Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka osaavat kaiken helpolla ovat...
30.12.2015 |
tylsiä ja persoonattomia. Jos ihmisellä on kaunis/komea ulkokuori, edes ripaus älyä, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta, tämä tuppaa saamaan tahtonsa läpi hyvin helposti asiassa kuin asiassa. Onhan elämä varmasti helpompaa ja sujuvampaa, mutta sillä on myös hintansa. Tuommoiset ihmiset ovat lähes aina hieman värittömiä persoonia. Suurin osa tuon kaltaisista on aika omahyväisiä, mutta joukkoon mahtuu empaattisiakin yksilöitä, jotka ottavat muut huomioon, mutta heidänkin olemuksessaan on jotain tympäisevää. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä pitää olla joitain vaivoja, jotka kasvattavat persoonallisuutta. Ihminen ei voi aidosti kiinnostua asioista, jos ne eivät aiheuta syviä tunteita.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pitäisi olla värikäs persoona? Myönnän että olen niitä jotka olen saanut kaiken helpolla: varakkaan perheen tytär, ok näköinen, riittävän älykäs jotta koulu sujui helposti, avoin ja sosiaalinen luonne, ei ole sairauksiakaan kohdalle osunut. Ei minua kiinnosta hirveästi olenko joidenkin mielestä väritön persoona tai onko olemuksessani "jotain tympäisevää". Olen itse onnellinen ja kiitollinen elämästä jonka olen saanut.
Ei varmaan tarvitsekaan olla värikäs persoona. Ehkä pointti oli että vaikeudet kasvattavat luonnetta? Pahimmillaan tietysti tuhoavat sen.
Eivät vaikeudet kasvata luonnetta. Ehkä kovettavat ja kyynistävät, mutta ei muuta.
t. Nro 5
Ei pidä paikkaansa. Valintakysymys. Joillekin kokemukset tuovat sydämen viisautta, armeliaisuutta, kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan mistä on selvitty ja mikä on hyvin. Katkeruus ja kiitollisuus ovat vastavoimia.
Vaikeudet ovat vaikeuksia. Mieluummin olisin itse ollut ilman niitä. Eivät ne minua ole muuttaneet perustasolla.
Se vaatii tunnälyä saada irti omista vaikeuksista. Vaikeudet saavat ihmisen tutustumaan itseensä ja älykkäät ihmiset oppivat siitä paljon.
Tunneäly on roskakäsite.
Olet näköjään eri mieltä tieteen kanssa.
Haha! Päivän limbo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaikki ei niin julkisesti mainosta elämänsä varrella olleita vaikeuksia. Joku voi myös oppia toisten virheistä, ei kaikkea tarvi kokea itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pitäisi olla värikäs persoona? Myönnän että olen niitä jotka olen saanut kaiken helpolla: varakkaan perheen tytär, ok näköinen, riittävän älykäs jotta koulu sujui helposti, avoin ja sosiaalinen luonne, ei ole sairauksiakaan kohdalle osunut. Ei minua kiinnosta hirveästi olenko joidenkin mielestä väritön persoona tai onko olemuksessani "jotain tympäisevää". Olen itse onnellinen ja kiitollinen elämästä jonka olen saanut.
Ei varmaan tarvitsekaan olla värikäs persoona. Ehkä pointti oli että vaikeudet kasvattavat luonnetta? Pahimmillaan tietysti tuhoavat sen.
Eivät vaikeudet kasvata luonnetta. Ehkä kovettavat ja kyynistävät, mutta ei muuta.
t. Nro 5
Ei pidä paikkaansa. Valintakysymys. Joillekin kokemukset tuovat sydämen viisautta, armeliaisuutta, kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan mistä on selvitty ja mikä on hyvin. Katkeruus ja kiitollisuus ovat vastavoimia.
Sanopa tuo vaikka omalle lapsellesi, kun hän sairastuu syöpään tai tulee raiskatuksi. Tottakai sitä on kiitollinen, että selvisi hengissä eikä käynyt sen pahemmin. Fakta kuitenkin on, että elämä on epäreilua ja shit happens, mutta parempi olisi, jos noitakaan asioita ei olisi tapahtunut.
On itse asissa tullut paljon sanottuakin. Mm. siitä miten onnellinen voi olla, kun kuitenkin kädet toimivat hyvin, vaikkeivät jalat olekaan kovin vahvat. Tai miten hienoa on, että kuulo ja näkö toimivat niin hienosti, vaikkei puhe sujukaan. Meille on tapahtunut todella paljon, sekä lapsille että aikuisille. Siksi otin vapauden mennä väittämään, että on valintakysymys katkeroituuko.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on liian helppoa, silloin ihminen tekee itselleen liian helppoja asioita. Pitää nostaa tasoa ja vaatia itseltään enemmän.
Taannoin luin ketjun, jossa yksi valitteli, kuinka on liian älykäs kaikkeen. Ei voi olla. Kaikessa ei vain voi olla hyvä.
Tekemällä niitä asioita, joissa on huono, ihminen kehittyy ja kehittää aivojaan myös.
Mikä hiton mielipide tuo nyt on? Jos asenne on että tottakai tästä selvitään, kuulostaako se että tekee helppoja asioita?
Mitä on osata kaiken helpolla. Jos sinä et osaa niin miksi luulet että osaaminen olisi muille helppoa?