Aloitin romaaninn kirjoittamisen! Vinkkejä?

Ennen romaanin kirjoittamista tee suunnitelma. Kirjoita juonikaavio ylös, tee hahmojen luonteille pohjaa ja kirjoita irtonaisia ajatuksia paperille. Jos tyhjästä lähtee kirjoittamaan se ei kovin useasti onnistu.

Muista pitää erillistä tiedostoa henkilöistä. Kirjoita ylös nimet, iät, luonteenpiirteet ynnä muut tärkeät seikat, jottet sivulla 5 kerro Viivin inhoavan joulukinkkua, vaikka hän sitten sivulla 133 syökin sitä hyvällä ruokahalulla.

Laita se pöytälaatikkoon ja säilytä vuosi ennen kuin näytät kenellekään muulle.

Kulje ulkona ja mieti hahmoja toimimaan eri paikkoihin perusaskareisiin. Onko hahmo luonteeltaan sellainen, joka odottaa jalankulkijana vihreää valoa vaikka missään ei näy ketään, vai käveleekö päin punaisia? Onko aina hieman etuajassa, vai tuleeko aina muutaman minuutin myöhässä tai juoksee viime hetkellä lähtevään junaan? Ruokaostoksilla mieti mitä heidän ostoskärryyn päätyisi. Sillä ei ole väliä ovatko hahmot miltä aikakaudelta tai jostain miekka ja magia -universumista, tempaa heidät välillä kirjan ulkopuolisiin seikkailuihin.

Kaikki tällainen syventää hahmoja, jolloin heistä ei tule irrallisia, tai tarinan uhreja joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla tarinassa sätkynukkeina. Näitä ajatuksia kirjoita paperille ylös, osta vaikka läjä ruutuvihkoja, jokaiselle hahmolle omansa tai jaa puoliksi se vihko aina kahdelle hahmolle joihin liimailet niitä post it -lappusia joita pidät aina mukanasi ellet niitä vihkoja halua raahata arjessasi.

Ajattele kirjaa juuri ennen kuin nukahdat, ehkä näet hauskoja unia, mistä voit kehitellä kirjaan jotain.

Tee edes jotain taustatutkimusta ja älä oleta että kaikki lukijasi ovat samaa mieltä esim. politiikasta tai luonnonsuojelusta kuin sinä.

Pidä jonkinlaista muistikirjaa lähettyvillä. Aina! On kamalaa saada loistava idea, jota ei muistakaan myöhemmin. Kaikki kannattaa kirjata jonnekin ylös. Jotkut ideat jäävät pöytälaatikkoon pölyttymään, jotkut jalostuvat pidemmälle :) lycka till kirjoitusurakkaan!

Ei ole kokemusta kirjoittamisesta mutta olen varma että itselle vaikeinta olisi että tyyli kantaisi alusta loppuun. Joka toinen päivä ei voisi heittäytyä humoristiksi. 

Pitää olla aika järkähtämätön luonne että pystyy kirjoittamaan romaanin.

Lähde kirjoitusrupeaman jälkeen lenkille. Vaikka luonnossa liikkuessa kirjoittamista ei pohtisikaan aktiivisesti, nousevat ideat ja kokonaisuudet mieleen aiempaa selkeämpinä. Osaa myös luopua kirjoittamastasi tekstistä tai konaisesta luvustakin, jos se ei svengaa tai liity olennaisesti kokonaisuuteen. Veikko Ennala muistaakseni totesi, että hyvä teksti pitää editoida kuusi kertaa ennen julkaisua. Nykyaikana, kun käytössä on tietokoneet, tämä on helppoa, mutta aikaa se silti ottaa. Työn tai perheen ohesssa romaania kirjoittavalle vuosi on lyhyt aika.

Muista, lukijat haluavat huumoria, romantiikkaa, draamaa, jännitystä, seikkailua ja herkullisia seksikohtauksia (ei mitään tusinapornoa). Kaikki samassa paketissa. Siinäpä sinulle haastetta.

Itselläni on ollut ensimmäinen romaanini työn alla 1,5 vuotta eikä varsinaista tekstiä ole juuri ollenkaan.

Pitkään olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta sitten kun minulla on täydellinen juoni joka on nerokkuudessaan yllättänyt minutkin, ei tekstiä synnykään.

Aina kun olen kirjoittanut, olen tehnyt sen jonkin kirjan lukemisen innostuspuuskassa, jolloin tekstistäni on paistanut läpi kyseisen kirjoittajan tyyli. Tämän vuoksi olen joutunut aloittamaan projektini alusta kymmeniä kertoja (en toki kirjoita kronologisessa järjestyksessä).

Mutta ehkä kaikki tämä onkin ollut vain hyvä juttu. Juoni henkilöineen on saanut hautua päässäni ja olen saanut paljon uusia oivalluksia. Palaset loksahtelevat paikoilleen ja tarina on kehittynyt uskomattomiin sfääreihin. Samalla olen tiedostanut, että romaanin kirjoittaminen on ihan oikeaa, kovaa työtä ja aina se ei ole kamalan mukavaa.

Nyt kun pieninkin yksityiskohta on mietitty loppuun, ajattelin koettaa saada tarinan paperille kolmessakymmenessä päivässä (googlaamalla 30 day novel challenge selviää mistä kyse).

Itse olen saanut parhaimpia hahmoja sairaalan päivystyksessä istuessa tai ihan vaan ruuhkabussissa ja ratikassa.

Piipahtelen ihan vaan tarkkailemassa ihmisiä, tapoja ja tekoja. Miten käyttäytyvät sairastamisen ohella tai ovat saattajina. < tämän huomion tein, kun olin lapsen saattaja, käsi murtui, sitten vaan vihkoon fiilikset. Joo, kamala mutsi. Sen jälkeen sitten menin istumaan sinne muuten vaan tunniksi, joskus on hiljaista, joskus todella vilkasta. Eikä kertaakaan mua ole ajattu pois tai tultu kysymään, että milläs asioilla mä siellä olen. 

Uutiset ja dokkarit ovat parhaita nimigeneraattoreita. Oikeesti ihmisillä on mitä merkillisimpiä nimiä, että sieltä lainaan aivan härskisti... tarkistan toki harvinaisemmat nimet.

Joskus Simsillä ja teen tarinaa sitä kautta. Simit tuovat vielä yllättävyyttä tai tylsyyttä hahmoihin.

Mulla on hurjasti hahmoja tallessa, ihan vauvavuosista saakka miten se elämä onkaan kohdellut.

Huvinsa kullakin.

Oletkin saanut jo todella hyviä neuvoja täältä, kuten vihon pitäminen mukana, henkilöiden henkiin herättäminen omassa arjessasi jne. Itselleni tärkeitä huomioita kirjoittamisessa ovat olleet jo mainittujen lisäksi nämä kohdat:

1. Oikeinkirjoitus. Monet alan harrastajat väittävät että ei sillä ole väliä, mutta ammattilaiskirjailijoilta ja kustantajilta joita olen tavannut tai joihin olen ollut yhteydessä, olen saanut kuulla että kyllä se jotain merkitsee. Kustantaja ei ehkä kiinnostu kirjasta, jonka lukeminen on raskasta kirjoitusvirheiden vuoksi tai ei halua ottaa lisäkustannuksia niiden korjaamisesta ammattilaisella ennen julkaisua, jos kirja on melko hyvä, mutta ei loistava. En usko sen haittaavan, jos sadan sivun sisällä on muutam(i)a virhe(itä) mutta jatkuvana ne toki tuppaavat häiritsemään. Kannattaa luetuttaa jo senkin takia kirjaa jollakin, kenellä on äidinkielen osaamista tai käyttää siihen suunnattuja, maksullisia palveluita (niistä minulla ei ainakaan vielä ole kokemusta mutta monet suosittelevat nimenomaan näitä firmojen omia tarkistajia).

2. Tallentaminen. Jos kirjoittaa koneella, kannattaa ehdottomasti tallentaa teksti moneen eri paikkaan ja muistaa tallentaa joka kerta kun lisäät yhden pisteenkin. Itse olen joutunut aloittamaan yli 500-sivuisen tekstini alusta, koska muistitikkuni hajosi samaan aikaan tietokoneen kanssa, jolloin kaikki tiedostot katosivat bittimaailmaan. Kaksi eri tallennuspaikkaa ei siis riittänyt.

3. Lukeminen. Pelkästään omaan tekstiin keskittyminen saattaa kaventaa kirjoitustyyliä ja sanavarastoa, huomasin sen kun olin vuoden lukematta muita kirjoja kuin vain omaani. Luettavien romaanien genrekin saa ainakin minulla vaihdella, mutta tämä tuntuu olevan kuuma peruna harrastajien keskusteluissa; osa väittää sen juurikin auttavan tekstin monipuolisuudessa, osa taas tuntee sen vain sekoittavan omaa tyyliä.

4. Pyörän keksiminen uudelleen. Samojen ideoiden kierrättäminen uudestaan ja uudestaan ei kannata, esimerkiksi fantasiakirjallisuudessa tyypillistä ja ennalta-arvattavaa ovat taikaesineet, ennustus, valittu, paha vastaan hyvä-asetelma yms. Kliseiden välttämistä suositellaan, elleivät ne ole juonen kannalta ehdottomia, jolloin ne kannattaa tuosa raikkaasti ja uudella tavalla esille.

5. Tarkkuus ja johdonmukaisuus. Jos tarina sijoittuu 1400-luvulle, ei ole kovin luontevaa vaikkapa kirjoittaa hahmot vilkuilemaan käkikellosta aikaa tai käyttää ns. nykypäivän vertauskuvia, kuten "toimii kuin junan vessa".

6. Persoonallisuus. Jatkaakseni vertauskuvilla, oma "mentorini", usean teoksen julkaissut kirjailija, kertoi että on tympeää lukea loppuun kaluttuja vertauskuvia kuten "pihalla kuin lumiukko" tai "tärisi kuin haavanlehti". Sitä voi keksiä uusia tai vaikka vain jättää vertaamatta jotain ei-niin-tärkeää.



7. Muilla luetuttaminen. Vaikka itsestäni tuntuu ikävältä näyttää jollekulle keskeneräistä materiaalia, se antaa silti välitöntä palautetta johon voi reagoida heti eikä vasta sitten kun teksti on valmis. Jotkut tekevät sitäkin, tietysti, että vasta lopullinen versio luetutetaan toisella, mutta henkilökohtaisesti pidän siitä, että voin korjata tietyt asiat kirjoittaessani ja edetessäni.



8. Hautumaan jättäminen. Vaikka se tuntui inhottavalta, kun kokeneet ammattilaiset käskivät minun kaltaiseni harrastelijan antamaan kirjoitukseni olla puoli vuotta, ehkä jopa vuoden niin kutsutusti pöytälaatikossa, niin ymmärsin sen vuoden jälkeen, miksi näin kannatti tehdä. Silloin vasta pystyin lukemaan tekstini lähes puolueettomasti ja uudenlaisin silmin, jolloin huomasin sekä hyvät että huonot puolet herkemmin.



9. Kärsivällisyys. Romaanin kirjoittaminen on pitkä, aikaa vievä ja varmasti tunteita herättävä työ, jonka aloittaminen, työstäminen, valmiiksi saaminen, viimeistely, myyminen ja läpi vieminen muodostavat monille, tai uskallan jopa sanoa että kaikille raskaan mutta antoisan harrastuksen/työn/elämäntehtävän. Anna sille ja itsellesi aikaa.

Tässä tällaisia ohjeita, osa ei ehkä toimi kaikilla ja muut ovat eri mieltä, mutta näillä minä etenen kirjoitusteni kanssa.



Hyviä kirjoitushetkiä ap:lle ja muille kirjoittajille!

Minäkin kirjoitan romaania :) Tässä minun ohjeeni.

1, numero yksi, kaikkein tärkein kirjoittamisen sääntö, sekä AINOA kirjoittamisen sääntö, joka pätee ihan aina ja joka tilanteessa:

Kirjoittamiseen on tarjolla lukuisia ohjeita ja sääntöjä, internetissä, ohjekirjoissa, kursseilla, toisilla kirjailijoilla... Kaikkialla. Mutta ne kaikki ohjeet ja säännöt taipuvat. Kirjoittaminen on niin laaja taiteenala, että ei ole olemassa sellaista kirjoituksen kikkaa, joka ei sopisi mihinkään teokseen, tai joka sopisi ihan jokaiseen teokseen ikinä. Vaikka jotakin asiaa pidetään yleisesti huonona ja jopa virheellisenä, se voi silti sopia jonnekin. Esim. "Kirjoita realistisesti", mitä tuollakin ohjeella tekee, jos koko juonen juju on siinä, miten maailma muuttui yhdessä yössä täydellisen epärealistiseksi? "Muista kielioppi", paitsi silloin, jos keksit nerokkaan runon, jonka koko idea kiteytyy tahalliseen kielioppivirheeseen.

Eli kirjoittamisen ohjeisiin ja sääntöihin on ihan hyvä perehtyä ja niistä voi olla korvaamatonta hyötyä, mutta ne on kirjoitettu hyvin yleisluontoisesti. Muista siis aina olla kriittinen sen suhteen, miten hyvin mikäkin ohje sopii juuri sinun tyyliisi ja sinun teokseesi, äläkä noudata toisten ohjeita orjallisesti (äläkä kyllä omiasikaan). Tämä on ainoa ohje, joka pätee joka tilanteeseen.

Sitten seuraavat muut ohjeeni, jotka ovat paljon yleisluontoisempia. Muista ohje nro. 1 niitä lukiessasi.

2. Realistisuus on monitasoinen käsite. Oman mielipiteeni mukaan luonnontieteiden lait ovat realistisuuden päällimmäinen kerros, ja kun sen kuorii pois, niin maailmaan ilmestyy lohikäärmeitä, taikavoimia ja mielikuvituskeksintöjä. Realistisuuden toista kerrosta kutsun "sosiaaliseksi realistisuudeksi". Jos Jukka vetää Mikkoa turpaan ilman mitään järkevää syytä, ja sen seurauksena Mikko halaa Jukkaa lämpimästi, kuiskaten hänen korvaansa itkuisen kiitoksen, on se sosiaalisesti epärealistista. Samaten ihmiset eivät yleensä mielellään auta henkilöä, jota vihaavat, eivätkä käyttäydy rennosti pelkäämänsä ihmisen seurassa. Realistisuuden kolmatta kerrosta kutsun "syy-seuraussuhteen realistisuudeksi", eli jos kylässä on paha katovuosi, niin syy-seuraussuhteen realistisuuden mukaisesti ihmisillä on sinä vuonna vähemmän syötävää. Silloin ei siis ole realistista kirjoittaa päähenkilön perheen juhlavasta herkkuateriasta.

Kiinnitä huomiota siihen, miten realistinen oikein haluat olla, ja miten voit olla juuri niin realistinen. Samaten, jos näet kirjallista työtä (omaasi tai jonkun muun) arvosteltavan epärealistiseksi, niin älä vain kohauta olkiasi ja totea, että eihän sen ole tarkoituskaan olla realistinen, sillä siinä on lohikäärmeitä. Äläkä hukuta omaa tyyliäsi pyrkimällä realistisuuteen - ota realistisuudesta kaikki irti sovittamalla se omaan tyyliisi!

3. Älä kirjoita sellaista, mitä on tylsä kirjoittaa.

4. Päättele kaikki langat, älä jätä kirjassa esitettyjen konfliktien ratkaisuja mysteeriksi. Paitsi jos suunnittelet kirjalle jatko-osaa. Silloin voit jättää muutaman kysymyksen auki ensimmäisen kirjan lopussa, mutta laita kuitenkin jo ensimmäiseen kirjaan näkyville jotain ratkaisuja, saata (suurin) osa asioista päätökseen. Lukijan oman mielikuvituksen varaan jättäminen on laiska tapa peitellä omaa osaamattomuuttaan.

5. Voit käyttää "jumalakonetta", eli kummallisia sattumia aiheuttaaksesi henkilöhahmoille ongelmia. ÄLÄ anna ongelmien ratketa odottamattoman sattuman kautta. Hahmojen on työskenneltävä ratkaisujensa eteen.

Olen itse kirjoittanut ja julkaissut useita kirjoja, suurin osa toki tutkimuskirjallisuutta, mutta olen julkaissut myös fiktiota. Minun ohjeeni ei ole mikään kirjoituskurssiohje, mutta kaikille kirjoittajille ja varsinkkin ihmiselle, joka sanoo, ettei "välttämättä" edes halua julkaista, sanoisin, että älä ota sitä liian vakavasti, äläkä tee siitä tarpeettoman vaikeaa. Voit ihan rauhassa unohtaa henkilöhahmojen tai juonikuvion etukäteiskehittelyn ja ruutuvihot. Samoin voi suhtautua kielioppiin ja pilkkusääntöihin alkuvaiheessa melko vapaamielisesti. TÄRKEINTÄ ON KIRJOITTAA (ja, jos kirjoittaminen on harrastus eikä elanto, nauttia kirjoittamisesta. Jos kirjoittaminen on elanto, tähän ei aina ole varaa.)

Toista . TÄRKEINTÄ ON KIRJOITTAA. kirjoiittaa joka päivä tai ainakin määrättyinä viikonpäivinä. Istua alas ja tuottaa tekstiä. Jos kirjoittaa vaikka sivun päivässä, on kuukauden päädtä kirjoittanut 30 sivua ja vuoden päästä 365 sivua. Siinä on hyvin tavaraa editoitavaksi - ja editoimalla voi sitten korjata kaikki ne epäloogisuudet, joihin on joutunut kun juoni on matkalla muuttunut tai henkilöhahmo kehittynyt. Editointi, tekstin ja koko jutun rakenteen muokkaus tulee vastaan joka tapauksessa, sitä ei voi välttää ja oikeastasn hyvän tekstin kirjoittamisessa onkin kyse pitkälti kahdesta asiasta: 1)että ylipäänsä saa jotain kirjoitettua ja 2) sitten editoi kirjoittamansa kunnolla.

Kun minä kirjoitan kirjan, koko homma tyssää yleendä noin 150 sivun kohdalla. Vaikka olisin mitn hienosti suunnitellut rakenteen yms, tuossa vaiheessa näyttää aina huomaavan, että ei se toiminutkaan. Sitten tulee kauhea murheen ja mitättömyyden laakso, jossa tuntuu siltä,,ettei tästä mitään tule. Kunnes lopulta sitä myöntää, että no eipä tulekaan, ei ainakaan takkia, mutta tulee housut. Sitten yleensä päädyn deletoimaan tekstistä vähän yoi puolet, pilkkomaan ja palastelemaan loput ja järjestämään rakenteen uudelleen ja kirjoittamaan kokonaan uutta tekstiä noin pari sataa sivua niin että ne jäljelle jääneet pilkotut palaset jäävät osaksi ihan uutta kokonaisuutta. Nyt useamman kirjan kokemuksella sanoisin, että ilmeisesti tästä ei voi jättää pois mitään osaa: jos kaikki menisi niin kuin alussa suunnittelee, se todenäköisswti olisi lopulta kuitenkin vanhaa juttua: uuden syntymiseen tarvitaan sekä työtä, että se vaihe, jossa vanha osoittautuu paskaksi. Siksi minusta on turha tehdä alkuvaiheesta tarpeettoman vaikeaa. Kukaan ei kuitenkaan onnistu kerralla.

Eli aapeella sanoisin, että kirjoita kirjoita. Kirjoita joka päivä. Kun olet aikasi kirjoittanut lue kirjoittamasi ja kateo, mihin se on viemässä. Sitten ala editoida niin,,että siirrät toiseen tiedostoon kaiken, mikä ei tunnu viemän kohti sitä päämäärää, mihin teksti on menossa. Ei sitä tarvi heti deletoida, siirrä se vain toiseen tiedostoon. Saat sen takaisin jos huomaat tarvitsevasi. Mutta siirrä sse pois tieltä, niin että pääset kehittämään eteenpäin sitä tekstinosaa, joka parhaiten vie kohti päämäärää.

Mielenkiintoisia kommentteja. Tärkeintä on kirjoittaminen ja hyvän kirjallisuuden lukeminen.

Kirjoitusvirheet ovat piinallisia. Älä kirjoita Espoolainen, ulko ovi, enään - tai romaaninn. 

On täällä ainakin se yksi, jonka kirjoittaman dekkarin olen lukenut. Vaikka kuinka 'hömppää' eli viihderomaania naisille kirjoittaisi, olisi ihan suotavaa olla edes pikkuisen realismia.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kommentteja. Tärkeintä on kirjoittaminen ja hyvän kirjallisuuden lukeminen.

Kirjoitusvirheet ovat piinallisia. Älä kirjoita Espoolainen, ulko ovi, enään - tai romaaninn. 

Eikö kustantamoissa ole enää oikolukijoita, jotka korjaavat ne virheet, joita tekstinkäsittelyohjelmien jäljiltä jää?

Älä ainakaan kovin paljon kirjoita tuotemainontaa, kun kirjoitusvirheitäkin piinallisempaa luettavaa on Marimekon verhojen värit kuin meikki- ja käsilaukkumerkit.

Asiavirheet myös riipivät. Ihan sama, kirjoitatko Balista sta vai Purnumukasta, mutta ota selvää, millainen se paikka oikeasti on! Voihan olla, että tekstiäsi lukee joku sellainen, joka oikeasti tuntee sen paikan.

looooooooooooooooool