Vierailija

Olen elänyt reilut 4 vuotta todella huonoissa parisuhteissa(2kpl), nyt eronneena tuntuu ettei kukaan entisistä kavereistani ole oikein minun tyyppisiäni. Olen vieraantunut myös lapsuudenperheestäni, ja ymmärrän että meidän arvomme eivät oikein kohtaa.

Lapsuuteni kuului erään tiukkapipoisen uskonlahkon helmoissa, ja asun edelleen tällaisella pienellä paikkakunnalla.

Tuntuu, että olen yksin maailmassa. Kenenkään kanssa jutut eivät kolahda. En juo, ja ainoa harrastukseni on kuntosali. Minulla ei ole töitä, opiskelutoverini ovat jo valmistuneet, ja heidän joukostaan en löytänyt kuin yhden hengenheimolaisen, joka sekin asuu tosi kaukana nyt kun valmistuttuaan muutti kotipaikkakunnalleen.

Minulla ei ole ketään kelle voisi soittaa, enkä tiedä mitä elämälleni tekisin. Varsinkin näin joulunpyhien aikaan olen alkanut ymmärtää ihmisiä, jotka tekevät itsemurhan. Oma elämäntilanteeni ei edes ole ehkä paperilla kovin järkyttävän masentava, mutta ei minulla toisaalta ole mitään syytä elää. En osaa sanoa yhtään itselleni todella rakasta henkilöä, eikä ole lapsia, isovanhempia tai läheisiä sukulaisia.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Ei mullakaan ole ketään läheisiä eikä rakkaita, mutta taidan olla vaan aika erakkoluonne, koska minä en niitä kaipaakaan. Olen onnellinen cityerakkona yksikseni elellessäni. Mulla ei myös ole mitään harrastuksia enkä sellaisia halua. Töitä on kyllä, ilman työtä voisi kieltämättä vähän pitkästyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ole ketään läheisiä eikä rakkaita, mutta taidan olla vaan aika erakkoluonne, koska minä en niitä kaipaakaan. Olen onnellinen cityerakkona yksikseni elellessäni. Mulla ei myös ole mitään harrastuksia enkä sellaisia halua. Töitä on kyllä, ilman työtä voisi kieltämättä vähän pitkästyä.

Miksi elät? Mistä sulle tulee elämänilo ja halu? Toisessa huonossa parisuhteessa sain tavata tämän poikaystävän sukulaislapsia, ja ne olivat todella yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Suhteen loputtua erittäin riitaisasti ei ole ollut puhettakaan, että voisin niitä lapsia enää tavata, ja onhan siitäkin jo 3 vuotta kun olen viimeksi nähnyt. 

Voisin muuten mennä jonnekin terapiaan tai jonnekin, mutta melkein kaikki tällä paikkakunnalla on noita kyseisen uskonlahkon edustajia/edellisen miehen sukulaisia/muita tuttuja. Terapeutti olisi kuitenkin tuttu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin itsemurhan, jos olisi tarpeeksi rohkeutta.  Ei ole ollu mukavaa tämä elämä.

Samoin. En ymmärrä ihmisiä, joilla on perhe, ystäviä, menot, harrastukset, koira ja ties mitä ikinä keksivätkään, ja sitten puolileikillään edes valittavat miten miehen jättämät likaiset sukat ärsyttävät. Minä en juo, ja sitä on todella monen vaikea käsittää. Absolutistia, ja ei-uskovaa miestä on todella vaikea löytää.

Vierailija

Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Vierailija

Voihan tuota muuttaa muutaman kerran, vaihtaa työpaikkaa, mennä opiskelemaan jotain. Jos sittenkin näyttää että mistään ei tule uusia ihmisiä elämään, niin itsensä ehtii vielä silloinkin tappaa. Turha kuolemisen kanssa on hätäillä. Kuolla voi aina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Parhaissa häissä missä olen ollut oli kaksi vierasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voihan tuota muuttaa muutaman kerran, vaihtaa työpaikkaa, mennä opiskelemaan jotain. Jos sittenkin näyttää että mistään ei tule uusia ihmisiä elämään, niin itsensä ehtii vielä silloinkin tappaa. Turha kuolemisen kanssa on hätäillä. Kuolla voi aina.

Olen aloittaja. Tämä oli jotenkin ihan lohdullista, kiitos <3 Olen muuttanut muutaman viime vuoden aikana 8 kertaa(paikkakuntaa 6krt), vaihtanut alaa, ollut yli kymmenessä työpaikassa. Tuntuu, ettei jaksa enää yrittää mitään. Mutta niin, tosiaan kuolla voi aina. Ainoa positiivinen asia mun elämässä on se, että mikään ei ole lopullista. En jaksaisi kuitenkaan millään enää yrittää etsiä uutta työpaikkaa, asuntoa, miestä.. Kiitos kommentista, se kuitenkin oli lohduttava :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin itsemurhan, jos olisi tarpeeksi rohkeutta.  Ei ole ollu mukavaa tämä elämä.

Samoin. En ymmärrä ihmisiä, joilla on perhe, ystäviä, menot, harrastukset, koira ja ties mitä ikinä keksivätkään, ja sitten puolileikillään edes valittavat miten miehen jättämät likaiset sukat ärsyttävät. Minä en juo, ja sitä on todella monen vaikea käsittää. Absolutistia, ja ei-uskovaa miestä on todella vaikea löytää.


Miksi pitäisi olla absolutisti? Aika moni mies käyttää alkoholia kuitenkin sillä tasolla että yksi saunakalja viikossa ja jouluna konjakkiryyppy. Tuo ei vaikuta elämään mitenkään, mutta absolutismia se ei kuitenkaan ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Parhaissa häissä missä olen ollut oli kaksi vierasta.

Aloittaja täällä taas. Tuo on kyllä ihan totta. En minäkään ihmisiä välttämättä halua haalia ympärilleni, kun löytyisi edes se yksi, joka ymmärtäisi. Omien elämänkokemusten takia tuntuu turhauttavalta yrittää tutustua samanikäisiin ihmisiin, joiden ainoat puheenaiheet ovat jotain jeesushömppää tai baarijuttuja. Olen siis niinkin vanha kuin 25. Mun luovuttamishalut elämän suhteen johtuu osittain siis tuostakin, tuntuu että olen tämän ikäiseksi saanut kokea aivan helvetisti enemmän kuin 99 prosenttia tämän ikäisistä. Siksi osaltaan tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat niin erilaisia.

Vierailija

Ei se elämä kenelläkään ole herkkua koko ajan. Vastoinkäymisiltä ei voi välttyä kukaan. Minä olen ystäväsi, ap. Minä vastaan sinulle tänne, enkä kirjoita ikäviä kommentteja. Olen parempi ystävä kuin selkäänpuukottaja"kaverit".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin itsemurhan, jos olisi tarpeeksi rohkeutta.  Ei ole ollu mukavaa tämä elämä.

Samoin. En ymmärrä ihmisiä, joilla on perhe, ystäviä, menot, harrastukset, koira ja ties mitä ikinä keksivätkään, ja sitten puolileikillään edes valittavat miten miehen jättämät likaiset sukat ärsyttävät. Minä en juo, ja sitä on todella monen vaikea käsittää. Absolutistia, ja ei-uskovaa miestä on todella vaikea löytää.


Miksi pitäisi olla absolutisti? Aika moni mies käyttää alkoholia kuitenkin sillä tasolla että yksi saunakalja viikossa ja jouluna konjakkiryyppy. Tuo ei vaikuta elämään mitenkään, mutta absolutismia se ei kuitenkaan ole.

No tuota tarkoitin absolutistilla, ei minuakaan tuo määrä juomista haittaisi. Mutta mistä sellaisia miehiä löytää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Parhaissa häissä missä olen ollut oli kaksi vierasta.

Aloittaja täällä taas. Tuo on kyllä ihan totta. En minäkään ihmisiä välttämättä halua haalia ympärilleni, kun löytyisi edes se yksi, joka ymmärtäisi. Omien elämänkokemusten takia tuntuu turhauttavalta yrittää tutustua samanikäisiin ihmisiin, joiden ainoat puheenaiheet ovat jotain jeesushömppää tai baarijuttuja. Olen siis niinkin vanha kuin 25. Mun luovuttamishalut elämän suhteen johtuu osittain siis tuostakin, tuntuu että olen tämän ikäiseksi saanut kokea aivan helvetisti enemmän kuin 99 prosenttia tämän ikäisistä. Siksi osaltaan tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat niin erilaisia.


Pitääkö niiden tuttujen olla saman ikäisiä jos tunnet itsesi vanhemmaksi? Itse olen töiden kautta tutustunut itseäni vanhempiin ihmisiin ja ihan aitoja ystäviä hekin ovat. Varmaan harrastusten kanssa sama. Kun on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, niin ei siinä ikää kysellä. Hanki koira, mene mukaan vaikka pelastuskoiratoimintaan tai greyhound ratatouhuun, ne ihmiset on niin sekopäisen innoissaan lajista että puhuvat kenelle vaan joka suostuu kuuntelemaan. :))

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ole ketään läheisiä eikä rakkaita, mutta taidan olla vaan aika erakkoluonne, koska minä en niitä kaipaakaan. Olen onnellinen cityerakkona yksikseni elellessäni. Mulla ei myös ole mitään harrastuksia enkä sellaisia halua. Töitä on kyllä, ilman työtä voisi kieltämättä vähän pitkästyä.

Miksi elät? Mistä sulle tulee elämänilo ja halu? Toisessa huonossa parisuhteessa sain tavata tämän poikaystävän sukulaislapsia, ja ne olivat todella yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Suhteen loputtua erittäin riitaisasti ei ole ollut puhettakaan, että voisin niitä lapsia enää tavata, ja onhan siitäkin jo 3 vuotta kun olen viimeksi nähnyt. 

Voisin muuten mennä jonnekin terapiaan tai jonnekin, mutta melkein kaikki tällä paikkakunnalla on noita kyseisen uskonlahkon edustajia/edellisen miehen sukulaisia/muita tuttuja. Terapeutti olisi kuitenkin tuttu.

Miksi elän? Outo kysymys. Siksi, kun äiti ja isä on minut tänne 41 vuotta sitten jo elämään tehnyt. Ei minusta eläminen tarvitse mitään syytä tai tarkoitusta, se vai on. Koen myös että se on suuri lahja että saa olla olemassa ja elää.

Elämäniloni saan pienistä arjen asioista. Suloisesta tunteesta kun on aamulla raukeana peittojen alla. Lämpimistä suihkuista ja hyväntuoksuisista pesuaineista. Hyvän ruoan laittamisesat ja syömisestä. Luonnon katselusta kun ulkona käyn kävelemässä. Hyvistä elokuvista ja kirjoista. Eilenkin luin fantasiakirjaa lämpimän viltin alla divaanisohvallani, kynttilöiden valossa, punaviinilasi kädessä - oi, autuutta. En minä tarvitse ihmisiä siihen että olen onnellinen, minä nautin kaikenlaisista asioista joita on ympärilläni arjessani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Parhaissa häissä missä olen ollut oli kaksi vierasta.

Aloittaja täällä taas. Tuo on kyllä ihan totta. En minäkään ihmisiä välttämättä halua haalia ympärilleni, kun löytyisi edes se yksi, joka ymmärtäisi. Omien elämänkokemusten takia tuntuu turhauttavalta yrittää tutustua samanikäisiin ihmisiin, joiden ainoat puheenaiheet ovat jotain jeesushömppää tai baarijuttuja. Olen siis niinkin vanha kuin 25. Mun luovuttamishalut elämän suhteen johtuu osittain siis tuostakin, tuntuu että olen tämän ikäiseksi saanut kokea aivan helvetisti enemmän kuin 99 prosenttia tämän ikäisistä. Siksi osaltaan tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat niin erilaisia.


Pitääkö niiden tuttujen olla saman ikäisiä jos tunnet itsesi vanhemmaksi? Itse olen töiden kautta tutustunut itseäni vanhempiin ihmisiin ja ihan aitoja ystäviä hekin ovat. Varmaan harrastusten kanssa sama. Kun on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, niin ei siinä ikää kysellä. Hanki koira, mene mukaan vaikka pelastuskoiratoimintaan tai greyhound ratatouhuun, ne ihmiset on niin sekopäisen innoissaan lajista että puhuvat kenelle vaan joka suostuu kuuntelemaan. :))

Niin, mulle on joskus sanottu ettei musta arvais että olen niin nuori, kun vaikutan paljon vanhemmalta. Koirasta olen haaveillut, mutta nykyisessä rahatilanteessa ei ole mahdollista. Tietenkin se koiran hankinta vois olla mulle semmonen tavoite, mitä kohti pyrin ja jos sillä jaksaisin hakea taas töitä. Mutta äh, koira? Voiko elämänsä perustaa jonkun koiran toivomiselle. Ääh. Ois se toisaalta mukavampaa koiran kanssa tämä elämä. Siksikö niin monella ihmisellä on koira?

Vierailija

Lohdullista kuulla että samanlaisia yksinäisiä ihmisiä on muitakin. Minulla on lapsia ja olen eronnut mutta muuten olen hyvin yksin tässä elämässä. Viihdyn hyvin yksinkin mutta parisuhteen haluaisin. En kuitenkaan tunne oloani hyväksi ihmisen kanssa jolla on laaja ystäväpiiri ja toisen erakon löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Erakon kanssa ei tarvitsisi häpeillä ja peitellä omaa ystävättömyyttä. Kuka perustaisi erakoiden seuranhakupalvelun?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lohdullista kuulla että samanlaisia yksinäisiä ihmisiä on muitakin. Minulla on lapsia ja olen eronnut mutta muuten olen hyvin yksin tässä elämässä. Viihdyn hyvin yksinkin mutta parisuhteen haluaisin. En kuitenkaan tunne oloani hyväksi ihmisen kanssa jolla on laaja ystäväpiiri ja toisen erakon löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Erakon kanssa ei tarvitsisi häpeillä ja peitellä omaa ystävättömyyttä. Kuka perustaisi erakoiden seuranhakupalvelun?

Mulla tuo yksinäisyys on toisaalta itse valittua, eli olen erakko itsekin. Mutta haluaisin miehen ja lapsia, oman perheenn, kun lapsuudenperhe ei ole sellainen, jossa ilolla vietettäisin esimerkiksi perhejuhlia. Olen kuitenkin perhekeskeinen ja parisuhdekeskeinen ihminen, vaikka en paljoa ystäviä tarvitsisi. Minulla on ollut nettideittipalveluita käytössä, mutta sieltä ei vain ole löytynyt kuin yhden illan suhteita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Parhaissa häissä missä olen ollut oli kaksi vierasta.

Aloittaja täällä taas. Tuo on kyllä ihan totta. En minäkään ihmisiä välttämättä halua haalia ympärilleni, kun löytyisi edes se yksi, joka ymmärtäisi. Omien elämänkokemusten takia tuntuu turhauttavalta yrittää tutustua samanikäisiin ihmisiin, joiden ainoat puheenaiheet ovat jotain jeesushömppää tai baarijuttuja. Olen siis niinkin vanha kuin 25. Mun luovuttamishalut elämän suhteen johtuu osittain siis tuostakin, tuntuu että olen tämän ikäiseksi saanut kokea aivan helvetisti enemmän kuin 99 prosenttia tämän ikäisistä. Siksi osaltaan tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat niin erilaisia.


Pitääkö niiden tuttujen olla saman ikäisiä jos tunnet itsesi vanhemmaksi? Itse olen töiden kautta tutustunut itseäni vanhempiin ihmisiin ja ihan aitoja ystäviä hekin ovat. Varmaan harrastusten kanssa sama. Kun on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, niin ei siinä ikää kysellä. Hanki koira, mene mukaan vaikka pelastuskoiratoimintaan tai greyhound ratatouhuun, ne ihmiset on niin sekopäisen innoissaan lajista että puhuvat kenelle vaan joka suostuu kuuntelemaan. :))

Niin, mulle on joskus sanottu ettei musta arvais että olen niin nuori, kun vaikutan paljon vanhemmalta. Koirasta olen haaveillut, mutta nykyisessä rahatilanteessa ei ole mahdollista. Tietenkin se koiran hankinta vois olla mulle semmonen tavoite, mitä kohti pyrin ja jos sillä jaksaisin hakea taas töitä. Mutta äh, koira? Voiko elämänsä perustaa jonkun koiran toivomiselle. Ääh. Ois se toisaalta mukavampaa koiran kanssa tämä elämä. Siksikö niin monella ihmisellä on koira?


Koira itsessään jo auttaa yksinäisyyteen, mutta sen lisäksi koiraharrastuksissa on helppo tutustua ihmisiin. Monen mielestä koirat on parempia ystäviä kuin ihmiset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sama tilanne. Itse olen miettinyt oman elämäni surkuhupaisuutta sillä, että jos löytäisinkin jonkun miehen, ja mies kutsuisi häihin oman sukunsa/ystävänsä ja järjestäisi polttarit, niin mun puolelta sinne ei tulisi varmaan montaakaan vierasta. Eikä kukaan järjestäisi mulle polttareita.

Parhaissa häissä missä olen ollut oli kaksi vierasta.

Aloittaja täällä taas. Tuo on kyllä ihan totta. En minäkään ihmisiä välttämättä halua haalia ympärilleni, kun löytyisi edes se yksi, joka ymmärtäisi. Omien elämänkokemusten takia tuntuu turhauttavalta yrittää tutustua samanikäisiin ihmisiin, joiden ainoat puheenaiheet ovat jotain jeesushömppää tai baarijuttuja. Olen siis niinkin vanha kuin 25. Mun luovuttamishalut elämän suhteen johtuu osittain siis tuostakin, tuntuu että olen tämän ikäiseksi saanut kokea aivan helvetisti enemmän kuin 99 prosenttia tämän ikäisistä. Siksi osaltaan tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat niin erilaisia.


Pitääkö niiden tuttujen olla saman ikäisiä jos tunnet itsesi vanhemmaksi? Itse olen töiden kautta tutustunut itseäni vanhempiin ihmisiin ja ihan aitoja ystäviä hekin ovat. Varmaan harrastusten kanssa sama. Kun on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, niin ei siinä ikää kysellä. Hanki koira, mene mukaan vaikka pelastuskoiratoimintaan tai greyhound ratatouhuun, ne ihmiset on niin sekopäisen innoissaan lajista että puhuvat kenelle vaan joka suostuu kuuntelemaan. :))

Niin, mulle on joskus sanottu ettei musta arvais että olen niin nuori, kun vaikutan paljon vanhemmalta. Koirasta olen haaveillut, mutta nykyisessä rahatilanteessa ei ole mahdollista. Tietenkin se koiran hankinta vois olla mulle semmonen tavoite, mitä kohti pyrin ja jos sillä jaksaisin hakea taas töitä. Mutta äh, koira? Voiko elämänsä perustaa jonkun koiran toivomiselle. Ääh. Ois se toisaalta mukavampaa koiran kanssa tämä elämä. Siksikö niin monella ihmisellä on koira?

Taidat odottaa elämältä vähän liian suuria, jos etsit jotain mille "perustaa elämäsi". Ei sellaisia olekaan kuin joku uskonnollinen herätys tai suuri kutsumus. Useimmilla ei ole mitään erityistä elämän perustaa, he vain elävät, tehden elämästään niin mukavaa kuin mahdollista. Jos haluaa koiran seuraa, ottaa koiran. Jos tykkää mökkeilystä ja on varaa mökkiin, hankkii mökin. Etsii itselle nautintoa tuottavia asioita arkeensa sen mukaan mitä omat resurssit antaa myöden.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla