Vierailija

Haluan kuulla, sillä itse en osaisi vastata tuohon kysymykseen. Mikä on ollut omassa elämässäsi ikimuistoisinta? Tapahtuiko se itsestään vai teitkö töitä sen eteen? Sana on vapaa!

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Ai ikimuistoisinta? Ehkä se kun tapasin mieheni. Mutta koen silti, että vielä parempi asia mikä minulle on tapahtunut on saada oma asunto 2-vuotiaana. Mutta sitähän en edes muista. Muistan kylläkin sen, kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana. Mutta se ei silti hetkenä ikimuistoisin ollut. Mutta asunto on tukeni ja turvani tulee mitä tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

On mullakin lapsia, mutta vältän sanomasta heidän syntymäänsä ikimuistoisimmaksi asiaksi, koska muistan kun synnytys oli ajankohtainen, että se päivä oli oikeasti aivan kamala. Verisenä, väsyneenä ym ei todellakaan ole elämäni huippuhetki. Eikä se ole edes paras asia elämässäni. Asuntokin on varmempi vanhuudenturva kuin omat lapset, saati vaivattomampi.
2

Vierailija

Ei kai mitään varsinaisesti parasta asiaa ole tapahtunutkaan. Melkein kaikki kun on mennyt elämässä pieleen. Aluksi hyviltäkin näyttäneet asiat ovat aina osoittautuneet vääriksi valinnoiksi tai muuten turhaksi. Ehkä hyvällä sijainnilla ja kohtuuhintaisen vuokra-asuntoni saaminen on sitten se paras asia.

Vierailija

Tietenkin naimisiinmeno ja lasten syntymät olivat aivan ikimuistoisia tapahtumia. Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen vakituisen viran saanti: olimme eläneet jo vuositolkulla epävarmassa ja köyhässä tilanteessa miehen sairastumisen ja minun opiskelujen vuoksi. Olin painanut hartiavoimin duunia lasten etu mielessä, ja sitten lopulta kaikki se vaivannäkö palkittiin niin että sain hyvän vakityön heti valmistumisen jälkeen. Itku pääsi.

Vierailija

Tärkeysjärjestuksessä

Lasteni syntymät. Kuopukseen kiinnyin hitaammin, mutta sitäkin lujemmin.

Parin työpaikan saanti, jotka ovat muokanneet uraani. Ja tuon työn rinnalla yhtä tärkeänä mieheni tapaaminen.

Mutta joo, lapset on hienointa. Ja rasittavinta. Mutta minun kohdallani itsestään selvää vaikka uraihminen olenkin.

Vierailija

Ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen parasta oli kun viimein viidennellä YT kierroksella sain kenkää tunnetusta Suomalaisesta Pörssiyhtiöstä.

Kuolevassa yrityksessä ei kenelläkään ole kivaa, ja lopulta meno on samanlaista selkään puukoottamista kuin selviytyjät sarjassa.

Itseäni viisaammat lähtivät jo heti ensimmmäisen YT-kierroksen jälkeen, Itse salaa toivoin potkuja, mutta onneksi viimein yritys päätti vapauttaa minut.

Nyt talous on kunnossa ja kaikkinainen työhön liittyvä vitutuskin on pysynyt poissa,

Vierailija

Se kun vaimo petti, tajusin viimein ettei kotitöitä pidä jakaa, eikä auttaa lasten hoidossa, stressata lahjoista tai järjestää tälle vapaa-aikaa.

Vierailija

Se, kun tajusin, ettei tarvitse käydä seurakunnassa tai edes uskoa mihinkään yliluonnolliseen auktoriteettiin vaan riittää, että kelpaan itselleni. Tämä on eniten onnellisuuteeni vaikuttanut yksittäinen asia. Toisena tulee lapsen syntymä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun sain ekan koiran, mustan komean rohkean uroksen.R.I.P.

kamala on sunkin lapsuus ollut kun koria oot synnyttäny

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla