Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu ettei lapsettomalle ole missään tilaa
28.12.2015 |
Tai siis kun nykyison vaikka kun menee harrastamaan jotain niin nyt ne itsensä ikäiset ovat siellä lastensa kanssa, tuntuu tosi oudolle ikään kuin itse olisi jämähtänyt lapsuusvuosille ja muilla jo lapsia , töissä tunnen itseni itsekseni kun sinne ei pääse kuin aikuiset,
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naisten keskusteluista kyllä tippuu täysin pois, kun on 30+ ikäinen lapseton nainen. 90% keskusteluista koskee vain ja ainoastaan lapsia, ja lapsettomana niihin ei vaan voi ottaa mitään kantaa. Mikä haalari on paras tai mitä rintareppua teillä käytetään, keitetäänkö itse soseet vai lypsetäänkö maitoa... Joo, minä istun tässä sitten ihan hiljaa vaan, ja lähden vaivihkaa kotiin.
Hanki vähän monipuolisemmin ystäviä/tuttavia.
Heti kun kerrot mistä löytyy lapsettomia (ja sellaisena pysyviä), noin 25-45v ikäisiä naisia... Voin kertoa, että harvassa ovat.
No jos on noin tarkat kriteerit.
Miksei ne ystävät voisi olla 25 ja vanhempia naisia ja miehiä.
Tarkat :D?! Olen itse 36v. En usko että minulla olisi hirveästi yhteistä esim. 20-vuotiaan tai 50-vuotiaan kanssa. Miesten kanssa ei ystävyys onnistu, kokeiltu on niiiin monta kertaa. Niillä on aina joko mustasukkainen tyttis joka estää kaveruuden, tai sitten ne itse lopettaa sen kun huomaa että p***ua ei ole tulossa. Ja pidäpä miespuolisen ystävän kanssa vaikka saunailta tai lähde shoppailemaan tai edes bilettämään? Ei onnistu. En jaksa enää yrittää miesten kanssa, vaan haluaisin naispuolisia kavereita/tuttavia.
Ja lapsettomia siksi, että ikävä kyllä tämänkin on elämä opettanut että lapsellisten kanssa en voi ystävä olla. En pidä lapsista enkä oikeastaan edes siedä niitä, joten kuinka moni lapsia omaava edes haluaisi olla kaverini? Hän ei voisi ikinä tavata minua lasten kanssa, enkä voisi koskaan esim. mennä hänen luokseen kylään koska siellä on lapsia. Ei se vaan onnistu, enkä ihmettele yhtään. En itsekään haluaisi olla sellaisen kaveri, joka esim. ei voi sietää koiria jos minulla olisi koira.
Millä tavalla luulet että oma ajatusmaailmasi muuttuu 15 vuodessa nyt niin radikaalisti, että olet aivan eri ihminen 50-vuotiaana kuin nyt?
No mistä sinä sitten ehdotat että lähden niitä 5-kymppisiä metsästämään kaveriksi :D? Ihan oikeasti, jotain rajaa. Tottakai voi olla olemassa joku 50-vuotias jonka kanssa tuntisin sielujen sympatiaa, tai vaikka se 20-vuotias, mutta kyllä ne on niin äärimmäisen harvassa. Ja eiköhän jokainen mieluiten kaveeraisi edes suunnilleen oman ikäluokkansa kanssa, ja mielestäni noin 10v ylös- ja alaspäin on jo melko iso skaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naisten keskusteluista kyllä tippuu täysin pois, kun on 30+ ikäinen lapseton nainen. 90% keskusteluista koskee vain ja ainoastaan lapsia, ja lapsettomana niihin ei vaan voi ottaa mitään kantaa. Mikä haalari on paras tai mitä rintareppua teillä käytetään, keitetäänkö itse soseet vai lypsetäänkö maitoa... Joo, minä istun tässä sitten ihan hiljaa vaan, ja lähden vaivihkaa kotiin.
Hanki vähän monipuolisemmin ystäviä/tuttavia.
Heti kun kerrot mistä löytyy lapsettomia (ja sellaisena pysyviä), noin 25-45v ikäisiä naisia... Voin kertoa, että harvassa ovat.
Niin miksi pitää olla lapsettomia? Jos kerran nelikymppinen kelpaa, niin sen ikäisellä on lapset jo vähintään teinejä. Ei varmaan puhu lapsista juurikaan, jos ei nyt sitten lapsenlapsista.
Täällä 39-v vela-nainen. Olen mukana järjestötoiminnassa jossa on eri ikäisiä naisia ja miehiä, kaikissa perhetilanteissa. Olen aikuisopiskelija. Ja sitten -kauhistuksen kanahäkki- minulla on harrastus jossa muut naiset ovat iältään 60+. Hyvin heidänkin kanssaan synkkaa. Useimmilla lapsia on, mutta ne eivät enää ole elämän keskipiste. Jostain syystä lapsia hankkineet ikätoveritkin puhuvat kanssani yleensä muista kuin lapsiin liittyvistä aiheista. Ehkä he tajuavat etten tajua yhtään mitään imetyspulmista tai haalarimerkeistä.
Ei minun sosiaalinen elämä tietysti samanlaista kaveeraamista ole kuin yläasteella.. Mutta näinkin on hyvä. Aikansa kutakin, nyt on aika viettää vapaa-aikaa kaupungilla pyörimisen sijasta harrastuksissa.
Samanlaisia kokemuksia kuin muillakin. Minun kaveripiiriini kuuluu homomies, yksi niin nuorena lapsensa saanut, että ovat jo teinejä, pari lapsetonta ja pari 50+ -naista. Parikymppiset tuntuvat ihan lapsilta, heidän kanssaan en oikein koe voivani ystävystyä. Ehkä oma rauhallinen elämäntilanteeni vaikuttaa siihen, että vanhempien naisten seurassa viihdyn hyvin.
Työpaikallakin viihdyn parhaiten niiden työkavereiden kanssa, joiden lapset ovat jo aikuisia. Sen ikäisillä vain on monesti muuten aika ahdasmieliset asenteet esim. em. homobestistäni kohtaan.
Oma ikäluokka on itse tiputtanut minut seurastaan pois, vaikken suhtaudu negatiivisesti lapsiin. Ei vain oikein ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naisten keskusteluista kyllä tippuu täysin pois, kun on 30+ ikäinen lapseton nainen. 90% keskusteluista koskee vain ja ainoastaan lapsia, ja lapsettomana niihin ei vaan voi ottaa mitään kantaa. Mikä haalari on paras tai mitä rintareppua teillä käytetään, keitetäänkö itse soseet vai lypsetäänkö maitoa... Joo, minä istun tässä sitten ihan hiljaa vaan, ja lähden vaivihkaa kotiin.
Hanki vähän monipuolisemmin ystäviä/tuttavia.
Heti kun kerrot mistä löytyy lapsettomia (ja sellaisena pysyviä), noin 25-45v ikäisiä naisia... Voin kertoa, että harvassa ovat.
No jos on noin tarkat kriteerit.
Miksei ne ystävät voisi olla 25 ja vanhempia naisia ja miehiä.
Tarkat :D?! Olen itse 36v. En usko että minulla olisi hirveästi yhteistä esim. 20-vuotiaan tai 50-vuotiaan kanssa. Miesten kanssa ei ystävyys onnistu, kokeiltu on niiiin monta kertaa. Niillä on aina joko mustasukkainen tyttis joka estää kaveruuden, tai sitten ne itse lopettaa sen kun huomaa että p***ua ei ole tulossa. Ja pidäpä miespuolisen ystävän kanssa vaikka saunailta tai lähde shoppailemaan tai edes bilettämään? Ei onnistu. En jaksa enää yrittää miesten kanssa, vaan haluaisin naispuolisia kavereita/tuttavia.
Ja lapsettomia siksi, että ikävä kyllä tämänkin on elämä opettanut että lapsellisten kanssa en voi ystävä olla. En pidä lapsista enkä oikeastaan edes siedä niitä, joten kuinka moni lapsia omaava edes haluaisi olla kaverini? Hän ei voisi ikinä tavata minua lasten kanssa, enkä voisi koskaan esim. mennä hänen luokseen kylään koska siellä on lapsia. Ei se vaan onnistu, enkä ihmettele yhtään. En itsekään haluaisi olla sellaisen kaveri, joka esim. ei voi sietää koiria jos minulla olisi koira.
Millä tavalla luulet että oma ajatusmaailmasi muuttuu 15 vuodessa nyt niin radikaalisti, että olet aivan eri ihminen 50-vuotiaana kuin nyt?
No mistä sinä sitten ehdotat että lähden niitä 5-kymppisiä metsästämään kaveriksi :D? Ihan oikeasti, jotain rajaa. Tottakai voi olla olemassa joku 50-vuotias jonka kanssa tuntisin sielujen sympatiaa, tai vaikka se 20-vuotias, mutta kyllä ne on niin äärimmäisen harvassa. Ja eiköhän jokainen mieluiten kaveeraisi edes suunnilleen oman ikäluokkansa kanssa, ja mielestäni noin 10v ylös- ja alaspäin on jo melko iso skaala.
Ihan samasta paikasta mistä olet ajatellut niitä kolmivitosiakin ystäviä metsästää. Aika ihmeellisiä rajauksia sinulla. Sinulla on vaan niin tiukat rajaukset tuossa, että huomaisitkohan edes jos tapaisit jonkun ihmisen jonka kanssa oikeasti synkkaisi hyvin. Ajattelisit vaan että väärän ikäinen, väärin eletty elämä ja väärää sitä ja väärää tätä. Anna mahdollisuus niille ihmisille joita tapaat. Hauskuushan on juuri siinä että on monenlaisia ihmisiä monissa elämäntilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia tehneet ne on jämähtäneet elämään lastensa elämää, minä elän omaa elämääni.
Hah hah! Mun nuorimmaiset on eskarissa, enkä todellakaan itse elä mitän eskarielämää, aloitin uudessa työpaikassa reilu vuosi sitten ja nyt alan opiskella samalla sitä alaa. Esikoinen lähti juuri 10 päiväksi Pariisiin poikaystävän luo, aikoo ensi vuonna mennä vaihtoon vuodeksi Ranskaan ja seuraavana vuonna mennä Kiinaan vuodeksi ja suorittaa siellä kaksoistutkinnon (on ammattikorkeassa) Hän oli merkonomiksi ja ylioppilaaksi päästyään vuoden Sveitsissä au-pairina, on ollut kuukauden Intiassa, Latviassa ja Englannissa työharjoittelussa. Enkä minä elä hänenkään elämäänsä millään lailla, en ole itse käynyt kuin Ruotsissa ja Virossa, koskaan en ole lentokoneessa ollut, enkä tiedä uskallanko koskaan mennäkään. Jos johonkin ulkomaille joskus matkustaisin, niin puutarhamatkalle Englantiin koska minä tykkään kukista, myös äitini on viimevuosina innostunut niistä, joten ehkä äitini on alkanut elää mun elämää kuusikymppisenä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naisten keskusteluista kyllä tippuu täysin pois, kun on 30+ ikäinen lapseton nainen. 90% keskusteluista koskee vain ja ainoastaan lapsia, ja lapsettomana niihin ei vaan voi ottaa mitään kantaa. Mikä haalari on paras tai mitä rintareppua teillä käytetään, keitetäänkö itse soseet vai lypsetäänkö maitoa... Joo, minä istun tässä sitten ihan hiljaa vaan, ja lähden vaivihkaa kotiin.
Hanki vähän monipuolisemmin ystäviä/tuttavia.
Heti kun kerrot mistä löytyy lapsettomia (ja sellaisena pysyviä), noin 25-45v ikäisiä naisia... Voin kertoa, että harvassa ovat.
No jos on noin tarkat kriteerit.
Miksei ne ystävät voisi olla 25 ja vanhempia naisia ja miehiä.
Tarkat :D?! Olen itse 36v. En usko että minulla olisi hirveästi yhteistä esim. 20-vuotiaan tai 50-vuotiaan kanssa. Miesten kanssa ei ystävyys onnistu, kokeiltu on niiiin monta kertaa. Niillä on aina joko mustasukkainen tyttis joka estää kaveruuden, tai sitten ne itse lopettaa sen kun huomaa että p***ua ei ole tulossa. Ja pidäpä miespuolisen ystävän kanssa vaikka saunailta tai lähde shoppailemaan tai edes bilettämään? Ei onnistu. En jaksa enää yrittää miesten kanssa, vaan haluaisin naispuolisia kavereita/tuttavia.
Ja lapsettomia siksi, että ikävä kyllä tämänkin on elämä opettanut että lapsellisten kanssa en voi ystävä olla. En pidä lapsista enkä oikeastaan edes siedä niitä, joten kuinka moni lapsia omaava edes haluaisi olla kaverini? Hän ei voisi ikinä tavata minua lasten kanssa, enkä voisi koskaan esim. mennä hänen luokseen kylään koska siellä on lapsia. Ei se vaan onnistu, enkä ihmettele yhtään. En itsekään haluaisi olla sellaisen kaveri, joka esim. ei voi sietää koiria jos minulla olisi koira.
Jos siellä olisi vaikka 15v. poika omassa huoneessaan pelaamassa pleikkaa, niin sua yököttäis niin että et voi mennä kyllään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naisten keskusteluista kyllä tippuu täysin pois, kun on 30+ ikäinen lapseton nainen. 90% keskusteluista koskee vain ja ainoastaan lapsia, ja lapsettomana niihin ei vaan voi ottaa mitään kantaa. Mikä haalari on paras tai mitä rintareppua teillä käytetään, keitetäänkö itse soseet vai lypsetäänkö maitoa... Joo, minä istun tässä sitten ihan hiljaa vaan, ja lähden vaivihkaa kotiin.
Hanki vähän monipuolisemmin ystäviä/tuttavia.
Heti kun kerrot mistä löytyy lapsettomia (ja sellaisena pysyviä), noin 25-45v ikäisiä naisia... Voin kertoa, että harvassa ovat.
No jos on noin tarkat kriteerit.
Miksei ne ystävät voisi olla 25 ja vanhempia naisia ja miehiä.
Tarkat :D?! Olen itse 36v. En usko että minulla olisi hirveästi yhteistä esim. 20-vuotiaan tai 50-vuotiaan kanssa. Miesten kanssa ei ystävyys onnistu, kokeiltu on niiiin monta kertaa. Niillä on aina joko mustasukkainen tyttis joka estää kaveruuden, tai sitten ne itse lopettaa sen kun huomaa että p***ua ei ole tulossa. Ja pidäpä miespuolisen ystävän kanssa vaikka saunailta tai lähde shoppailemaan tai edes bilettämään? Ei onnistu. En jaksa enää yrittää miesten kanssa, vaan haluaisin naispuolisia kavereita/tuttavia.
Ja lapsettomia siksi, että ikävä kyllä tämänkin on elämä opettanut että lapsellisten kanssa en voi ystävä olla. En pidä lapsista enkä oikeastaan edes siedä niitä, joten kuinka moni lapsia omaava edes haluaisi olla kaverini? Hän ei voisi ikinä tavata minua lasten kanssa, enkä voisi koskaan esim. mennä hänen luokseen kylään koska siellä on lapsia. Ei se vaan onnistu, enkä ihmettele yhtään. En itsekään haluaisi olla sellaisen kaveri, joka esim. ei voi sietää koiria jos minulla olisi koira.
Millä tavalla luulet että oma ajatusmaailmasi muuttuu 15 vuodessa nyt niin radikaalisti, että olet aivan eri ihminen 50-vuotiaana kuin nyt?
No mistä sinä sitten ehdotat että lähden niitä 5-kymppisiä metsästämään kaveriksi :D? Ihan oikeasti, jotain rajaa. Tottakai voi olla olemassa joku 50-vuotias jonka kanssa tuntisin sielujen sympatiaa, tai vaikka se 20-vuotias, mutta kyllä ne on niin äärimmäisen harvassa. Ja eiköhän jokainen mieluiten kaveeraisi edes suunnilleen oman ikäluokkansa kanssa, ja mielestäni noin 10v ylös- ja alaspäin on jo melko iso skaala.
Harrastuksista, yhdistyksistä, töistä...? ... tai vaikka facesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naisten keskusteluista kyllä tippuu täysin pois, kun on 30+ ikäinen lapseton nainen. 90% keskusteluista koskee vain ja ainoastaan lapsia, ja lapsettomana niihin ei vaan voi ottaa mitään kantaa. Mikä haalari on paras tai mitä rintareppua teillä käytetään, keitetäänkö itse soseet vai lypsetäänkö maitoa... Joo, minä istun tässä sitten ihan hiljaa vaan, ja lähden vaivihkaa kotiin.
Hanki vähän monipuolisemmin ystäviä/tuttavia.
Heti kun kerrot mistä löytyy lapsettomia (ja sellaisena pysyviä), noin 25-45v ikäisiä naisia... Voin kertoa, että harvassa ovat.
No jos on noin tarkat kriteerit.
Miksei ne ystävät voisi olla 25 ja vanhempia naisia ja miehiä.
Tarkat :D?! Olen itse 36v. En usko että minulla olisi hirveästi yhteistä esim. 20-vuotiaan tai 50-vuotiaan kanssa. Miesten kanssa ei ystävyys onnistu, kokeiltu on niiiin monta kertaa. Niillä on aina joko mustasukkainen tyttis joka estää kaveruuden, tai sitten ne itse lopettaa sen kun huomaa että p***ua ei ole tulossa. Ja pidäpä miespuolisen ystävän kanssa vaikka saunailta tai lähde shoppailemaan tai edes bilettämään? Ei onnistu. En jaksa enää yrittää miesten kanssa, vaan haluaisin naispuolisia kavereita/tuttavia.
Ja lapsettomia siksi, että ikävä kyllä tämänkin on elämä opettanut että lapsellisten kanssa en voi ystävä olla. En pidä lapsista enkä oikeastaan edes siedä niitä, joten kuinka moni lapsia omaava edes haluaisi olla kaverini? Hän ei voisi ikinä tavata minua lasten kanssa, enkä voisi koskaan esim. mennä hänen luokseen kylään koska siellä on lapsia. Ei se vaan onnistu, enkä ihmettele yhtään. En itsekään haluaisi olla sellaisen kaveri, joka esim. ei voi sietää koiria jos minulla olisi koira.
Millä tavalla luulet että oma ajatusmaailmasi muuttuu 15 vuodessa nyt niin radikaalisti, että olet aivan eri ihminen 50-vuotiaana kuin nyt?
No mistä sinä sitten ehdotat että lähden niitä 5-kymppisiä metsästämään kaveriksi :D? Ihan oikeasti, jotain rajaa. Tottakai voi olla olemassa joku 50-vuotias jonka kanssa tuntisin sielujen sympatiaa, tai vaikka se 20-vuotias, mutta kyllä ne on niin äärimmäisen harvassa. Ja eiköhän jokainen mieluiten kaveeraisi edes suunnilleen oman ikäluokkansa kanssa, ja mielestäni noin 10v ylös- ja alaspäin on jo melko iso skaala.
Harrastuksista, yhdistyksistä, töistä...? ... tai vaikka facesta.
Harrastuksista ja kiinnostuksenkohteista tosiaan. Siinähän on jo valmiiksi puheenaiheetkin, ei tarvitse perheistä jutella, jos ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia tehneet ne on jämähtäneet elämään lastensa elämää, minä elän omaa elämääni.
Hah hah! Mun nuorimmaiset on eskarissa, enkä todellakaan itse elä mitän eskarielämää, aloitin uudessa työpaikassa reilu vuosi sitten ja nyt alan opiskella samalla sitä alaa. Esikoinen lähti juuri 10 päiväksi Pariisiin poikaystävän luo, aikoo ensi vuonna mennä vaihtoon vuodeksi Ranskaan ja seuraavana vuonna mennä Kiinaan vuodeksi ja suorittaa siellä kaksoistutkinnon (on ammattikorkeassa) Hän oli merkonomiksi ja ylioppilaaksi päästyään vuoden Sveitsissä au-pairina, on ollut kuukauden Intiassa, Latviassa ja Englannissa työharjoittelussa. Enkä minä elä hänenkään elämäänsä millään lailla, en ole itse käynyt kuin Ruotsissa ja Virossa, koskaan en ole lentokoneessa ollut, enkä tiedä uskallanko koskaan mennäkään. Jos johonkin ulkomaille joskus matkustaisin, niin puutarhamatkalle Englantiin koska minä tykkään kukista, myös äitini on viimevuosina innostunut niistä, joten ehkä äitini on alkanut elää mun elämää kuusikymppisenä...
Jestas, mikä vuodatus. Aina ei tosiaan aikakaan auta vaan jotkut naiset jauhavat loputtomia mielenkiinnottomia juttuja läheisistään koko ikänsä. Oliko nuo Latviat ja merkonomit ihan pakollisia aiheen kannalta.
Olen 26-vuotias kahden alle 2-vuotiaan äiti, enkä tosiaan läyhää lapsista kun olen olen pois kotoa lapsettomien ystävieni kanssa! Lähinnä mammojen kanssa somessa lässytetään luomuruuasta ja haalareista, mutta usein hyppään ne aiheet yli.
Vastaan toki jos kysytään, mutta välillä oikein ärsyttää kun kaverit haluaa puhua lapsistani ja pyytää, että ottaisin ne mukaan. En minäkään pyydä heitä raahaamaan koiriaan joka kahvilaan. Heillä ei ole mitään käsitystä miten vaikeaa ja epärentouttavaa on yrittää jutella mitään kun kaksi vilkasta pyörii ja säätää.
Jos ollaan lapsia omaavien kanssa niin vaihdetaan alkuun lapsien jutut niin ei tarvi niitä lässyttää aikuisten illoissa. Meille saa kyllä tulla jos haluaa nähdä lapsia & voin tulla heidän kanssa puistoon.. Mutta joku rafla/harrastus/kahvila/brunssi jonkun kotona NOT!
Eli on meitä äitejä monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia tehneet ne on jämähtäneet elämään lastensa elämää, minä elän omaa elämääni.
Hah hah! Mun nuorimmaiset on eskarissa, enkä todellakaan itse elä mitän eskarielämää, aloitin uudessa työpaikassa reilu vuosi sitten ja nyt alan opiskella samalla sitä alaa. Esikoinen lähti juuri 10 päiväksi Pariisiin poikaystävän luo, aikoo ensi vuonna mennä vaihtoon vuodeksi Ranskaan ja seuraavana vuonna mennä Kiinaan vuodeksi ja suorittaa siellä kaksoistutkinnon (on ammattikorkeassa) Hän oli merkonomiksi ja ylioppilaaksi päästyään vuoden Sveitsissä au-pairina, on ollut kuukauden Intiassa, Latviassa ja Englannissa työharjoittelussa. Enkä minä elä hänenkään elämäänsä millään lailla, en ole itse käynyt kuin Ruotsissa ja Virossa, koskaan en ole lentokoneessa ollut, enkä tiedä uskallanko koskaan mennäkään. Jos johonkin ulkomaille joskus matkustaisin, niin puutarhamatkalle Englantiin koska minä tykkään kukista, myös äitini on viimevuosina innostunut niistä, joten ehkä äitini on alkanut elää mun elämää kuusikymppisenä...
Jestas, mikä vuodatus. Aina ei tosiaan aikakaan auta vaan jotkut naiset jauhavat loputtomia mielenkiinnottomia juttuja läheisistään koko ikänsä. Oliko nuo Latviat ja merkonomit ihan pakollisia aiheen kannalta.
No voi anteeksi että kerroin liian pitkästi miten lapseni elämä eroaa täysin omastani. Kyllä minä tunnen paljon miehiä jotka jauhaa loputtomiin ties mistä aiheesta, vaikka politiikasta tai siitä kun naisystävä alkoikin lesboksi :) Sulla taas tuntuu pipo kiristävän ja pahasti.
Alue: Aihe vapaa
No varmaan onkin silloin kun on pieni vauva, se kestää vaan vuoden, ja sitten se lapsi on jo iso. Aika erikoista jos sulla ei ole fb kavereissa kuin juuri lapsen saaneita, etkä kuulu mihinkään ryhmiin joista tulee ihan eri juttuja. Mulla ainakin on kavereissa sukulaisia ja kavereita nuorista vanhuksiin, ja kaikilla erilaiset jutut, ja kuulun moniin eri ryhmiin, sukututkimus, puutarha, kirppareihin ym. ei ole vauvajuttuja kuin mammat ryhmässä, ja sielläkin puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä, nytkin puhuttiin että missä liikkeessä meidän kaupungissa on kultaseppä, ja että mihin ravintolaan menisi miehen kanssa.