Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia välittämään muista? Olen sairastunut vahvuuteen ja yksinäinen
29.12.2015 |
Koen, että ajattelen pääasiassa itseäni ja haluaisin avautua muiden tarpeille. Millaista ajattelua se vaatii? Olen käsittääkseni sairastunut vahvuuteen. En osaa pyytää apua toisilta enkä ole kovin usein avuksi. Koitan pärjätä itse, mutta laiminlyön läheisiäni. En siis ole vahvuuteen sairastunut auttaja, vaan pikemminkin yksinäinen ihminen.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis itsekäskö?
No ei kai tuo ihan itsekkyyttä ole.
No ajattele vaikka niin, että sullakin on hyvä olla kun muillakin on hyvä olla, ja että molemmat on yhtä tärkeää. Sitten teet tekoja, jotka edistää muiden hyvinvointia jos sellaisia sattuu eteen. Keep it simple.
baby steps.
opettele ensin tekstaamaan tuttaville.
sitten vie naapurille uudenvuodenkukka, tai kaverille.
sitten lähde nettituttavuuden kanssa kävelylenkille.
pikku hiljaa opit olemaan ihmisten kanssa ja näet miten itse muutut ihmisystävällisemmäksi.
ja nyt voit vapaasti teilata vastaukseni, kas näin:
_____________________________________
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sairastutaan vahvuuteen?
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/vahvuuteen_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.kotivinkki.fi/hyva-olo/opi-empatiaa
Omasta mielestäni toisista välittäminen lähtee itsestä välittämisestä, itsetuntemuksesta, myös omien heikkouksien hyväksymisestä ei niinkään itsevarmuudesta. Toisista välittämistä (samoin itsestä välittämistä)voi ja kannattaa opetella.
Vierailija kirjoitti:
baby steps.
opettele ensin tekstaamaan tuttaville.
sitten vie naapurille uudenvuodenkukka, tai kaverille.
sitten lähde nettituttavuuden kanssa kävelylenkille.
pikku hiljaa opit olemaan ihmisten kanssa ja näet miten itse muutut ihmisystävällisemmäksi.
ja nyt voit vapaasti teilata vastaukseni, kas näin:
_____________________________________
No en ajatellut teilata sitä, voi voi. Mutta on jotenkin niin, että en voi suorittaa sitä, mitä aloituksessa mietin. Jos se tapahtuu suoritusten kautta en ole oikeastaan edistynyt nykytilasta, koska en osaa ymmärtää muiden ilahtuvan :/ . Jos joku kysyisi, että etkö sitten itse ilahtuisi, jos saat kukkia, niin jossain määrin olisi pakko vastata, että en aina, koska pelkään, että siitä syntyy kiitollisuuden velka. En ole sen arvoinen, että niitä kukkia nyt vain tuodaan. Ja tarkoitukseni ei todella ole saada ne ihmiset ajattelemaan minua ja tekemään minulle samoin, koska uskon myös, että hyviä ihmisiä on maailmassa, vaikken saisi kukkia takaisin juuri NIILTÄ ihmisiltä. Mutta ehkä he eivät kokisi niin? Vaikea selittää, mitä nyt haen takaa, mutta ehkä joku tietää?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä selvisin aika isoista vaikeuksista yksin (yksin jätettynä). Sen jälkeen tajusin, että voin aivan hyvin vähentää turhia kyläilyjä ja semmoista rasittavaa toimintaa. Nyt minulla on enemmän aikaa omille harrastuksilleni ja ajatuksilleni, enkä koe sitä pahana. Uskon yhä, että voin alkaa vaikkapa parisuhteeseen ja olla tukena toiselle ja auttaa kaikessa. Siskojani autan mielellään sukulaisuuden perusteella ilman odotuksia. Mutta en oikein viitsi tarjoutua vaikkapa lapsenvahdiksi hyvää hyvyyttäni jollekin, kun en pidä lapsista huolehtimisesta. Jos olen itse pärjännyt yksin, onko minun pakko olla toisia varten?
Kuinka sairastutaan vahvuuteen?