Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Passattu mies - siskot, apua!
30.12.2015 |
Huomaan olevani tilanteessa, jossa mieheni on passattu täysin pilalle äitinsä puolesta.
Kyseessä 27-vuotias nuori mies, joka on asunut koko elämänsä vain äidinsä kanssa. Isä kuoli, kun mieheni oli 2-vuotias. Mieheni äiti on tehnyt KAIKEN mieheni puolesta eikä mieheni ole tarvinnut elämässään tikkua ristiin laittaa oikeastaan minkään asian suhteen. Hänen äitinsä yhä esimerkiksi laskee uuden verokortin pojalleen. Argh!!!
No, ajattelin, että kun hän asuu yksinään ja lopulta minun kanssa kahdestaan, niin mieheni kasvaa ja oppii olemaan oma-aloitteinen omien asioidensa suhteen. Olemme siis olleet 4 vuotta yhdessä, joista ensimmäinen vuosi asuttiin erillään omissa yksiöissä ja sen jälkeen muutimme yhteen. Mutta vielä mitä.
Mies on niin tottunut siihen, että hänen äitinsä aina pelastaa hänet ja hoitaa hänen asiansa, että sama asenne jatkuu vieläkin - hän ei käytännössä ota kunnolla vastuuta mistään ja jättää kaiken tekemisen viime tippaan. Käytännössä hän tietää, että vaikkei itse muistaisi jotain tärkeää asiaa hoitaa (esim. jokin verokortti-asia, isompi lasku tms.), niin hänen äitinsä kyllä aina vähintään muistuttaa ja usein hoitaakin asian mieheni puolesta.
Itseäni tämä tilanne sieppaa aivan älyttömästi. Olen saanut täysin toisenlaisen kasvatuksen - olen teinistä saakka oppinut hoitamaan omat asiani itse ilman vahempieni apua (toki apua pyydän, jos sitä tarvitsen). Minulle ei esimerkiksi tulisi mieleenkään pyytää äitiäni hoitamaan verokortti-asiani saatika varaamaan vaikka lääkäriä tai etsimään tietoa asiasta X.
Otin asian taas kerran esille ja sanoin miehelleni, että minä en aio häntä passata (enkä olekaan passanut) ja haluan, että hänkin ottaa omasta elämästään ja meidän yhteisistä asioista vastuun. En ala kenenkään äidiksi enkä suostu olemaan ainoa, joka hoitaa yhteisiä asioitamme (esimerkiksi nyt olisi asunnon ostaminen tiedossa ja pankki-asioita ym. siihen liittyen).
No, olimme anopilla käymässä ja mieheni kertoi siinä kahvitellessa, että olin paasannut miehelleni siitä, kuinka haluan itsenäisen miehen, joka huolehtii itse omat asiansa. Tähän anoppi tokaisi,että "voi kuule, niin minä poikani isänkin asiat hoidin, sehän on ihan normaalia! Varasin parturit ja lääkärit ja kaikki." Olin aivan suu auki - siis aikuinen nainen hoitaa aikuisen miehen puolesta tämän parturiajat ym?!?!? Siis voi jumalauta. Sama passaus on siis ollut olemassa jo silloin, kun mieheni isä oli elossa ja nyt tämä passaus on tietenkin siirtynyt mieheeni.
Ei auta, että minä en muistuta miestä jatkuvasti asioidensa hoitamisesta enkä tosiaan teekkään niitä hänen puolestaan, koska hänen äitinsä aina änkeää väliin ja hoitaa/muistuttaa miestäni hänen asioistaan. Olen koittanut siis omalla välipitämättömyydellä opettaa miehelleni, että hän on itse vastuussa omasta elämästään ja hänen tulee ITSE hoitaa omat asiansa, mutta ei - aina se anoppi putkahtaa.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Kokemuksia passatuista miehistä?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Onko tasapuolisuus sitä, että kumpikin hoitaa saman verran samoja asioita? Miksei niitä hommia voi jakaa sen mukaan missä itse kukin on hyvä? Meillä esim. mies on hyvä käymään töissä ja tienaamaan rahaa :-) Miksi hänen pitäisi vaivata päätään sellaisilla asioilla kuin lapsen vaatteiden hankinta tai laskujen maksu?
Ja miksi pitää väkisellä saada mies tekemään jotain asioita? Jos autojen jarrut vaatii huoltoa, niin en minä rupea mieheltä kärttämään, että varaa nyt aika huoltoon ja vie se auto. Mitä siitäkin nyt tulisi? Helpommalla varaan sen ajan itse ja vien auton huoltoon.
Sama juttu se on lomien kanssa. En muista että tässä 16 vuoden aikaan oltaisiin tehty ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa ilman minun aloitettani. Minä kyttään tarjouslennot ja suostuttelen miehen. Aina hän ei innostu, mutta olen aika hyvin oppinut tuntemaan mistä hän tykkää ja minkälaisen ehdotuksen kanssa hänen luokseen pitää mennä. Pientä nirsoilua on alkanut esiintyä ja pitää olla jo valmiiksi mietittynä, mitä siellä perillä tehdään. Mutta mieluummin mietin nämäkin valmiiksi kuin olen kokonaan matkustelematta. Tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 12 v poika varaa parturiaikansa itse. Siis sun anoppi soittaa parturiin ja sanoo haluavansa varata ajan pojalleen. Parturi kysyy, minkä ikäinen poika (tarviiko koroke- tai vaikka autotuolin....). No, 27 v.
Ja onko se puhelinliittymä helpompi sitten kolmekymppisenä vaihtaa? Olen luullut, että täysi-ikäiset hoitavat tuollaiset asiat itse.
Kyllä miehesi pitäisi itsenäistyä ja katkaista napanuoransa. Muuten teille tulee tosi vaikeaa.
Siis ei anoppi poikansa eli mieheni parturia sentään varaa vaan aikoinaan varasi omalle miehelleen eli minun mieheni isälle. Mieheni isä on siis kuollut, kun mieheni on ollut 2v.
Esimerkin tarkoitus vain oli, että anoppini passaajaluonne on ollut aina olemassa ja ulottunut hänen omaan mieheensäkin.
t. AP
Ja ehkä ap sun kannattaa kysyä myös itseltäsi, miksi yleensäkään olet yhdessä pojan etkä aikuisen miehen kanssa. Kiva on mutta poika. Hän ei halua muuttua.
Näitä kutsuttiin ennen peräkammarin pojiksi. Ei viiti lähteä kotituvan lämpimästä. Jos lapsi ei luonnostaan itsenäisty, viisas vanhempi potkaisee lempeästi maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Onko tasapuolisuus sitä, että kumpikin hoitaa saman verran samoja asioita? Miksei niitä hommia voi jakaa sen mukaan missä itse kukin on hyvä? Meillä esim. mies on hyvä käymään töissä ja tienaamaan rahaa :-) Miksi hänen pitäisi vaivata päätään sellaisilla asioilla kuin lapsen vaatteiden hankinta tai laskujen maksu?
Ja miksi pitää väkisellä saada mies tekemään jotain asioita? Jos autojen jarrut vaatii huoltoa, niin en minä rupea mieheltä kärttämään, että varaa nyt aika huoltoon ja vie se auto. Mitä siitäkin nyt tulisi? Helpommalla varaan sen ajan itse ja vien auton huoltoon.
Sama juttu se on lomien kanssa. En muista että tässä 16 vuoden aikaan oltaisiin tehty ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa ilman minun aloitettani. Minä kyttään tarjouslennot ja suostuttelen miehen. Aina hän ei innostu, mutta olen aika hyvin oppinut tuntemaan mistä hän tykkää ja minkälaisen ehdotuksen kanssa hänen luokseen pitää mennä. Pientä nirsoilua on alkanut esiintyä ja pitää olla jo valmiiksi mietittynä, mitä siellä perillä tehdään. Mutta mieluummin mietin nämäkin valmiiksi kuin olen kokonaan matkustelematta. Tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa.
Toki asiat on hyvä jakaa niin, että se, kumpi on hyvä jossain/pitää jostain, hoitaa asian X.
Kuitenkin itse haluan olla parisuhteessa, jossa YHTEISET asiat hoidetaan tasapuolisesti. En myöskään halua ottaa vastuuta mieheni asioista vaan hänen pitää hoitaa ne itse. Nyt hän saattaa pyytää, että muistuttaisin häntä aina jonkin juoksevan asian hoidosta mutta minä en halua tällaista muistuttajan osaa, koska se kuormittaa minua. Minulle riittää hommaa omien asioideni hoitamisessa.
Lisäksi sain viestistäsi kuvan, että olet kenties kotiäitinä? Minä en ole sen tyyppinen, että voisin olla kotiäiti ja mies olisi ns. tienaaja. Haluan itse hankkia rahani ja pystyä tarvittaessa elättämään itseni, jos esimerkiksi ero tulee.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi muuttua?
Tai siis miksi mies kokisi, että muutos olisi hyvä asia, kun hänellä on juuri nyt asiat paremmin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Hänellä on "kirjanpitäjä-äiti", joka huolehtii asiat kuntoon ja siinä vierellä ap, joka leikkii vaimoa. Rehellinen ollakseni - miehesi on kadehdittava tapaus! Enkä minäkään hänenä tekisi itse yhtään mitään, ellei olisi pakko! Ihan sama, hoitaisiko verokortin sihteeri, vaimo vai äiti, pääasia, että joku hoitaa ja mies saa keskittyä olennaisiin.
Mieti ap, kärsitkö tilanteesta aidosti? Aiheutuuko siitä sinulle ongelmia? Menetätkö jotain? Vai ärsyttääkö sinua se, että sinun täytyy itse hoitaa kaikki, mutta miehen elämästä on ikävät asiat ulkoistettu.
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Miehen pitää muuttua, koska sinä niin haluat!
Muistatko sitä vanhaa viisautta, jonka mukaan toista ei voi muuttaa, itseään voi. Pätee myös tässä. Ei mies voi muuttua, koska se muutos toisi vain sinulle tyydytystä, ei välttämättä miehelle itselleen. Mies ei näe tilanteessa mitään sellaista, minkä vuoksi hänen on oltava erilainen. Hän ei kärsi, jos asiat jäävät viimetippaan. Häntä oma-aloitteisuuden puute ei kuormita.
Olisi ihanaa, jos voisi sanoa, että mies muuttuu, kunhan anoppi pysyy kaukana, mutta niin ei tule koskaan tapahtumaan. Olette olleet yhdessä 4 vuotta ja koko ajan olet yrittänyt tehdä miehestä itsellesi kelpaavaa siinä onnistumatta. Olisi miehellekin armollisempaa tässä vaiheessa todeta, että sinä et jousta periaatteissasi, joten kumpikin jatkaa omalla tahollaan. Ei kukaan jaksa vuosikausia liitossa, jossa puoliso käyttää ison osan energiaa siihen, että toinen olisi sellainen kuin hän haluaa.
ohhoh, onpas avuton mies, olen niin hämmentynyt etten oikein mitään hyviä neuvojakaan osaa antaa.....
Voitko koittaa kannustaa miestäsi ja anoppiasi toimimaan niin, että mies vaikka aluksi yhden kuukauden koittaisi olla itsenäinen ihminen ilman, että sinä/anoppisi passaa häntä kuin viisi vuotiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Onko tasapuolisuus sitä, että kumpikin hoitaa saman verran samoja asioita? Miksei niitä hommia voi jakaa sen mukaan missä itse kukin on hyvä? Meillä esim. mies on hyvä käymään töissä ja tienaamaan rahaa :-) Miksi hänen pitäisi vaivata päätään sellaisilla asioilla kuin lapsen vaatteiden hankinta tai laskujen maksu?
Ja miksi pitää väkisellä saada mies tekemään jotain asioita? Jos autojen jarrut vaatii huoltoa, niin en minä rupea mieheltä kärttämään, että varaa nyt aika huoltoon ja vie se auto. Mitä siitäkin nyt tulisi? Helpommalla varaan sen ajan itse ja vien auton huoltoon.
Sama juttu se on lomien kanssa. En muista että tässä 16 vuoden aikaan oltaisiin tehty ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa ilman minun aloitettani. Minä kyttään tarjouslennot ja suostuttelen miehen. Aina hän ei innostu, mutta olen aika hyvin oppinut tuntemaan mistä hän tykkää ja minkälaisen ehdotuksen kanssa hänen luokseen pitää mennä. Pientä nirsoilua on alkanut esiintyä ja pitää olla jo valmiiksi mietittynä, mitä siellä perillä tehdään. Mutta mieluummin mietin nämäkin valmiiksi kuin olen kokonaan matkustelematta. Tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa.
Toki asiat on hyvä jakaa niin, että se, kumpi on hyvä jossain/pitää jostain, hoitaa asian X.
Kuitenkin itse haluan olla parisuhteessa, jossa YHTEISET asiat hoidetaan tasapuolisesti. En myöskään halua ottaa vastuuta mieheni asioista vaan hänen pitää hoitaa ne itse. Nyt hän saattaa pyytää, että muistuttaisin häntä aina jonkin juoksevan asian hoidosta mutta minä en halua tällaista muistuttajan osaa, koska se kuormittaa minua. Minulle riittää hommaa omien asioideni hoitamisessa.Lisäksi sain viestistäsi kuvan, että olet kenties kotiäitinä? Minä en ole sen tyyppinen, että voisin olla kotiäiti ja mies olisi ns. tienaaja. Haluan itse hankkia rahani ja pystyä tarvittaessa elättämään itseni, jos esimerkiksi ero tulee.
t. AP
Oletko listannut miehelle parisuhteeseen liittyvät yhteiset asiat, joiden hoito pitää jakaa? Mitä hän on sanonut? Jos perheessä on vain 1 auto ja se on miehen nimissä, niin onko sen katsastus yhteinen asia vai miehen? Entä lampun vaihto valaisimeen: vaihtaako sen se, joka huomaa palaneen lampun vai se, jonka vuoro on vaihtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi muuttua?
Tai siis miksi mies kokisi, että muutos olisi hyvä asia, kun hänellä on juuri nyt asiat paremmin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Hänellä on "kirjanpitäjä-äiti", joka huolehtii asiat kuntoon ja siinä vierellä ap, joka leikkii vaimoa. Rehellinen ollakseni - miehesi on kadehdittava tapaus! Enkä minäkään hänenä tekisi itse yhtään mitään, ellei olisi pakko! Ihan sama, hoitaisiko verokortin sihteeri, vaimo vai äiti, pääasia, että joku hoitaa ja mies saa keskittyä olennaisiin.
Mieti ap, kärsitkö tilanteesta aidosti? Aiheutuuko siitä sinulle ongelmia? Menetätkö jotain? Vai ärsyttääkö sinua se, että sinun täytyy itse hoitaa kaikki, mutta miehen elämästä on ikävät asiat ulkoistettu.
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Miehen pitää muuttua, koska sinä niin haluat!
Muistatko sitä vanhaa viisautta, jonka mukaan toista ei voi muuttaa, itseään voi. Pätee myös tässä. Ei mies voi muuttua, koska se muutos toisi vain sinulle tyydytystä, ei välttämättä miehelle itselleen. Mies ei näe tilanteessa mitään sellaista, minkä vuoksi hänen on oltava erilainen. Hän ei kärsi, jos asiat jäävät viimetippaan. Häntä oma-aloitteisuuden puute ei kuormita.
Olisi ihanaa, jos voisi sanoa, että mies muuttuu, kunhan anoppi pysyy kaukana, mutta niin ei tule koskaan tapahtumaan. Olette olleet yhdessä 4 vuotta ja koko ajan olet yrittänyt tehdä miehestä itsellesi kelpaavaa siinä onnistumatta. Olisi miehellekin armollisempaa tässä vaiheessa todeta, että sinä et jousta periaatteissasi, joten kumpikin jatkaa omalla tahollaan. Ei kukaan jaksa vuosikausia liitossa, jossa puoliso käyttää ison osan energiaa siihen, että toinen olisi sellainen kuin hän haluaa.
En koe painostavani miestäni muuttamaan luonnettaan.
Siihen kyllä painostan, että hänkin ottaa osaa arjen juokseviin asioihin ja hoitaa niitä. Mielestäni sitä voi vaatia kuka tahansa parisuhteessa kuin parisuhteessa. Parisuhde on kahden kauppaa eikä kaikki saisi olla vain yhden harteilla.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Onko tasapuolisuus sitä, että kumpikin hoitaa saman verran samoja asioita? Miksei niitä hommia voi jakaa sen mukaan missä itse kukin on hyvä? Meillä esim. mies on hyvä käymään töissä ja tienaamaan rahaa :-) Miksi hänen pitäisi vaivata päätään sellaisilla asioilla kuin lapsen vaatteiden hankinta tai laskujen maksu?
Ja miksi pitää väkisellä saada mies tekemään jotain asioita? Jos autojen jarrut vaatii huoltoa, niin en minä rupea mieheltä kärttämään, että varaa nyt aika huoltoon ja vie se auto. Mitä siitäkin nyt tulisi? Helpommalla varaan sen ajan itse ja vien auton huoltoon.
Sama juttu se on lomien kanssa. En muista että tässä 16 vuoden aikaan oltaisiin tehty ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa ilman minun aloitettani. Minä kyttään tarjouslennot ja suostuttelen miehen. Aina hän ei innostu, mutta olen aika hyvin oppinut tuntemaan mistä hän tykkää ja minkälaisen ehdotuksen kanssa hänen luokseen pitää mennä. Pientä nirsoilua on alkanut esiintyä ja pitää olla jo valmiiksi mietittynä, mitä siellä perillä tehdään. Mutta mieluummin mietin nämäkin valmiiksi kuin olen kokonaan matkustelematta. Tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa.
Tämän on pakko olla joku provo, kun "tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa". :D Niinhän tämä maailma pyörii radallaan ajasta ikuisuuteen asti, kun naisille opetetaan se naisen osa, olla miehen passaajana ja "miestyypillisen" elämäntyylin mahdollistajana koska se on MIEHELLE mieluista ja helpointa, viis siitä, mikä olisi naiselle mieluista ja helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sain viestistäsi kuvan, että olet kenties kotiäitinä? Minä en ole sen tyyppinen, että voisin olla kotiäiti ja mies olisi ns. tienaaja. Haluan itse hankkia rahani ja pystyä tarvittaessa elättämään itseni, jos esimerkiksi ero tulee.
t. AP
Olen ollut kotiäitinä, pätkätöissä, opiskelemassa, työttömänä ja nyt pitkästä aikaa töissä. Ei noiden raha-asioiden hoitoon nyt niin paljon aikaa mene, etteikö siinä sivussa ehtisi töissäkin käydä.
Minusta pääsen vähemmällä kun hoidan itse. Enemmän vaivaa siitä jatkuvasta muistuttelusta on. Parturissa mies käy kun saa aikaiseksi, nyt osti kausikortin jolla pääsee samalla maksulla koko vuoden ajan niin monta kertaa kun haluaa. Välillä on nähty liian pitkää tukkaa ja heti sen jälkeen lyhyeksi kynittyä, ettei se heti kasva. Ei pidä pienestä nipottaa :-) Kyllä mies omat vaatteensa ostaa ja osaa varata ajan myös lääkärille tai soittaa ambulanssin itselleen. Nämä hoituu pienellä suostuttelulla.
Jotenkin ajattelen sen niin, että avioliitossa pitää hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Hyvässä lykyssä puolisot täydentävät toisiaan ja osaavat erilaisia asioita. Minä en esimerkiksi ole vaivautunut opettelemaan tietokonejuttuja yhtään enempää kuin mitä tarvitsen omaan käyttööni ja mies hoitaa tukiasemat sun muut, joista en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Yhtä hyvin mies voisi tehdä tästä suuren ongelman, mutta hän tyytyy olemaan meidän perheen guru ja pitää huolen meidän tietoliikenneyhteyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Onko tasapuolisuus sitä, että kumpikin hoitaa saman verran samoja asioita? Miksei niitä hommia voi jakaa sen mukaan missä itse kukin on hyvä? Meillä esim. mies on hyvä käymään töissä ja tienaamaan rahaa :-) Miksi hänen pitäisi vaivata päätään sellaisilla asioilla kuin lapsen vaatteiden hankinta tai laskujen maksu?
Ja miksi pitää väkisellä saada mies tekemään jotain asioita? Jos autojen jarrut vaatii huoltoa, niin en minä rupea mieheltä kärttämään, että varaa nyt aika huoltoon ja vie se auto. Mitä siitäkin nyt tulisi? Helpommalla varaan sen ajan itse ja vien auton huoltoon.
Sama juttu se on lomien kanssa. En muista että tässä 16 vuoden aikaan oltaisiin tehty ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa ilman minun aloitettani. Minä kyttään tarjouslennot ja suostuttelen miehen. Aina hän ei innostu, mutta olen aika hyvin oppinut tuntemaan mistä hän tykkää ja minkälaisen ehdotuksen kanssa hänen luokseen pitää mennä. Pientä nirsoilua on alkanut esiintyä ja pitää olla jo valmiiksi mietittynä, mitä siellä perillä tehdään. Mutta mieluummin mietin nämäkin valmiiksi kuin olen kokonaan matkustelematta. Tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa.
Toki asiat on hyvä jakaa niin, että se, kumpi on hyvä jossain/pitää jostain, hoitaa asian X.
Kuitenkin itse haluan olla parisuhteessa, jossa YHTEISET asiat hoidetaan tasapuolisesti. En myöskään halua ottaa vastuuta mieheni asioista vaan hänen pitää hoitaa ne itse. Nyt hän saattaa pyytää, että muistuttaisin häntä aina jonkin juoksevan asian hoidosta mutta minä en halua tällaista muistuttajan osaa, koska se kuormittaa minua. Minulle riittää hommaa omien asioideni hoitamisessa.Lisäksi sain viestistäsi kuvan, että olet kenties kotiäitinä? Minä en ole sen tyyppinen, että voisin olla kotiäiti ja mies olisi ns. tienaaja. Haluan itse hankkia rahani ja pystyä tarvittaessa elättämään itseni, jos esimerkiksi ero tulee.
t. AP
Oletko listannut miehelle parisuhteeseen liittyvät yhteiset asiat, joiden hoito pitää jakaa? Mitä hän on sanonut? Jos perheessä on vain 1 auto ja se on miehen nimissä, niin onko sen katsastus yhteinen asia vai miehen? Entä lampun vaihto valaisimeen: vaihtaako sen se, joka huomaa palaneen lampun vai se, jonka vuoro on vaihtaa?
En ole listannut, tuo onkin hyvä idea! Ja konkretisoi minullekin tilannetta.
Meillä on vain 1 auto ja se on mieheni. Hän hoitaa sen täysin enkä osallistu siihen millään tavalla. Tosin, hän hoitaa autoa todella hyvin lähinnä siksi, että on autoista todella kiinnostunut. No, hyvä kai, että on edes siinä oma-aloitteinen.
Lampun vaihdossa taas lampun vaihtaa se, joka huomaa palaneen lampun. Tosin uutta lamppua tuskin ostetaan, ellen minä hae sitä kaupasta. :) Tai mieheni hakee sen sitten, kun muutkin talon lamput ovat palaneet ja lamppu on pakko hakea kaupasta.
t. AP
Mulla passattu mies. Äitinsä on passannut sekä hänet että miehensä. Minä en ymmärtänyt varoa, kun en ollut aikaisemmin törmännyt moiseen. Kyse on niin syvälle juuttuneesta asenteesta, että turha odottaa muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla joku provo, kun "tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa". :D Niinhän tämä maailma pyörii radallaan ajasta ikuisuuteen asti, kun naisille opetetaan se naisen osa, olla miehen passaajana ja "miestyypillisen" elämäntyylin mahdollistajana koska se on MIEHELLE mieluista ja helpointa, viis siitä, mikä olisi naiselle mieluista ja helppoa.
En minä kutsu sitä passaamiseksi, kyse on enemmän työnjaosta. Mies ei tee kotona sen vähemmän hommia kuin minäkään. Mutta ne hommat painottuu eri alueille sen mukaan missä kukakin on hyvä. Esim. lapselle minä ostan vaatteet ja hygieniatuotteet, mies ostaa sukset, kännykät ja tietokoneet. Miksi minut pitäisi pakottaa suksikauppaan, kun en ymmärrä niistä yhtään mitään? Ja mikä virka miehellä olisi siellä vaatekaupassa?
Monissa perheissä mies hoitaa kaikki raha-asiat ja vaimo on ihan kuutamolla. Tämä ei tunnu olevan kenellekään ongelma. Mutta jos on niin päin, että mies viihtyy paremmin ruuanlaitossa ja minä sijoitusten parissa, niin mikä tässä on ongelma?
Mistä ihmeestä te naiset löydätte tuommoisia miehiä? Tai eivähän tuommoiset tapaukset ole mitään miehiä vaan pelkkiä pikkupoikia.
Miehenä ihan oikeasti ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä te naiset löydätte tuommoisia miehiä? Tai eivähän tuommoiset tapaukset ole mitään miehiä vaan pelkkiä pikkupoikia.
Miehenä ihan oikeasti ihmetyttää.
Nykyajan nuorissa miehissä se on aika yleistä, että äiti on passannut lähes piloille. Näin on omassa kaveripiirissäni usea nuori nainen todennut.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla joku provo, kun "tytöstäkin on tullut jo hyvä apulainen miehen suostuttelussa". :D Niinhän tämä maailma pyörii radallaan ajasta ikuisuuteen asti, kun naisille opetetaan se naisen osa, olla miehen passaajana ja "miestyypillisen" elämäntyylin mahdollistajana koska se on MIEHELLE mieluista ja helpointa, viis siitä, mikä olisi naiselle mieluista ja helppoa.
En minä kutsu sitä passaamiseksi, kyse on enemmän työnjaosta. Mies ei tee kotona sen vähemmän hommia kuin minäkään. Mutta ne hommat painottuu eri alueille sen mukaan missä kukakin on hyvä. Esim. lapselle minä ostan vaatteet ja hygieniatuotteet, mies ostaa sukset, kännykät ja tietokoneet. Miksi minut pitäisi pakottaa suksikauppaan, kun en ymmärrä niistä yhtään mitään? Ja mikä virka miehellä olisi siellä vaatekaupassa?
Monissa perheissä mies hoitaa kaikki raha-asiat ja vaimo on ihan kuutamolla. Tämä ei tunnu olevan kenellekään ongelma. Mutta jos on niin päin, että mies viihtyy paremmin ruuanlaitossa ja minä sijoitusten parissa, niin mikä tässä on ongelma?
Jos kerta tuo teidän kuvio on teille molemmille täysin ok ja molemmilla on omat vastuualueensa (sinulla ne vaatteet, miehellä sukset -tyylillä), niin mitä oikeastaan edes teet tässä keskustelussa? Aloittajan ongelma kun on mies, joka ei ilman naispuolista potkijaa saa aikaan yhtään mitään ja se ON ongelma aloittajalle.
Toki kannustaisin jo ihan sen faktan puitteissa, että avioliitotkaan eivät aina ole ikuisia, menemään myös mukavuusalueen ulkopuolelle. Minulle yksi maailman parhaista tunteista on se, kun oppii tekemään jotain aiemmin täysin tuntematonta ja tekee tietynlaisia "alanvaltauksia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi muuttua?
Tai siis miksi mies kokisi, että muutos olisi hyvä asia, kun hänellä on juuri nyt asiat paremmin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Hänellä on "kirjanpitäjä-äiti", joka huolehtii asiat kuntoon ja siinä vierellä ap, joka leikkii vaimoa. Rehellinen ollakseni - miehesi on kadehdittava tapaus! Enkä minäkään hänenä tekisi itse yhtään mitään, ellei olisi pakko! Ihan sama, hoitaisiko verokortin sihteeri, vaimo vai äiti, pääasia, että joku hoitaa ja mies saa keskittyä olennaisiin.
Mieti ap, kärsitkö tilanteesta aidosti? Aiheutuuko siitä sinulle ongelmia? Menetätkö jotain? Vai ärsyttääkö sinua se, että sinun täytyy itse hoitaa kaikki, mutta miehen elämästä on ikävät asiat ulkoistettu.
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
mistä itseasiassa on kyse? Onko kyse osaksi kuitenkin temperamenttieroista? Miehelläsi on tapana jättää asiat viime tippaan, "viime tipassa" hän hoitaa asiat kuitenkin hyvin. Tuo ei välttämättä ole mikään passaamiseen tottumisen seurannainen, vaan ihan temperamenttiin liittyvä tapa toimia. Ehkä erilainen kuin sinun tapasi, mutta ihan yhtä hyvä tapa kuitenkin.
Ehkä arvaatkin, minä hoidan hommat aina ns. viime tipassa, se on minun tapani toimia. Ärsyttää välillä puolisoa, mutta hän ymmärtää, että minun tapani on yhtä hyvä kuin hänen tapansa. Anna siis miehesi hoitaa ne asiat viime tipassa, jos hän kerran kuitenkin hoitaa ne hyvin sitten kun hoitaa.
Et voi liiaksi muuttaa miestä, toisekseen sinun pitää ymmärtää, että miehesi tausta (menettänyt isän varhain, tiivis pieni perhe äidin kanssa) vaikuttaa häneen ja on muokannut häntä. Suhteenne ei tule onnistumaan, jos sinulla on tarve muuttaa mies täysin mieleiseksi ja arvostelet hänen tapaansa toimia. Edustatte perhesuhteissa ehkä kahta ääripäätä, niitä arvomaailmoita voi olla vaikea sovittaa yhteen. Miksi ihmeessä miehesi äiti ei voisi tarkistaa miehesi verotusta, jos hän sen kerran hallitsee? Miksi äiti ei voi joskus etsiä jotain tietoa pojalleen, miksi se on sinusta niin väärin ja kamalaa? Jatkuva asian arvosteleminen syö pohjan suhteeltanne.
Ehkä sinun kannattaisi myös miettiä, miksi koet vanhempien avun aikuiselle lapselle niin vääräksi ja omituiseksi? Kyse tapauksessannehan ei ilmeisesti kuitenkaan ole siitä, että miehen äiti tekisi kaikki päätöksen poikansa puolesta ja mies soittaisi joka asiaan äitinsä mielipiteen?
Ap:lle ehkä peiliin katsomisen paikka + sen asian hyväksyminen, että perheitä on erilaisia eikä se oma tapa toimia ja elää ole aina se ainoa ja oikea.
Avuton ja lapsellinen mies ei kiinnostaisi minua lainkaan.
Mikä pitää sinut tuollaisessa suhteessa?
Alue: Aihe vapaa
Eihän tätä olisi voinut paremmin sanoiksi pukea.
t. AP