Lue keskustelun säännöt.
Miehen tytär raskaana, pitäisikö nyt alkaa mummoksi?
30.12.2015 |
Olen vasta 30-vuotias, ei ole edes omia lapsia. Tuntuu oudolta. Mies on innoissaan, itse en tiedä miten suhtautua. Tietysti olen iloinen tytön puolesta, mutta en tiedä pitäisikö minun ottaa tässä nyt joku mummorooli vai mitä ihmettä.
Kommentit (37)
Olet siis itse lapseton ja veikkaisin vapaaehtoisesti. Aika lapsellinen olet ainakin ongelmastasi päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ottaa miehen jolla on lapsia niin tuskin tulee yllätyksenä että nämä lapset kasvaa aikuisiksi ja mahdollisesti lisääntyy???
Et ole mummo eikä sinusta mummoa tule mutta miehesi on vaari joten tukin voit olla naama norsun vitulla aina kun tytär+vauva tulee kylään ym.
Elä omaa elämääsi niinikuin haluat mutta älä sotke miehesi ja hänen tyttärensä välejä...vai oletkos mustis tyttärelle ja tulevalle vauvalle?
Tuleva rääpäle ei ole sinulle mitään sukua. Sinun ei tarvitse ruveta yhtään miksikään, voit jatkaa elämääsi normaalisti eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut itse hankkia lapsia?
En tiedä. Ainakaan tällä hetkellä en halua lapsia. Mies on sanonut, että hänelle riittää tämä yksikin, mutta että yhteinenkään lapsi ei ole mahdoton ajatus.
Ap
Kauhean ilkeitä vastauksia paljon. Älä niistä välitä, elä päivä kerrallaan, asioilla on tapana järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo kaikesta osataan tehdä ongelma. Ajattelitko ap että miehen tyttären tulisi tiedustella sinulta sopivaa ajankohtaa tulla raskaaksi, jotta sinulle ei tulisi "mummo-ongelmaa" 30-vuotiaana? Jo on itsekkyys huipussaan. Vai mitä oikein haet aloituksellasi? Olet tiennyt että miehellä on lapsi, joten kai nyt sen verran olet tajunnut että jonain päivänä tämä lapsi on aikuinen, jolla on omia lapsia, miehesi lapsenlapsia. Et ole mikään mummo syntyvälle lapselle, voit suhtautua ihan normaalisti, kuten nyt pikkuvauvoihin suhtaudutaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos ottaa miehen jolla on lapsia niin tuskin tulee yllätyksenä että nämä lapset kasvaa aikuisiksi ja mahdollisesti lisääntyy???
Et ole mummo eikä sinusta mummoa tule mutta miehesi on vaari joten tukin voit olla naama norsun vitulla aina kun tytär+vauva tulee kylään ym.
Elä omaa elämääsi niinikuin haluat mutta älä sotke miehesi ja hänen tyttärensä välejä...vai oletkos mustis tyttärelle ja tulevalle vauvalle?
No sattumalta lapsen mahdollinen lisääntyminen oli suhteen alkaessa niin kaukainen asia, etten ole uhrannut sille ajatustakaan. En ajatellut olla naama norsunvitulla jatkossakaan, kun en ole ollut tähänkään mennessä, vaikka tytär on jopa asunut kanssamme. Ja vaikka isovanhemmuus tässäkin muodossa tuntuu oudolta ja aivan liian aikaiselta, niin en minä voi alkaa perheessä elää vain omaa elämääni ottamatta muita huomioon. Ja ikimaailmassa en sotkisi miehen ja hänen tyttärensä välejä. Mistä ihmeestä olet saanut sellaista päähäsi? Tyttärelle en ole koskaan ollut mustasukkainen, joten tuskin olen tulevalle lapsellekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleva rääpäle ei ole sinulle mitään sukua. Sinun ei tarvitse ruveta yhtään miksikään, voit jatkaa elämääsi normaalisti eteenpäin.
Rääpäle? Puhutko oikeassakin elämässä vauvoista noin? Olen osa perhettä, enkä siis voi elää muista perheenjäsenistä piittaamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut itse hankkia lapsia?
En tiedä. Ainakaan tällä hetkellä en halua lapsia. Mies on sanonut, että hänelle riittää tämä yksikin, mutta että yhteinenkään lapsi ei ole mahdoton ajatus.
Ap
En mä tässä nyt oikein ongelmaa näe. Kolmekymppisenä naisena ymmärtänet, että 19-vuotias on äidiksi tullessaan kovin nuori vielä, ja tarvitsee lähipiirin tukea. Sinähän et siitä vastuussa tietysti ole, mutta isällään eli puolisollasi lienee kokemusta vauvoista ja niiden tarpeista.
Minulle rupesi tulemaan näitä "lapsenlapsipuolia" kun olin 39-vuotias, itse kahden teinin äiti. Miehen lapsenlapset ovat tietysti hänelle rakkaita, ja arvostan hänen omistautumistaan myös isoisähommissaan. Itse olen tietysti rakkaan mieheni rinnalla mukana siinä määrin kuin minua huvittaa ja miten ehdin - aina en. Jossain vaiheessa on ollut pientä säädön tarvetta ja tarkistelua siitä, missä määrin sallin kotini muuttua minkään sortin lapsiparkiksi - mutta kun on halua sopia asioista, niistä voidaan puhua ja myös sopia.
Ymmärrän että voit olla hämmentynyt, mutta jos olette kaikki edes joten kuten täyspäisiä, niin etteköhän tuommoisesta selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jo kaikesta osataan tehdä ongelma. Ajattelitko ap että miehen tyttären tulisi tiedustella sinulta sopivaa ajankohtaa tulla raskaaksi, jotta sinulle ei tulisi "mummo-ongelmaa" 30-vuotiaana? Jo on itsekkyys huipussaan. Vai mitä oikein haet aloituksellasi? Olet tiennyt että miehellä on lapsi, joten kai nyt sen verran olet tajunnut että jonain päivänä tämä lapsi on aikuinen, jolla on omia lapsia, miehesi lapsenlapsia. Et ole mikään mummo syntyvälle lapselle, voit suhtautua ihan normaalisti, kuten nyt pikkuvauvoihin suhtaudutaan.
Ei hyvänen aika. En millään muotoa tarkoita, että tyttären pitäisi pyytää hyväksyntääni sille, milloin hän hankkii lapsia. Olen vain hieman hämmentynyt, että meistä, alle nelikymppisestä pariskunnasta, tulee pian isovanhempia. Tai miehestäni tulee isoisä, minusta siinä sivussa isoisän vaimo, melkein kuin mummo. Eikö se muka saa tuntua oudolta? Miksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut itse hankkia lapsia?
En tiedä. Ainakaan tällä hetkellä en halua lapsia. Mies on sanonut, että hänelle riittää tämä yksikin, mutta että yhteinenkään lapsi ei ole mahdoton ajatus.
Ap
En mä tässä nyt oikein ongelmaa näe. Kolmekymppisenä naisena ymmärtänet, että 19-vuotias on äidiksi tullessaan kovin nuori vielä, ja tarvitsee lähipiirin tukea. Sinähän et siitä vastuussa tietysti ole, mutta isällään eli puolisollasi lienee kokemusta vauvoista ja niiden tarpeista.
Minulle rupesi tulemaan näitä "lapsenlapsipuolia" kun olin 39-vuotias, itse kahden teinin äiti. Miehen lapsenlapset ovat tietysti hänelle rakkaita, ja arvostan hänen omistautumistaan myös isoisähommissaan. Itse olen tietysti rakkaan mieheni rinnalla mukana siinä määrin kuin minua huvittaa ja miten ehdin - aina en. Jossain vaiheessa on ollut pientä säädön tarvetta ja tarkistelua siitä, missä määrin sallin kotini muuttua minkään sortin lapsiparkiksi - mutta kun on halua sopia asioista, niistä voidaan puhua ja myös sopia.
Ymmärrän että voit olla hämmentynyt, mutta jos olette kaikki edes joten kuten täyspäisiä, niin etteköhän tuommoisesta selviä.
Mutta kun ap ei halua olla edes mummohko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voinut tulla yllätyksenä että teiniäitiys periytyy!
Mun mies oli 38v tullessaan papaksi, itse olin tuolloin 30v. En minä nyt mikään mummo oli vaikka miehen tytär minua välillä mummiksi kutsuukin, lapsen elämässä kuitenkin samalla tavalla mitä miehenikin. Yhdessä ollaan oltu kohta 6v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma siinä on olla pikkuiselle mummo? Eihän se nimitys sinua mahtane ikälopuksi tehdä, vaikka mummon tehtäviä hoiteletkin. Onhan niitä olemassa nuoria mummojakin, jotka ovat onnellisia tehtävässään ja ihan reilusti ilmoittavat olevansa mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on olla pikkuiselle mummo? Eihän se nimitys sinua mahtane ikälopuksi tehdä, vaikka mummon tehtäviä hoiteletkin. Onhan niitä olemassa nuoria mummojakin, jotka ovat onnellisia tehtävässään ja ihan reilusti ilmoittavat olevansa mummoja.
Ehkä nuorilla mummoilla on siinä mielessä helpompaa, että he ovat oikeasti mummoja, ovat kokeneet pikkulapsiajan jo oman lapsensa kanssa jne. Ehkä heille ei tule aivan näin rajuna se, että ensin on jos nyt ei enää nuori niin silti nuorehko, ja sitten yks kaks tällainen uutinen. En tiedä, mutta voisin olettaa.
Ap
Ihan ymmärrettävää apn hämmennys tilanteesta ja mietintä siitä että kokee ristiitaa itsensä ja roolin välillä johon hän omassa elinpiirissään joutuu. Ei ole ihan tavallisinta tulla ikäisenäsi vastauksiin sellaisten sosiaalisten tilanteiden piiriin joita miehesi ukkeus tuo mukanaan.. Koska tuleehan hän olemaan miehensä kumppanina isovanhempi ainakin tulevan lapsen silmissä.
Muista ap että elämässä on monenlaisia rooleja, toisia joita ulkopuolelta nimetään ja toisia joita itse kannamme. Olet lapselle ehkä mummi, lapsen äidille ja muulle lähipiirille mummopuoli mutta muista että oikeasti olet sinä, 30-vuotias sinä joka nyt on sattunut rakastumaan mieheen jonka tytär sattuu saamaan lapsen.
Suosittelen ottamaan ilon irti siitä että saat olla miehesi kautta läsnä isovanhemmuudessa jo vähän tälleen etukäteen, on kuulemma hauskaa kun pienten kanssa voi viettää laatuaikaa ilman vanhemmuuden vastuuta :). Ja muista että lapsi tulee olemaan sinusta varmaan aika ylpeä, oishan se kenestä vaan lapsesta siistiä että "mummo" on nuori eikä vetele rollaattorilla menemään niinkin muiden.
Oletko ajatellut itse hankkia lapsia?