En pysty syömään muiden laittamaa ruokaa
Tai leipomuksia. Hävettää olla tällainen. Olen sentään aikuinen ihminen. Yökkään väkisinkin jos laitan jonkun toisen tekemää ruokaa suuhuni. Olen maistavinani niissä outoja sivumakuja. Aivan karmea ajatus, että joku muu on koskenut niihin aineksiin ja ollut pahimmassa tapauksessa epähygieeninen. Onko muilla samaa ongelmaa? Oletteko pystyneet jotenkin pääsemään yli moisesta?
Kommentit (25)
Pystytkö syömään eineksiä tai kaupan leipää? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn. Kurja "fobia" ja hankaloittaa elämää.
Et esim kaupasta ostettua leipää? Vai vain jonkun tutun/kaverin kotonaan tekemiä?
Eli et koskaan syö vapaahtoisesti ravintolassa, kahvilassa tai kylässä?
Jos nyt sinulla jotain sosiaalista elämää on tuolla tyylillä. Kyllä ne pöpöt löytävät tiensä paljon paremmin ihan omiesi kätösten kautta kuin toisten laittamassa ruuassa.
En syö eineksiä, kaupan leipää, en ravintoloissa enkä kahviloissa. Mutta usko tai älä 4, ei sosiaalinen elämä vaadi syömistä. Mutta itseäni tämä silti vaivaa. ap
Älä sure,mieheni ei syö muiden,kun minun tekemää ruokaa.Tosi harvoin matkoilla:perus wienerleike/perunat,ei vihanneksia.Etelän lomilla usimmiten käymme kaupassa ja valmistan ateriat.Kylään omat eväät.Kaikkeen tottuu ja sopeutuu,vaikkakin on joskus hankalaa.
Jos alan ajattelemaan asiaa, menen tuohon moodiin. Mun pitää vaan työntää asia pois mielestä, ajatella ja keskittyä muuhun. Liikaa ei saa maistella, ruoka vaan suuhun, pure ja niele, toista tätä nopeasti ja ei saa ajatella sitä ruokaa. Tämä auttaa mulla. Anoppila ja muut wt-kodit on pahimpia. Ravintolassa onnistuu paremmin koska siellä on tietyt terveysmääräykset ja koulutetut ihmiset käsittelee ruokaa.
Mun sisko on tuollainen, opetanut lapsensakin hiljalleen samanlaiseksi.. Joo, on ihan ok opettaa,miksi kädet täytyy pestä ym. mutta tuollainen bakteerikammoisuus on jo sairasta.
Lapset kyselevät ruokapöydässä, että onhan ne pesty, joihin joku on käsillään koskenut ja nimenomaan siis toisten bakteerit pelottaa, omilla käsillä lämitään kyllä miten sattuu. Sisko saattaa ihan yökätä (ei voi sille mitään, mutta pitäisikö kenties tehdä asialle jotain, onhan tuo hemmetin noloakin??) jos syö toisen laittamaa ruokaa ja lietsoo päässään, mitä se mahdollisesti sisältää.. Suomessa kuitenkin on sen verran perusbakteerit, että pitää aikuisen osata tajuta, että ne ovat normaaleita ja luonnollinen asia.. Ulkomailla voi sitten jo enemmän miettiä, mitä suuhunsa työntää.
Ei tuo ole outoa. Anopilla ja äidillä on tuota samaa vaivaa, vaikka he ovat jo eläkeikäisiä. Äiti ei esimerkiksi voi ikinä ostaa mitään leipomotuotteita irtomyynnistä tai käydä ravintolassa.
Joskus aikoinaan pyysin vanhempani meille syömään, mutta lopetin, kun äiti ei tehnyt muuta kuin siirteli ruokaa lautasellaan. Kumma, me lapset emme saaneet yhtään nirsoilla ruuan suhteen kotona asuessa.
Veikkaanpa, että ongelma on jossain muualla, ehkä menneisyyden kokemuksessa tai muussa elämään liittyvässä pulmassa ja näkyy sitten tällaisessa asiassa, jota voi edes jotenkin kontrolloida. Ei ole mielestäni ihan normaalia, että kokoajan pitää jotenkin kammoksua tai ennakoida/miettiä bakteereja. (Varmaan itsekin ap tämän tiedostaa, kun kerran asiasta kysyy). Toivottavasti saa apua, kyllähän tuo elämää rajoittaa.
Mun kaveripariskunta kummatkin.. sillä erolla, että vaimo pystyy syömään miehensä tekemiä sörsseleitä.
Sanoin vuosia sitten, että voitteko edes yrittää tehdä tuolle neuroosillenne jotain.. kun ovat lapsestaan tehneet samanlaisen.. Heillä ei ole vikoja, koska pystyvät ulkonakin syömään. Niin käyvät aina mäkissä, ulkomaillakin.
Mun yksi lapsistani on samanlainen. Hän ei tosin pysty syömään edes itse tekemiään ruokia, jos on valmiiksi avatut pakkaukset (siis jauhot, sokerit, suola yms.). Myöskään koulussa kotitaloustunneilla tekemiään ruokia hän ei edes maista. Leivonnaiset kiikuttaa kotiin muiden syötäväksi ja kotitalousläksynä tekemänsä ruuat syöttää muille. Vain kaupan eineksiä hän pystyy syömään ja leipää, jos hänellä on oma leipäpussi, josta kukaan muu ei saa ottaa. Voipaketti on myös oma, samoin leikkeleet ja juustot. Ravintolassa hän ei tietenkään pysty syömään. Tänä syksynä on alkanut kouluruokaa syödä ainakin jonkin verran, koska hän luottaa vahvasti koulun keittiöhenkilökuntaan. Tyttö saa tähän ongelmaansa terapiaa.
Minäkään en pysty. Tai kaupan eineksiä voin syödä, mutta muuta en. Pahimpia ovat ne ruoat, joiden tekijän tiedän olevan täysin piittaamaton hygieniasta. Tekee jo pahaa katsoa kun muut syö.
Pöllö.... Ihmettelen hieman tuota kysymystä, että etkö syö ikinä ravintoloissa ja kahviloissa. Ihan kuin ilman niitä ei voisi elää?
Itsekin olen bakteerikammoinen. En pelkää sairastumista, minulla on hyvä vastustuskyky enkä muutenkaan PELKÄÄ jotain flunssaa tai vastaavaa. Minua vain yököttää se bakteerien määrä joka paikassa. Olen hyönteiskammoinen, johtuu siitä. Bakteeri on ajatuksena yököttävä. Tiedän kyllä, että puhdaskin sänky ja koti ja auto ja kaikki on niitä täynnä ja osa bakteereista on hyödyllisiä. Mutta yököttää. Syön kyllä subia ja mäkkiruokaa, joskus jotain kinkkiruokaa, mutta kyllä myös lueskelen oiva-raportteja ja niiden pohjalta päätän minkä ravintoloiden ruokia kannattaa syödä ja minkä ei. Kahvilat ovat ylihintaisia, en tarvitse niitä elääkseni. Osaan mennä Lidlin paistopisteelle hakemaan herkkuja ja keittää kahvia kotona. Toki kahvilassa on ihan kivakin käydä joskus, mutta se ei ole mikään elämän edellytys.
Esim kakkuja en syö tai muita näperreltyjä juttuja. Voi miettiä mikä määrä käsin näpräämistä joissain kakuissa on, ei kiitos. En myöskään jos joku puhaltaa kynttilät.
Ihan uteliaisuudesta teille keiden lapsilla sama, syövätkö kouluruokaa? Meidän lapsilla on ainakin sääntö että on pakko syödä
Sulla on varmaan jonkun sortin neuroosi. Harmi juttu, hankaloittaa elämää varmaan, kun et voi ikinä syödä muualla kun kotona mutta eiköhän sitä kummallisempaakin löydy. Tsemppiä vaan ja joulunjatkoja!