Elämä on oikein mukavaa, tarvitsee vain tyytyä osaansa ja iloita!

Silloin kuin elämä alkaa potkia sinua päähän olan takaa, tule sit sanomaan tuo uudestaan.

Näin se on. On turha valittaa sellaisesta mihin ei voi vaikuttaa. Kun tyytyy oloihinsa ja nauttii pienistä asioista on huomattavasti onnellisempi. Mutta silti voi tehdä töitä sen eteen että olot paranevat. Mutta ei niitä kannata jäädä märehtimään ja murehtimaan.

Olen tämän asian oppinu hyvältä ystävältäni.

Helppohan se on tyytyä siihen mitä on, jos on jotain, mutta mitäs sitten kun ei ole mitään?

Ite just opin tän asian vaikeuksien kautta.

-ei ap

Elämään kuuluvat myös erilaiset koettelemukset ,mutta siltikin kannattaa olla kiitollinen.

Kuule elämä potkii joskus jopa enemmän kuin olan takaa. Kun yksi potku alkaa olla päätöksessä tulee uusi. Mutta ei silti auta jäädä sitä suremaan ja olemaan katkera. Elämä jatkuu ja aina löytyy joku hyväkin asia johon voi tarttua. Elämä on koitellu kyllä meitäkin todella kovalla kädellä. Mutta silti olen onnellinen siitä mitä minulla vielä on. Ja on ne koittelemuksetkin kasvattaneet meitä henkisesti.

Josksu joku on kysyny miksi emme ole katkeria ja miten jaksetaan hymyillä ja nauraa. Vastaan minulla on monta pientä syytä olla onnellinen ja iloita siitä.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

 

Helppohan se on tyytyä siihen mitä on, jos on jotain, mutta mitäs sitten kun ei ole mitään?

Ei ole ihmistä jolla ei olisi jotain. Sinullakin aivan varmasti. Huomaat sen kun pysähdyt miettimään. Ehkä ne ei ole kovin suuria asioita, mutta pienistäkin pitää osata iloita.

Mulla tuo on onnellisuuteni avain. Kun ei ole haluja eikä haaveita, ei ole myöskään tyytymättömyyttä. Eikä tämä tarkoita pelkästään vain haaveita tyyliin "haluaisin kesämökin" tai "haluaisin parempipalkkaisen työn", vaan myös sinänsä luonnollisia haluja kuten "haluaisin olla terve ja kivuton".

Minä olen tehnyt elämänasenteen siitä että hyväksyn kunkin hetken sellaisena kuin se on, ilman sisäistä valitusta. Minulla on krooninen kipusairaus johon ei ole parantavaa hoitoa, ja tällä tavalla jaksan varsin hyvin. Kaikki  poikkeamat nykyhetkestä tekisivät sairauden turhan raskaaksi kestää: se, jos alkaisin muistella kuinka kauan olen kipuja kärsinyt ja miettiä paljonko se on mahdollisuuksia elämästäni pilannut, ja sekin, jos alkaisin märehtiä sitä miten paljon kipua on vielä tiedossa tulevaisuudessa ja mitä kaikkea kivaa se minulta estää. Ei, minä en tee noin, minä pysyn nykyhetkessä. Tällä hetkellä kestän kyllä tämän sekunnin, tämän hetken, kivun. Ilman ajatuksia, ilman haluja päästä siitä eroon. Antaudun tälle hetkelle.

Ja sitten keskityn muuhun kuin itseeni ja kipuuni, pieniin asioihin arjessa. Tänä aamuna minulle tuotti suurta iloa esimerkiksi huurre pihan kompostilaatikossa. Se oli värjännyt puisen kompostilaatikon pehmeän hopeanharmaaksi, ja pinnassa tuikki tuhannet jalokivimäiset huurretähdet. Puiden yläpinnoille huurre oli tehnyt ikään kuin karvoja, joita en voinut vastustaa koskemasta. Mitä muuta sitä voisi ihminen tarvita, kun arkisetkin hetket on täynnä tuollaisia nautintoja?