Olen rakastunut, mutta haluan erota ja jättää miehen! Apua?

Miksi et näe teillä tulevaisuutta? Onko jotain tehtävissä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et näe teillä tulevaisuutta? Onko jotain tehtävissä?

Liian mustasukkainen ja määräilevä. Tuntuu kuin olisin joku muslimi nainen ja en saa tehdä mitään. Hän saa mennä miten haluaa ja aina kaikelle on mukamas joku syy jos on ollut pari päivää muualla.. Ei ole mitään tehtävissä, kun ihminen ei muutu.. Tilanne vaan pahentuu.

Ei rakkausasioissa kannata käyttää järkeä. Muuten huomaa myöhemmin tehneensä itselleen vain hallaa. Kuuntele sydäntäsi ja ole onnellinen että olet löytänyt ihmisen jota rakastaa. Muista asioista voi varmasti jutella ja ratkoa ne.

Itse hylkäsin rakkauden siinä tilanteessa tärkeiltä tuntuneiden asioiden vuoksi eikä taida mennä päivääkään etten katuisi silloista päätöstäni. Ongelmat olivat mitättömiä näin jälkeenpäin ajateltuna. Mies meni ja on nykyään onnellisesti naimisissa. Minä olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkausasioissa kannata käyttää järkeä. Muuten huomaa myöhemmin tehneensä itselleen vain hallaa. Kuuntele sydäntäsi ja ole onnellinen että olet löytänyt ihmisen jota rakastaa. Muista asioista voi varmasti jutella ja ratkoa ne.

mutta entä kun on rakastunut väärään ihmiseen? Nyt on kyse siitä :(

Entäs jos rakastaa, mutta mies ei rakasta minua? Tällaisessa tilanteessa on ehkä arvokkainta jättää kuuntelematta niitä omia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos rakastaa, mutta mies ei rakasta minua? Tällaisessa tilanteessa on ehkä arvokkainta jättää kuuntelematta niitä omia tunteita.

Jos miehen rakkaus on loppu sinua kohtaan, niin siinä tapauksessa varmaan paras erota

Kyllä sydäntään kannattaa kuunnella todellakin!

Kaikki ongelmat on ratkottavissa ja jos oikeasti rakastaa niin asioihin löytyy kyllä joku hyvä kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sydäntään kannattaa kuunnella todellakin!

Kaikki ongelmat on ratkottavissa ja jos oikeasti rakastaa niin asioihin löytyy kyllä joku hyvä kompromissi.

narsistin kanssa kompromissi. hmmm.

Mustasukkainen ja määräilevä - Sanonpa kokemuksesta, että se tulee vain pahenemaan ja mitä enemmän alistut ja yrität rakastamalla häntä eheyttää, sen syvemmässä suossa itse olet. Hienoa, että järki pelaa! Yksin Parempi, Paljon Parempi! Miten pääset yli? Ajan, kärsimyksen ja järjen äänen avulla. Mieti, millainen perhe-elämä sinulla olisi tuollaisen miehen kanssa- et varmasti halua lapsillesi ko isää. Lopulta kääntäisi lapset sinua vastaan kun väistämättä löytää uuden. Yksi ei koskaan riitä tällasille miehille. Lue Naamiona terve mieli -kirja, jos haluat tukea eropäätökseen. ja ota jalat alle jo nyt - Onnellista ja itsenäistä uutta vuotta..

Voi kiitos "rakkauspsykoosi". Tuo auttoi jo paljon, että joku kirjottaa minulle totuuden sanat. Täytyy tutustua kirjaankin, kiitos suosituksesta. Tuli heti parempi mieli ja ihanaa uutta vuotta sinne ja onnea paaaljon vuodelle 2016!!

Kuulostaa vähän mun elämältä. Tää tuntuu kamalalta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin. Oon muuttunut myös ihmisenä sen jälkeen kun aloin seurustelemaan miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän mun elämältä. Tää tuntuu kamalalta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin. Oon muuttunut myös ihmisenä sen jälkeen kun aloin seurustelemaan miehen kanssa

Kauan olet seurustellut? Kamala tilanne. Niin tuttua joka sana. 

up

psisi kirjoitti:

up

Kuuntele sydäntäsi.

Järkeily ei tunneasioissa kannata koskaan, tulet vain katumaan päätöksiäsi myöhemmin.

Jos sydän sanoo niin!

Mitä voit hävitä??

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkainen ja määräilevä - Sanonpa kokemuksesta, että se tulee vain pahenemaan ja mitä enemmän alistut ja yrität rakastamalla häntä eheyttää, sen syvemmässä suossa itse olet. Hienoa, että järki pelaa! Yksin Parempi, Paljon Parempi! Miten pääset yli? Ajan, kärsimyksen ja järjen äänen avulla. Mieti, millainen perhe-elämä sinulla olisi tuollaisen miehen kanssa- et varmasti halua lapsillesi ko isää. Lopulta kääntäisi lapset sinua vastaan kun väistämättä löytää uuden. Yksi ei koskaan riitä tällasille miehille. Lue Naamiona terve mieli -kirja, jos haluat tukea eropäätökseen. ja ota jalat alle jo nyt - Onnellista ja itsenäistä uutta vuotta..

Mitähän ihme paskaa sinäkin kirjoitat?

Olen mustasukkainen, ja määräileväkin mies, koska koen että se on tehtäväni.

Jos en "pitäisi huolta" naisestani niin hän joutuisi ongelmiin ja siinä menisi sitten taas järki ja hermot sitä soppaa selvitellessä.

Vai väitättekö te naiset että ette ole pohjimmiltaan kuin 15-kesäisiä tyttöjä aikuisten ruumiissa?

Unohdetaanko paskapuhe ja todetaan että sopiva mustasukkaisuus ja alistaminen on ihan ok. Se mikä kenellekkin sopii on sitten jokaisen oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkainen ja määräilevä - Sanonpa kokemuksesta, että se tulee vain pahenemaan ja mitä enemmän alistut ja yrität rakastamalla häntä eheyttää, sen syvemmässä suossa itse olet. Hienoa, että järki pelaa! Yksin Parempi, Paljon Parempi! Miten pääset yli? Ajan, kärsimyksen ja järjen äänen avulla. Mieti, millainen perhe-elämä sinulla olisi tuollaisen miehen kanssa- et varmasti halua lapsillesi ko isää. Lopulta kääntäisi lapset sinua vastaan kun väistämättä löytää uuden. Yksi ei koskaan riitä tällasille miehille. Lue Naamiona terve mieli -kirja, jos haluat tukea eropäätökseen. ja ota jalat alle jo nyt - Onnellista ja itsenäistä uutta vuotta..

Mitähän ihme paskaa sinäkin kirjoitat?

Olen mustasukkainen, ja määräileväkin mies, koska koen että se on tehtäväni.

Jos en "pitäisi huolta" naisestani niin hän joutuisi ongelmiin ja siinä menisi sitten taas järki ja hermot sitä soppaa selvitellessä.

Vai väitättekö te naiset että ette ole pohjimmiltaan kuin 15-kesäisiä tyttöjä aikuisten ruumiissa?

Unohdetaanko paskapuhe ja todetaan että sopiva mustasukkaisuus ja alistaminen on ihan ok. Se mikä kenellekkin sopii on sitten jokaisen oma asia.

Hei trollipeikko, onneksi et ole todellinen etkä ainakaan minun mies. Leikitään, että olisit oikea... No olisit sellainen paskakasaukko, jonka kiertäisin ja kaukaa. 

Terv. aikuinen ja ihan itse itsestään huolen pitävä nainen.

Mä oon aina aikasemmin ihmetellyt sitä sanontaa, et pitää katsoa ennemmin samaan suuntaan kuin toisiansa silmiin (tjsp).

Nyt oon tajunnu mitä se tarkottaa. Meillä ei miehen kanssa tunnu olevan enää mitään muuta ku lapset yhteistä. Ja nekin vaan sillon ku miehestä siltä tuntuu. Välillä mies ihana ja ok, seuraavana hetkenä saattaa suuttua silmittömästi jostain pikkuasiasta.

Huonona päivänä mä olen vaan nalkuttava ämmä, kaikki mitä sanon kuullaan valituksena (esim eilen ruokakauppaan mennessä soitin miehelle 2 kertaa melkein peräkkäin; ekalla kertaa kysyin onko jotain mitä hän tarttee kaupasta ja kuinka on kotona syömässä eli kuinka paljon varaan ruokia, kun välillä ei viikkoon syö kotona kuin aamupalan. Toisen kerran soitin melkein perään, kun olin saanut miehen siskolta viestiä, että voisivat perheensä kanssa tulla meille joko eilisiltana tai tänään kylään, ajattelin kysyä kumpi on miehelle parempi vai onko hän ylipäätään kotona. No suuttui täysin, kun minä en voi millään uskoa, että hän ei voi nyt tietää tarkkaa aikatauluaan ja hän on kotona kun siskonsa tulee perheineen jos on).

En tiedä mikä kriisi miehellä menossa, tuntuu tuo käytös huonontuneen muutaman viime vuoden aikana hirmuisesti, mutta viitteitä ollut aiemminkin.

Jos en kaikesta huolimatta rakastaisi miestäni niin paljon, lähtisin samantien. Lapset ovat vielä pieniä, nuorin puolivuotias, niin tuntuu kamalalta repiä heidät pois lapsuuden kodista. Pikkuhiljaa olen kyllä vakavasti alkanut selvittää eroon liittyviä asioita ja seuraillut myynnissä olevia asuntoja.

Ei niitä toisen silmiä tuijottamalla saa parempaa elämää, jos ei ole myös samoja ajatuksia elämän kulusta.

Jos jokin tuntuu tökkivän jo nyt, niin tällä kokemuksella hyppäisin heti pois kyydistä - ei se aika ainakaan muuta tai paranna tilannetta.

Miten unohtaisin miehen ja pääsisin yli jatkamaan omaa elämääni? Hän ei ollut minulle se oikea, enkä usko hänen olevan kellekkään.. Kun ei tosiaan ole terveimmästä päästä. Pahinta, että olen rakastunut. Mutta tässä tilanteessa on ollut monia ja tahdon nyt vain unohtaa hänet ja päästä yli. Toivon, ettei hän vainoa minua, mutta uskon, että sitäkin tulee olemaan edessä. Rankkaa..

Vierailija kirjoitti:

Miten unohtaisin miehen ja pääsisin yli jatkamaan omaa elämääni? Hän ei ollut minulle se oikea, enkä usko hänen olevan kellekkään.. Kun ei tosiaan ole terveimmästä päästä. Pahinta, että olen rakastunut. Mutta tässä tilanteessa on ollut monia ja tahdon nyt vain unohtaa hänet ja päästä yli. Toivon, ettei hän vainoa minua, mutta uskon, että sitäkin tulee olemaan edessä. Rankkaa..

Olet rakastunut, mutta samalla jo nyt pelkäät häntä. Jos on yhtään samanlainen kuin mies jonka kanssa minä seurustelin, niin hänellä on mystistä valtaa sinuun, saa sinut tekemään ja käyttäytymään kuten haluaa. Ota etäisyyttä, näät paremmin kuvion. Minä valmistelin pikkuhiljaa eroa, vedin itseni irti. Enkä ole takaisin haikuillut, ihmetellyt vaan miten meninkin mukaan tuohon hulluuteen. Tunne voi viedä, varsinkin jos toinen osaa tunteitasi manipuloida. Rakkaudessa on mukana sekä järki että tunne. Ja se tunne on, että toisen vieressä on hyvä ja turvallinen olo, ei että toista pitää pelätä.