Lapseni opettaja ei vie luokkaansa leirikouluun, koska omistaa hevosen

lsdfjbo

Vanhemmat saisivat tässä kyllä itsekin katsoa peiliin. Kun meillä on ollut lasten leirikouluja ja mukaan on pyydetty vanhempia esiliinoiksi, niin arvatkaapa kuinka paljon vapaaehtoisia on ollut. Niin just - tasan meidän perheen vanhemmat. Jos ette itse halua uhrata iltojanne ja öitänne lastenne ja heidän luokkatovereidensa kaitsemiseen, niin miksi opettajan pitäisi? 

Jos jotakin sattuu, soitetaan opettajaa sormella - mukava vastuu opettajalle!

Varojen keruu vie opettajalta aikaa, ja vielä enemmän aikaa saa kulumaan siihen, että houkuttelee vanhempia mukaan retkelle, suurin osa hyvin vastahakoisia lähtemään useaksi päiväksi lapsilauman sekaan.

Olen 6.luokan ope enkä omista eläintä, muttei ole käynyt mielessäkään lähteä leirikouluun. Ensinnäkin huollettavana olisi lähemmäs 30 esiteiniä, jotka ajautuvat kouluajallakin jatkuvasti ongelmiin, väkivaltaa, ilkivaltaa, niskoittelua, toisten ja oman turvallisuuden vaarantamista.. No thank you.

Toisekseen, minulla on perhe. Pienet lapset tarvitsevat äitiään ja mies puolisoa arjen pyörittämisessä. Jos joskus olisin lapsista lähemmäs viikon erossa, tekisin sen sellaisesta syystä, josta saisin joko paljon rahaa tai paljon nautintoa. Leirikoulusta saisin todennäköisesti niiden sijaan stressiä ja mustelmia.

Vien oppilaat päivän reissulle, max. yhdeksi yöksi ja sillä ehdolla, että huoltajia tulee useampia mukaan. Opettajiin kohdistuvat vaatimukset nousevat koko ajan. Vanhat kollegat opehuoneessa kertoilee kuinka leppoista työ oli ennen.

Luultavasti hän saisi hevosensa jollekin joka huolehtii, mutta todellisuudessa haluaa välttää vanhempien inttämisen kuinka "voisit viedä meidän suloiset (=riehuvat) piltit leirille".

Tajuatteko millaisia esiteinit ovat nykyään? Omista lapsuusvuosistanne muistatte ehkä kiltit luokkatoverit, mutta oppilasaines on muuttunut! Olen saanut kahdesti nyrkistä eri oppilaalta. Kollegaa lyötiin harpilla kaulaan. Toista potkaistiin niin että kylkiluu murtui. Ja nämä oppilaat alakouluikäisiä. Lähtisitkö itse leirikouluun ainoana opettajana?? Koululla sentään kollegoita, joilta pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma että opettajia ei enää arvosteta ollenkaan, pikku piltit saa riehua ja mellastaa luokissa miten sattuu ja ei ole enää minkäänlaista auktoriteettia, jos opettaja jotain sanoo menee vati nurin vanhemmilta. Sitten kuitenkin pitäisi tehdä kaikkea ekstraa vapaaehtoisjuttua kun se ois niin kivaa ja ihkua lapsille.

Arvostus on ihan ihmisestä kiinni, ellei ole jossain mamujen paikassa. Voin sanoa että minun luokassa ei edes kukaan kuvitte riehuvansa vapaasti, mutta sainkin mamut puhuttua pois omasta luokastani. Ehkä ei ole pitkään mahdollista sairaseläkkeelle ajattelin jäädä jos noita mamujen lapsia huivi päässä alkaa tulla lisää. Mikä ihme on siinä että kun pojalta käskee lippalakin pois luokassa niin se on kaikkien mielestä oikein hyvä asia, mutta kun tytöltä käskee huivin pois niin syntyy lähes sota. En tajua näiden suvakkien lokiigaa. Hattu pois pojalta on ok, mutta tyttöjen pukeutumiseen ei saisi puuttua.

No minun luokalle ei kovasti ulkomaalaisia tämän huiviepisodin jälkeen ole laitettu ja rättipäätkin on muiden riesana.

Miten voi se saatanan rätti olla niin tärkeä, mutta minun luokassa ei ole pojilla pipot päässä eikä tytöilläkään mitään.

Älä viitsi - et ole oikeasti opettaja. Jaa miksi et? No kielitaito ja sen sisällökkyys. Ja muut juridiset seikat.Halpaa....😑

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat saisivat tässä kyllä itsekin katsoa peiliin. Kun meillä on ollut lasten leirikouluja ja mukaan on pyydetty vanhempia esiliinoiksi, niin arvatkaapa kuinka paljon vapaaehtoisia on ollut. Niin just - tasan meidän perheen vanhemmat. Jos ette itse halua uhrata iltojanne ja öitänne lastenne ja heidän luokkatovereidensa kaitsemiseen, niin miksi opettajan pitäisi? 

Tämä on niin totta. Minun ala-asteen luokallani usealla oli hyvin omistautunut äiti tai isä. Hyvin suuresti jos kokonaan oli heidän ansiotaan, että mitään kivaa ylipäätänsä saatiin järjestettyä. Samat naamat pyörivät kaikissa tapahtumissa ja tempauksissa. Turha on teidän, jotka ette mitään tee, vinkua mitään lisäkivaa.

Se 2002 leirikoulussa ollut

Niin no opettaja ja koulu saavat itse päättää, lähteekö luokka luokkaretkelle tai leirikouluun.

Ei mekään luokkana päästy koskaan esimerkiksi risteilylle tai ulkomaanmatkalle koulun puolesta. Eikä joka vuotena menty edes minnekkään luokkaretkelle, tai joo, sellaiselle luokkaretkelle, että pyöräretkelle pyörillä ajaen kaupungin ympäri.

Itse olen luokanopettaja, hevosen omistaja sekä yksinhuoltaja. Elämäni koostuu niin monesta palapelin osasta, että viikon leirikoulussa olo vaatisi suuria järjestelyjä ja ylimääräistä rahaa esim. lapsenhoitajalle ja hevosta - hyvin - hoitavalle. Lisäksi oman luokkani oppilaissa on monenlaista ongelmatapausta, joten ottaisin melkoisen riskin lähtiessäni porukan kanssa reissuun. Toki mukana olisi varmaankin pari vanhempaa, mutta heidänkin käyttäytymistä joutuu nykyään valvomaan esimerkiksi hotellin baarin osalta. Itselle jäisi kouraan normaalia pienempi palkka. Palkkaa vastaanhan minä työtä teen, eikä opettajan työ ole hyväntekeväisyyttä.

Pitää ymmärtää opeja. Eihän ne ehdi edes palautua kun viettävät puolet vuodesta lomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyopettajat ovat käsittämättömän laiskoja. 

Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan ettei joku opettaja olisi vienyt luokkaansa leirikouluun tai vastaavaan. 

Ennen ei tiedetty leirikouluista mitään. Ei mun 90-luvulla syntyneet lapset ole missään leirikouluissa käyneet, kuten en minäkään ole. Luokkaretkistä tiedän joskus opettajien kieltäytyneen levottoman luokan kanssa, ei tosin omien poikien. Yhden tutun muksun luokan kanssa ei yksikään ope ole suostunut lähtemään edes lähimpään kaupunkiin. Se muksu on ihan ok, mutta puolet luokasta oli liian häiriköitä.

Ite oon syntyny 70-80-lukujen vaihteessa ja kyllä me oltiin ala-asteella ainakin kerran kirjaimellisesti leirikoulussa, eli jossain telttailemassa ja lapissakin pariin otteeseen(laskettelua, hiihtämistä ja tutustumista paikalliseen kouluun ja kylään), vaikka oli lama-ajat 90-luvun alussa. Oli kyllä melkoinen projekti kerätä noihin rahaa, mutta vaati kyllä hyvän opettajan(ja koko kouluyhteisön ja vanhemmat), joka jaksoi nähdä vaivaa, tehdä paljon paljon paljon työtä ja järjestää asiat. Ja oppilaat jotka oikeesti on motivoituneet keräämään sitä rahaa myymällä ties mitä..

Itse taas nykyään huoltajana toivoisin että mokomat hömpötykset minimiin tai sitten just korkeintaan joku yhden yön telttaretki jonnekin luonnonsuojelualueelle, niin ei maksa paljoa ja on varmasti yhtä mukavaa lapsien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää ymmärtää opeja. Eihän ne ehdi edes palautua kun viettävät puolet vuodesta lomalla. 

Juu, ilmeisesti epäonnistuivat sinunkin opetuksessasi. Laskutaito ihan hukassa, kun kuvittelee opettajien loma-ajan olevan 6kk vuodessa :D

Ennen ei ollut leirikouluja. Minä kävin kouluni vuosina 1972-84, eikä yhtenäkään vuotena kukaan edes hiiskaissut mistään leirikoulusta. Leirikoulut ovat jotakin sellaista, mitä nykykakaroille hössötetään. Ennen koulua käytiin opin saamista varten, nykyisin ne ovat laiskojen vanhempien yhtä laiskojen jälkeläisten huvittamista varten.[/quote]

Itse kävin kouluni 80-luvulla. Luokkaretkillä käytiin läheisen järven rannalla ja kerran Linnanmäellä. Opiskelin DI:ksi ja sen jälkeen olen ehtinyt nähdä maailmaa ihan tarpeeksi. Onhan nuo leirikoulut varmaan kivoja, mutta tuskin niistä mitään opetuksellista hyötyä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyopettajat ovat käsittämättömän laiskoja. 

Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan ettei joku opettaja olisi vienyt luokkaansa leirikouluun tai vastaavaan. 

 

Ennen ei ollut leirikouluja. Minä kävin kouluni vuosina 1972-84, eikä yhtenäkään vuotena kukaan edes hiiskaissut mistään leirikoulusta. Leirikoulut ovat jotakin sellaista, mitä nykykakaroille hössötetään. Ennen koulua käytiin opin saamista varten, nykyisin ne ovat laiskojen vanhempien yhtä laiskojen jälkeläisten huvittamista varten.

Itse olen syntynyt -71 eli koulussa enkä koskaan kuullutkaan mistään leirikoulusta, ennen kuin omien lasten kouluun mennessä. Kolmesta lapsestani kahden nuorimman luokka on käynyt leirikoulussa muistaakseni kuudennen luokan keväällä. Kaikki lapset oli samassa koulussa, mutta eri opettajat.

Muistan kyllä miten opettajat korostivat sitä että tämä on heille vapaaehtoista ja ylimääräistä, eikä leirikoulu toteudu jos luokassa on pahempia kurinpito-onglmia.

Ymmärrän hyvin että kaikki opettajat eivät halua leireilemään, se voi olla painajaismaista jos on kurittoomia kakaroita.

Näiden koulun retkien sekä leirien perään mankuvat ne vanhemmat joilla ei ole itsellä taloudellisia ja/tai henkisiä resursseja järjestää lapselleen retkiä.

Hankkikaa lapselle harrastus, jonka puitteissa pääsee retkille. Partio tai jalkapallo tms.  ryhmälaji jossa käydään pelimatkoilla ja valmennusleireille. Koulussa pääpaino pitää olla opiskelussa, retkeillä voi omallakin ajalla. Koulun ulkopuolisena toimintana retket ovat siitäkin parempia että saa valita missä seurueessa se tapahtuu ja miten se rahoitetaan, eikä tarvi maksaa mukaan niitä joilla ei ole rahaa.

Kuule ap, sinä voit tarmokkaana järjestää itse sen leirikoulun. Keräät vaan innostuneet muut vanhemmat kasaan ja laitatte pennit jonoon. Leirikoulun voi varata vaikka Ahvenanmaalle Viking Linelta, ei tarvita kuin yksi sähköposti sinne varausjärjestelmään, ne kyllä hoitaa majoituksen ja ohjelman. Niin ja ne vahdit lapsille ja rahaa. Jos se leirikoulu on sulle niin tärkeä, ala järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyopettajat ovat käsittämättömän laiskoja. 

Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan ettei joku opettaja olisi vienyt luokkaansa leirikouluun tai vastaavaan. 

Jaa. 25v sitten meidän opettajamme sanoi suoraan meille että luokkaretkelle lähdetään vain päiväksi, ei olla edes yhtä yötä, koska hän ei halua. Hengissä selvittiin eikä jäänyt traumoja, vaikka yhyy ei päästykään leirikouluun.

Minä olen syntynyt -72 ja olen ollut reilun viikon leirikoulumatkalla 80-luvulla. Jyväskylästä lähdettiin, ja oltiin Pohjanmaalla eräkämpässä pari päivää, sitten rannikolle ja laivalla Ruotsiin. Ruotsalaisessa koulussa yövyttiin muutama päivä ja sitten takaisin. Hauskaa oli, rahat kerättiin erilaisilla tempauksilla, järjestettiin mm. myyjäisiä.

Jokainen opettaja voi itse päättää lähteekö leirikouluun vai ei. Vastuu on niin valtava, että siihen ei voi ketään pakottaa. Itse olen ollut lähes joka lukuvuosi opettajaurani ajan 1-5 yön leirikouluissa ja voin kertoa, ettei kommelluksitta ole koskaan mennyt reissut. Tavaraa on hävinnyt ja mennyt rikki, lapsia on hävinnyt (mutta onneksi aina löytynyt), oppilaat ovat sairastuneet matkalla, omat lapseni ovat sairastuneet kotona, bussi on hajonnut, oppilaat ovat käyttäytyneet huonosti ja kiusanneet, jotkut ovat itkeneet läpi yön koti-ikävää ym. Miksi silti lähden uudelleen leirikouluun? Koska vaikutus yhteishenkeen on aina positiivinen ja opin tuntemaan oppilaat paremmin. Minulla on kotona mies, jolle olen aina voinut jättää perheen hoidettavaksi ja se on hoitunut. Tiedätte hyvin, ettei sellaista puolisoa ole kaikilla. Voi olla, etten kohta enää uskalla/jaksa lähteä leirikouluihin, koska ikä alkaa painamaan, enkä pysty enää valvomaan öitä samalla tavalla kuin nuorempana. Leirikoulussa joutuu välillä lähes samoilla silmillä aloittamaan seuraavan päivän. Yksi huoltajaksi mukaan tullut äiti meni kerran lähes psykoosiin leirikoulussa, kun ei ollut tajunnut miten rankka reissu on kyseessä.

Kävin peruskoulua 79-88 eikä silloin ollut mitkään leirikoulut tavallisia lainkaan. Me teimme päiväretken Turkuun (Helsingistä) ja se oli jo aivan tarpeeksi jännää ja kivaa. Lisäksi kävimme Lintsillä ym päiväseltään.

Kun olin pieni mun elämässäni tapahtui muutenkin. Oli ratsastusleiriä, purjehdusta, seekkujen mökillä oloa, autoreissuja, seurakunnan leiriä, partioleirejä (jopa ulkomailla), laivamatkoja jne, ei siinä ehtinyt lapsi itkeä jonkun leirikoulun perään.

Minusta oli lapsena muutenkin kivempi valita seuransa ja tekemisensä itse, kuin että luokan kanssa reissuun, luokan, jossa oli mukana aina ne pari pölvästiä pilaamassa muiden tunnelman.

En odota yhtään, että lapseni luokat tekisivät leirikoulun, mutta jos päätyvät tekemään, niin mikäs siinä sitten. Kai se on lasten lusittava läpi.