten töitä". 

 

Äidit tietysti kaivavat tuollaisella toiminnalla hautaa itselleen, koska onhan paras tae hyvästä vanhuudesta se, että on tehnyt tyttölapsen... Tyttäret valvovat unettomia öitä jos eivät ehdi kahta kertaa viikossa laitoksessa olevan äitinsä luo, pojat käyvät jouluna ja syntymäpäivänä vaimonsa pakottamina, vailla huolen häivää. 

Meillä on tyttö saanut saman kohtelun kuin pojat - tai päinvastoin, miten vain. Siksi monissa juhlissa tyttöni ei lähde keittiöön avuksi eikä ymmärrä, kun täti tai kaaso tulee kuiskuttelemaan, että tarvittaisiin apua astioiden kuivaamisessa. Tyttöni (15v) hymyilee nätisti, katsoo kynsiään ja mekkoaan ja sanoo, että "kun me saatiin se kutsu, että tervetuloa juhlimaan, niin en huomannut tulla työvaatteissa". Lähes samanikäisiä poikiani ei ole kertaakaan pyydetty kaatamaan kahvia tai hoitamaan muiden lapsia, mutta oletusarvo on edelleenkin se, että tytöt menevät avuksi.

Ja jos se täti tai kaaso kääntyy minun puoleeni, että kai se Mira nyt voi hetkeksi tulla, niin minä hymyilen yhtä ystävällisesti ja huomautan, että tuolla salin etuosassa tms. on iso liuta aikuisia miehiä, sieltä varmasti joutaa useampikin avuksi. Kai ne osaa kuivat astioita, iso osa naimisissakin.

Vierailija kirjoitti:

No minä voin vastailla. Menin naimisiin ja hankittiin lapset. Ero tulossa. Ei muuttunut mies.

Mulla sama. Ei ne muutu, ei edes pakon edessä.

Tässä on nyt ehkä syytelty liikaa sitä anoppia. Tunnen samanlaisia passattuja miehiä, jotka olivat täysin avuttomia kun muuttivat ensimmäiseen opiskelukämppäänsä. Veivät pyykit äitinsä pestäväksi yms. Mutta vähän kerrallaan hekin alkoivat ottaa vastuuta. Samoin tunnen naisia, joiden isät hoitivat heidän pankkiasiansa senkin jälkeen kun naiset muuttivat omilleen.  Ja hekin ymmärsivät miten maailma toimii ja alkoivat elää kuten aikuiset.

Vaikka olisi miten passattu ja vaikka anoppi olisi miten halukas sitä jatkamaan, hän ei voi sitä tehdä jos mies ei anna. Jos mies antaa passaamisen jatkua melkein 3-kymppisenä, on vaikea uskoa että tilanne muuttuisi. Tai miehen se kuuluisi muuttaa.

Minun mieheni on myös tällainen passattu poika, perheen ainokainen ja äidin silmäterä. Kun emme asuneet yhdessä, anoppi kantoi kerran viikossa pojalle ruokakassit, pesi pyykit ja tiskasi tiskit. Kaiken hoiti ja mieheni isäkään ei katsonut asiakseen opettaa ns. "miehen töitä" pojalleen. Kun muutimme yhteen, söimme pitkään omia ruokia, koska mies osasi "tehdä" ainoastaan mikropitsaa ja kävi hakemassa anopilta ne samat ruokakassit mitä sai poikamiesvuosina. Mies kyllä hoiti laskunsa, mutta kaikki kodin työt jäivät auttamatta mulle ja sain olla kädestä pitäen opettamassa, miten tiskataan ja imuroidaan.

Kävi sitten kuitenkin niin ikävästi, että anoppi kuoli yllättäen sairaskohtaukseen. Se oli meille kova suru, mutta yllätyin, kuinka oikeastaan hyvin mieheni sen otti. Odotin paljon voimakkaampaa reaktiota, että häneltä putoaa täysin pohja elämästä kun äiti ei ole enää passaamassa. Mutta jotenkin hän siitä nousi ja alkoi pikkuhiljaa itsenäistyä, hoitamaan omia asioitaan. Tajusin, että kyllä mun mies osaa, mutta antoi äitinsä passata, ettei sille tulisi paha mieli.

Niin ja itsekin olen huomannut, että kyllä ne poikalapset lellitään pilalle. Jos minä ikinä poikaa saan, niin se laitetaan kotitöihin ihan siinä missä tytötkin.