Vierailija

Minulla on nyt kaksi peräkkäistä parisuhdetta päättynyt samalla tavalla: jättämisen yhteydessä olen syvästi hämilläni, mitä ihmettä oikeastaan tapahtui. Sitten 1-3 viikkoa jättämisen JÄLKEEN saan puheluita, joissa kerrotaan luettelomaisesti kuinka olin huono siinä-ja-siinä, olisi pitänyt tehdä niin-ja-niin, olisi pitänyt olla tekemättä näin-ja-noin, olisi pitänyt olla enemmän sillai ja vähemmän tollai.

Miksi tällainen ripittäytyminen pitää tehdä vasta sitten, kun ei ole enää mitään tehtävissä? Eikö olisi ollut parempi keskustella silloin, kun tilanne oli käsillä ja korjaamisen mahdollisuus vielä olemassa?

Oma veikkaukseni on, että näillä naisilla kyse on oman huonon omatunnon parantelusta eikä siitä, että he haluaisivat oikeasti kertoa minulle, miten huono olin ja kuinka joku toinen on nyt NIIN paljon parempi.

Ja ei: en ole väkivaltainen, en huuda riitatilanteessa, en polta, en juo alkoholia, en ole lihava, minulla on töitä, harrastan liikuntaa, harrastuksia muitakin on, kavereita on, varasin tietoisesti aikaa suhteelle, mielenterveysongelmia ei ole, sosiaaliset taidot ovat normaalit, yli 180 cm olen pitkä, penis normaaleissa mitoissa ja yliopistotutkinto opiskeltiin silloin kun sen aika oli.

Kommentit (17)

Vierailija

Olen huomannut saman. Jos suhteen aikana kysyy naiselta että mikä on ongelma niin vastaus on aina " ei mikään" vaikka naista harmittaakin aivan älyttömästi.

Aukaiskaa suunne ajoissa naiset!

Vierailija

Jostain syystä he eivät voineet sanoa niistä sinulle suhteen aikana. Eipä toisen ihmisen aivoituksia voi kukaan toinen selittää. Mitä ne kaksi naista sanoi kun kysyit syytä, että miksi sanotte nämä jälkeenpäin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minä olen kertonut suhteen aikana, mutta miehet eivät halua kuunnella silloin. Asiat menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Niitä vähätellään. Vasta sitten kuunnellaan kun sanon, että lähden. Myöhäistä.

Vierailija

Kokemukseni mukaan naiset yrittää keskustella suhteen ongelmista vuosia, miehet kokee sen nalkuttamisena, eivätkä suostu puhumaan. Lopulta nainen kyllästyy ja luovuttaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllä yrittää. Sitä sanotaan nalkuttamiseksi. Kannattaisi ehkä joskus kuunnella.

Kuuntelisin, jos se ei kuulostaisi niin vittumaiselta joka kerta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllä yrittää. Sitä sanotaan nalkuttamiseksi. Kannattaisi ehkä joskus kuunnella.

Kuuntelisin, jos se ei kuulostaisi niin vittumaiselta joka kerta.

No eron jälkeen ei ole enää tuota ongelmaa.

Vierailija

Yritin kolme vuotta puhua suhteen ongelmakohdista. Yritin itse muuttua sellaiseksi kuin mies halusi minun muuttuvan (eli kynnysmatoksi). Yritin selittää, missä olen itse valmis tulemaan vastaan, jos mies puolestaan luopuu hänkin jostain. Turhaan.

Sitten kun Niemen muuttoauto ajoi pihaan, alkoi ihmettely: että miksi en koskaan sanonut mitään. Silloin mies oli valmis muuttumaan, mutta minä olin jo muuttamassa.

Vierailija

Minäkin yritin vuosia puhua asioista, jotka suhteessa olivat vialla. Mies kimpaantui aina, ei halunnut kuunnella ja lähti pois. Lopulta en enää yrittänyt vaan vaikenin myös, ja lähdin sitten pois kun mittani oli lopullisesti täynnä. Paljon myöhemmin puhuttiin, ja mies oli ihan vilpittömän hämmästynyt kun ei ollut tiennyt ollenkaan asioista jotka minua vaivasivat. Tämä vaikuttaa olevan tilanne monissa muissakin parisuhteissa, ja aina se on yhtä ihmetyttävää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllä yrittää. Sitä sanotaan nalkuttamiseksi. Kannattaisi ehkä joskus kuunnella.

No tässä tapauksessa ei yrittänyt. Nimenomaan kysyin molemmilta useaan kertaan, onko jokin vialla. Vastaus oli aina sama: "ei ole". Vielä tuntia ennen jättämistäkin vastaus oli sama. Ja sitten 1-3 viikkoa jälkeenpäin sai kuulla koko luettelon vioistaan.
 

---

Nalkuttamiseksi sanominen muuttuu silloin, kun valitus on jatkuvaa ja kestää vuosikausia. Olin 10 vuotta suhteessa, jossa valitus oli jatkuvaa, mutta aiheet muuttuivat kiinnostuksenkohteideni mukana. Ensin valitettiin kitaransoitosta 3 vuotta, sitten innostuin reserviläistoiminnasta ja siitä valitettiin seuraavat kaksi vuotta, sitten innostuin biologian opiskelusta ja sitten valitettiin 2 vuotta ja niin edelleen. Tästä opin, että aina se asia, mikä vei sillä hetkellä huomiotani pois naisesta, oli valituksen aiheena.

Ongelma on myös siinä, ettei yleensä saa tietää, MIKÄ siinä kulloisessakin harrastuksessa niin kauheasti ärsyttää. Ja jos alkaa omista kiinnostuksenkohteistaan naisen vuoksi luopumaan, luopuu ennen pitkää koko elämästään alkaen elää vain sen naisen kautta.

Ja ei: en tarkoita sitä, että harrastuksen parissa kulutetaan sitten aikaa 6-12h joka ainoa päivä 2-3 vuoden ajan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on nyt kaksi peräkkäistä parisuhdetta päättynyt samalla tavalla: jättämisen yhteydessä olen syvästi hämilläni, mitä ihmettä oikeastaan tapahtui. Sitten 1-3 viikkoa jättämisen JÄLKEEN saan puheluita, joissa kerrotaan luettelomaisesti kuinka olin huono siinä-ja-siinä, olisi pitänyt tehdä niin-ja-niin, olisi pitänyt olla tekemättä näin-ja-noin, olisi pitänyt olla enemmän sillai ja vähemmän tollai.

Miksi tällainen ripittäytyminen pitää tehdä vasta sitten, kun ei ole enää mitään tehtävissä? Eikö olisi ollut parempi keskustella silloin, kun tilanne oli käsillä ja korjaamisen mahdollisuus vielä olemassa?

Oma veikkaukseni on, että näillä naisilla kyse on oman huonon omatunnon parantelusta eikä siitä, että he haluaisivat oikeasti kertoa minulle, miten huono olin ja kuinka joku toinen on nyt NIIN paljon parempi.

Ja ei: en ole väkivaltainen, en huuda riitatilanteessa, en polta, en juo alkoholia, en ole lihava, minulla on töitä, harrastan liikuntaa, harrastuksia muitakin on, kavereita on, varasin tietoisesti aikaa suhteelle, mielenterveysongelmia ei ole, sosiaaliset taidot ovat normaalit, yli 180 cm olen pitkä, penis normaaleissa mitoissa ja yliopistotutkinto opiskeltiin silloin kun sen aika oli.

Yliopiston käyneenä tiedät varmaan, ettei kannata yleistää. ;)

Itselläni on vastaavanlaisia kokemuksia miehen toiminnasta: parisuhteen aikana ei mies ole kertonut, mikä on vialla. Silloin tällöin varovasti kysyin, mihin mies on suhteessa tyytyväinen ja mihin ei. Yleensä en saanut juuri mitään vastauksia. Tosin en kyllä saanut eron jälkeenkään. Eli arvoitukseksi jäi.

N25

Vierailija

Tyypillisesti eroa hakee nainen ja ero tulee miehelle yllätyksenä. Suhteessa on ollut ongelmia, ja niistä on puhuttu naisen aloitteesta. Puhuminen ei kuitenkaan ole johtanut muutokseen, ja nainen on lopettanut ongelmista puhumisen. Mies on luullut, että asiat ovat nyt paremmin. Kun nainen ilmoittaa eroavansa miehestä, mies on hyvin yllättynyt, kaikkihan oli hyvin.

Vierailija

Itse olen huomannut tuon miehissä, niin myös nykyisessä! Kun on mittatäys lähdetään ovet paukkuen, sanaa sanomatta. On mukava selitellä lapsille kun ei itsekään tiedä mikä ukolle tuli ja koska mahtaa kotiutua vai kotiutuuko.

Vierailija

Ap:lla on ehkä taipumuksena ottaa miesaivoisia naisia jotka ei halua jauhaa ongelmista, mutta yleensä se on suhteessa juuri mies joka ei halua keskustella ongelmista. Nainen yrittää pitkään muuttaa asioita (nalkuttaa) mutta kun huomaa ettei mitään tule koskaan tapahtumaan, lopettaa nalkuttamisen ja alkaa suunnittelemaan eroa. Tässä vaiheessa mies usein luulee, että suhteessa kaikki on vihdoin hyvin. Sitten eroilmoitus tulee yllätyksenä. Miehet- jos ette halua eroa niin kuunnelkaa naistanne.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla