Vierailija

Tai leipomuksia. Hävettää olla tällainen. Olen sentään aikuinen ihminen. Yökkään väkisinkin jos laitan jonkun toisen tekemää ruokaa suuhuni. Olen maistavinani niissä outoja sivumakuja. Aivan karmea ajatus, että joku muu on koskenut niihin aineksiin ja ollut pahimmassa tapauksessa epähygieeninen. Onko muilla samaa ongelmaa? Oletteko pystyneet jotenkin pääsemään yli moisesta?

Kommentit (14)

Joulu muttei pukki

Sulla on varmaan jonkun sortin neuroosi. Harmi juttu, hankaloittaa elämää varmaan, kun et voi ikinä syödä muualla kun kotona mutta eiköhän sitä kummallisempaakin löydy. Tsemppiä vaan ja joulunjatkoja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Eli et koskaan syö vapaahtoisesti ravintolassa, kahvilassa tai kylässä? 

Jos nyt sinulla jotain sosiaalista elämää on tuolla tyylillä. Kyllä ne pöpöt löytävät tiensä paljon paremmin ihan omiesi kätösten kautta kuin toisten laittamassa ruuassa. 

Vierailija

En syö eineksiä, kaupan leipää, en ravintoloissa enkä kahviloissa. Mutta usko tai älä 4, ei sosiaalinen elämä vaadi syömistä. Mutta itseäni tämä silti vaivaa. ap

NINALEENA

Älä sure,mieheni ei syö muiden,kun minun tekemää ruokaa.Tosi harvoin matkoilla:perus wienerleike/perunat,ei vihanneksia.Etelän lomilla usimmiten käymme kaupassa ja valmistan ateriat.Kylään omat eväät.Kaikkeen tottuu ja sopeutuu,vaikkakin on joskus hankalaa.

Vierailija

Jos alan ajattelemaan asiaa, menen tuohon moodiin. Mun pitää vaan työntää asia pois mielestä, ajatella ja keskittyä muuhun. Liikaa ei saa maistella, ruoka vaan suuhun, pure ja niele, toista tätä nopeasti ja ei saa ajatella sitä ruokaa. Tämä auttaa mulla. Anoppila ja muut wt-kodit on pahimpia. Ravintolassa onnistuu paremmin koska siellä on tietyt terveysmääräykset ja koulutetut ihmiset käsittelee ruokaa.

Vierailija

Mun sisko on tuollainen, opetanut lapsensakin hiljalleen samanlaiseksi.. Joo, on ihan ok opettaa,miksi kädet täytyy pestä ym. mutta tuollainen bakteerikammoisuus on jo sairasta.

Lapset kyselevät ruokapöydässä, että onhan ne pesty, joihin joku on käsillään koskenut ja nimenomaan siis toisten bakteerit pelottaa, omilla käsillä lämitään kyllä miten sattuu. Sisko saattaa ihan yökätä (ei voi sille mitään, mutta pitäisikö kenties tehdä asialle jotain, onhan tuo hemmetin noloakin??) jos syö toisen laittamaa ruokaa ja lietsoo päässään, mitä se mahdollisesti sisältää.. Suomessa kuitenkin on sen verran perusbakteerit, että pitää aikuisen osata tajuta, että ne ovat normaaleita ja luonnollinen asia.. Ulkomailla voi sitten jo enemmän miettiä, mitä suuhunsa työntää.

Vierailija

Ei tuo ole outoa. Anopilla ja äidillä on tuota samaa vaivaa, vaikka he ovat jo eläkeikäisiä. Äiti ei esimerkiksi voi ikinä ostaa mitään leipomotuotteita irtomyynnistä tai käydä ravintolassa.

Joskus aikoinaan pyysin vanhempani meille syömään, mutta lopetin, kun äiti ei tehnyt muuta kuin siirteli ruokaa lautasellaan. Kumma, me lapset emme saaneet yhtään nirsoilla ruuan suhteen kotona asuessa.

Vierailija

Veikkaanpa, että ongelma on jossain muualla, ehkä menneisyyden kokemuksessa tai muussa elämään liittyvässä pulmassa ja näkyy sitten tällaisessa asiassa, jota voi edes jotenkin kontrolloida. Ei ole mielestäni ihan normaalia, että kokoajan pitää jotenkin kammoksua tai ennakoida/miettiä bakteereja. (Varmaan itsekin ap tämän tiedostaa, kun kerran asiasta kysyy). Toivottavasti saa apua, kyllähän tuo elämää rajoittaa. 

Vierailija

Mun kaveripariskunta kummatkin.. sillä erolla, että vaimo pystyy syömään miehensä tekemiä sörsseleitä.

Sanoin vuosia sitten, että voitteko edes yrittää tehdä tuolle neuroosillenne jotain.. kun ovat lapsestaan tehneet samanlaisen.. Heillä ei ole vikoja, koska pystyvät ulkonakin syömään. Niin käyvät aina mäkissä, ulkomaillakin.

Vierailija

Mun yksi lapsistani on samanlainen. Hän ei tosin pysty syömään edes itse tekemiään ruokia, jos on valmiiksi avatut pakkaukset (siis jauhot, sokerit, suola yms.). Myöskään koulussa kotitaloustunneilla tekemiään ruokia hän ei edes maista. Leivonnaiset kiikuttaa kotiin muiden syötäväksi ja kotitalousläksynä tekemänsä ruuat syöttää muille. Vain kaupan eineksiä hän pystyy syömään ja leipää, jos hänellä on oma leipäpussi, josta kukaan muu ei saa ottaa. Voipaketti on myös oma, samoin leikkeleet ja juustot. Ravintolassa hän ei tietenkään pysty syömään. Tänä syksynä on alkanut kouluruokaa syödä ainakin jonkin verran, koska hän luottaa vahvasti koulun keittiöhenkilökuntaan. Tyttö saa tähän ongelmaansa terapiaa.

Vierailija

Minäkään en pysty. Tai kaupan eineksiä voin syödä, mutta muuta en. Pahimpia ovat ne ruoat, joiden tekijän tiedän olevan täysin piittaamaton hygieniasta. Tekee jo pahaa katsoa kun muut syö.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla