En halua parisuhdetta, perhettä enkä lapsia, muita?

Mä olen aina tykännyt olla sinkku, mutta jotenkin mä vaan aina ajaudun parisuhteisiin :)

Mä ihastun ja rakastun, mutta mulle riittää romanttiset tapaamiset ja ikävöinti niiden välillä. En kaipaa varsinaisesti arjen jakamista, kun mun kanssa ei taitais olla kovin kiva elää, sotken hirveästi ja olen aika omaehtoinen esim.ruokavalinnoissani. voi se silti olla että joskus löydän jonkun riittävän samanlaisen ja sopivan. Jos en, niin näinkin onnistuu ihan kivasti.

Kiva kuulla, että on joku muukin! Tunne itseni välillä aika oudoksi, kun muut tuntemani sinkut tuntuvat oikein etsimällä etsimällä jotakuta deittisovellusten sun muiden kautta, kun itse en oikein ymmärrä miksi nähdä niin suuri vaiva... Mutta sehän se on, että yksi haluaa yhdenlaista elämää ja toinen toisenlaista.

Mä olen kans tuommoinen suhteisiin ajautuja. Nytkin asun miehen ja lasten kanssa. Jotenkin muutin miehen asuntoon ja heti läsähin raskaaksi. Jotenkin masokistisenä asun edelleen miehen kanssa, vaikka ihan hyvin voisin asustella pelkästään lastenkin kanssa.

...kummia tyyppejä VAUVApalstalla. Menkää ylilaudalle, demiin ja s24:ään. Tai baariin, jos ikä riittää.

Jotkut meistä ei rakastu kovin helposti, ja ap taitaa olla tällainen. Koska sitten kun rakkaus iskee, parisuhde tulee luontevasti ja tuntuu toiveiden täyttymykseltä. Mulla meni kanssa päälle kolmenkympin itselläni, ja kaikille se ei varmaan tapahdu ikinä. Ei siinä mitään, nainen voi hyvin elää onnellisesti yksin, kunhan on ystäviä (ja kissa).

Täällä myös! Viimeksi muistan teini-ikäisenä ihastuneeni. Oletko kuullut sellaisesta termistä kuin "aromantic"? En tiedä suomalaista vastinetta.

En ole koskaan halunnut parisuhdetta enkä lapsia. Olen nyt 33v. eikä mieli ole muuttunut. RAKASTAN yksin elämistä, omaa rauhaa, itsenäisyyttä ja vapautta. Elämänlaatuni huonontuisi merkittävästi, jos "joutuisin" jakamaan arkeni jonkun toisen kanssa. Ihastun miehiin toisinaan, mutta ajatus parisuhteesta on jotenkin vastenmielinen. En silti ole erakko, vaan tykkään valtavasti ystävistäni, sukulaisistani ja tapaan mielelläni uusia ihmisiä mm. matkustelun ja musisoinnin merkeissä. En vain halua elää kenenkään muun kuin itseni (ja lemmikkini) kanssa. Seksi ei ole minulle lainkaan tärkeää, joten siihenkään en tarvitse parisuhdetta.

Kyllähän se ihmisten ihmettely silti tympii. Luulevat, että olen varmaan kovin onneton kun minulla ei ole kumppania, sillä onhan perhe jokanaisen unelma! Olisin onnellisempi ilman yhteiskunnan painostusta. En halua tehtailla lapsia enkä ryhtyä suhteeseen vain siksi, että muut olisivat tyytyväisiä. Täytyy tehdä niin kuin sydän sanoo ja minä olen aidosti kaikista tyytyväisin kun saan olla näin, eli yksin elävänä, mutten koskaan yksinäisyyttä tuntevana. :)

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut parisuhdetta enkä lapsia. Olen nyt 33v. eikä mieli ole muuttunut. RAKASTAN yksin elämistä, omaa rauhaa, itsenäisyyttä ja vapautta. Elämänlaatuni huonontuisi merkittävästi, jos "joutuisin" jakamaan arkeni jonkun toisen kanssa. Ihastun miehiin toisinaan, mutta ajatus parisuhteesta on jotenkin vastenmielinen. En silti ole erakko, vaan tykkään valtavasti ystävistäni, sukulaisistani ja tapaan mielelläni uusia ihmisiä mm. matkustelun ja musisoinnin merkeissä. En vain halua elää kenenkään muun kuin itseni (ja lemmikkini) kanssa. Seksi ei ole minulle lainkaan tärkeää, joten siihenkään en tarvitse parisuhdetta.

Kyllähän se ihmisten ihmettely silti tympii. Luulevat, että olen varmaan kovin onneton kun minulla ei ole kumppania, sillä onhan perhe jokanaisen unelma! Olisin onnellisempi ilman yhteiskunnan painostusta. En halua tehtailla lapsia enkä ryhtyä suhteeseen vain siksi, että muut olisivat tyytyväisiä. Täytyy tehdä niin kuin sydän sanoo ja minä olen aidosti kaikista tyytyväisin kun saan olla näin, eli yksin elävänä, mutten koskaan yksinäisyyttä tuntevana. :)

Vau, unelma elämää. Yksinolo on parasta. Olen kateellinen sinulle. Olen itse huonossa suhteessa. Olisin onnellinen ikuisesti yksin.