Mua vähän huolestuttaa / säälittää kaveri kun hän on niin sokerikoukussa
Joka päivä kauppareissulta ostaa jotain herkkuja (kuulemma lapsille), kotoota löytyy aina suklaata/pullia/viinereitä tms. aina kun näkyy joku herkkumainos niin kommentoi tyyliin "nam, noita pitäisi saada". Kuitenkin, häpeää kovasti kilojaan eikä oikein kehtaa niiden kanssa missään liikkua. Tuntuu että ainoa mikä hänellä hallitsee elämää, on herkut.
Todennäköisesti tähän tulee kommentteja että pidä huoli omista asioistas, mutta ihan ystävyydellä tuon kirjoitin. Mutta tuskin lienee mitään, miten asiasta kannattasi sanoa, vai? Olen vähän huolissani hänestä.
Kommentit (3)
Ei ole mitään, mitä kannattaisi sanoa, eikä "sokerikoukkua" ole olemassakaan. Sokerista ei tule riippuvuutta, eikä sen käytön lopettaminen ole vaikeaa, jos niin haluaa thdä. Eri asia jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään, mitä kannattaisi sanoa, eikä "sokerikoukkua" ole olemassakaan. Sokerista ei tule riippuvuutta, eikä sen käytön lopettaminen ole vaikeaa, jos niin haluaa thdä. Eri asia jos ei halua.
Ei mullakaan alkoholin käytön lopettaminen tuota vaikeuksia. Alkoholin ja sokerin liitännäisongelmia en toki rupea vertailemaan, ne ovat vähän eri mittasuhteissa. Riippuvaisuutta uskallan väittää molempien aiheuttavan, vaikka hei, ois vain tuntematta/kaatamatta suuhunsa. Vai?
En tiedä. Olen itsekin sokerikoukussa, mitat 169/72, mutta olen jo luopunut tupakasta enkä edes juo enää muuta kuin satunnaisen ruokakaljan tai pienen lasillisen viiniä joskus, joten en jaksa sokerista stressata.
Jos tekee mieli, syön.