Miksi ostatte teineille kalliita lahjoja?

No itse en koskaan oo saanu mitään monen sadan euron lahjoja, mutta miksi ihmeessä ei sais ostaa kalliita juttuja jos siihen on varaa? :D

Mielelläni ostan teineilleni muutaman arvokkaamman lahjan kuin halpaa krääsää. Ja lapseni eivät todellakaan saa kaikkea. Mikä ongelma tämä sinulle on?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö pelkää, että...

- lapset oppivat, että elämässä saa aina kaiken, mitä haluaa?

- lapset alkavat lopulta arvioida ihmisiä vain tulotason ja vaatteiden, tietokoneiden ja puhelinten brändin perusteella?

- lapset alkavat kuvitella, että heillä nyt vaan on oikeus saada kaikki se, mitä he haluavat ilman, että sen eteen täytyy tehdä mitään?

En pelkää, koska tiedän aivan liian monta perhettä, jossa ainoat tulot on erilaiset tuet ja näissä perheissä

- lapset oppivat, että tekemättä työtä saa yhtä paljon rahaa kuin keskituloinen perhe

- lapset oppivat arvioimaan muita sen perusteella, paljonko muilta voi huijata

- lapset oppivat, että heillä on oikeus saada kaikki se, mitä haluavat ilman, että sen etee täytyy tehdä mitään, koska vanhemmillakin on niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö pelkää, että...

- lapset oppivat, että elämässä saa aina kaiken, mitä haluaa?

- lapset alkavat lopulta arvioida ihmisiä vain tulotason ja vaatteiden, tietokoneiden ja puhelinten brändin perusteella?

- lapset alkavat kuvitella, että heillä nyt vaan on oikeus saada kaikki se, mitä he haluavat ilman, että sen eteen täytyy tehdä mitään?

Aloituksessa puhutaan lahjoista, ja tarkoitin tällä viestilläni tilannetta, jossa lapsi toivoo jouluna ja/tai synttäreinä useita hintavia lahjoja ja saa ne kaikki.

Joku ihmetteli, että täytyykö lahja muka ansaita. Tavallaan kyllä. Minusta lapselta voi evätä kalliin lahjan, jos koulu ei ole sujunut, on ollut toistuvia ongelmia koulussa tai kotona sosiaalisissa suhteissa, jos lapsi on epäkiitollinen tai muuta vastaavaa. Ehkä olisi suotavaakin.

Itse haluaisin, että lapsi ymmärtäisi, että hienoja ja kalliita juttuja ei saada siksi, koska lapsella on syntymäoikeus saada kaikki, mitä hän haluaa, vaan lapsi oppisi, että hyviä ja toivottuja lahjoja saa silloin, kun niiden eteen on tehty jotain. Ja että lapsi osaisi olla kiitollinen siitä, mitä saa, vaikkei se olisikaan juuri se, mitä on halunnut.

En tiedä ketään, joka AINA saisi kaiken haluamansa. Mutta kyllä mun mielestä on ihan ok saada kerran vuoteen joku toivottu juttu, vaikka se oiskin kalliimpi. Sillon yleensä perheessä neuvotellaan lapsen/nuoren kanssa, että onko varmasti tarpeellinen juttu ja jos saa sen, niin sitten ei saa muuta eli on yhteislahja kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin nyt 18-vuotiaana olen kiitollinen kalliista lahjoista mitä sain, puhelin ym. Nyt kun omillaan asun niin ei olisi varaa ostaa uutta. Tulee siis ainakin minulla käyttöön myös myöhemmin.

Myös muista käyttöesineidtä, kuten hyvät (vaikkapa muumi) lakanat ovat yllättävän kalliita.

Täysi-ikäisellä muumilakanoita????

:=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis iik, vähänx noloo

Koska minulla on varaa ostaa ja haluan ilahduttaa lapsiani. Ja muiden valitus ja kateellisten ininä ei minua estä.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö pelkää, että...

- lapset oppivat, että elämässä saa aina kaiken, mitä haluaa?

- lapset alkavat lopulta arvioida ihmisiä vain tulotason ja vaatteiden, tietokoneiden ja puhelinten brändin perusteella?

- lapset alkavat kuvitella, että heillä nyt vaan on oikeus saada kaikki se, mitä he haluavat ilman, että sen eteen täytyy tehdä mitään?

En.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö pelkää, että...

- lapset oppivat, että elämässä saa aina kaiken, mitä haluaa?

Elämään kerkeää kyllä pettyä muutenkin, ei sitä tarvitse jouluna oppia.

- lapset alkavat lopulta arvioida ihmisiä vain tulotason ja vaatteiden, tietokoneiden ja puhelinten brändin perusteella?

Tällaista ajattelua kannattaa ehkäistä aina lapsia kasvatettaessa, ei pelkästään jouluna.

- lapset alkavat kuvitella, että heillä nyt vaan on oikeus saada kaikki se, mitä he haluavat ilman, että sen eteen täytyy tehdä mitään?

Ei lahjoja ansaita. Ajattelet nyt palkintoja, jotka on ihan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin nyt 18-vuotiaana olen kiitollinen kalliista lahjoista mitä sain, puhelin ym. Nyt kun omillaan asun niin ei olisi varaa ostaa uutta. Tulee siis ainakin minulla käyttöön myös myöhemmin.

Myös muista käyttöesineidtä, kuten hyvät (vaikkapa muumi) lakanat ovat yllättävän kalliita.

Täysi-ikäisellä muumilakanoita????

:=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Onko oikein joku ikäraja, että saa pitää muumeista.

Isovanhemmat 60+ nukkuvat tyytyväisinä muumilakanoissa ja -tyynyliinoissa, keittiössä

on muumukappa jne.

sori meni lainaus hassusti t.28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö pelkää, että...

- lapset oppivat, että elämässä saa aina kaiken, mitä haluaa?

- lapset alkavat lopulta arvioida ihmisiä vain tulotason ja vaatteiden, tietokoneiden ja puhelinten brändin perusteella?

- lapset alkavat kuvitella, että heillä nyt vaan on oikeus saada kaikki se, mitä he haluavat ilman, että sen eteen täytyy tehdä mitään?

Aloituksessa puhutaan lahjoista, ja tarkoitin tällä viestilläni tilannetta, jossa lapsi toivoo jouluna ja/tai synttäreinä useita hintavia lahjoja ja saa ne kaikki.

Joku ihmetteli, että täytyykö lahja muka ansaita. Tavallaan kyllä. Minusta lapselta voi evätä kalliin lahjan, jos koulu ei ole sujunut, on ollut toistuvia ongelmia koulussa tai kotona sosiaalisissa suhteissa, jos lapsi on epäkiitollinen tai muuta vastaavaa. Ehkä olisi suotavaakin.

Itse haluaisin, että lapsi ymmärtäisi, että hienoja ja kalliita juttuja ei saada siksi, koska lapsella on syntymäoikeus saada kaikki, mitä hän haluaa, vaan lapsi oppisi, että hyviä ja toivottuja lahjoja saa silloin, kun niiden eteen on tehty jotain. Ja että lapsi osaisi olla kiitollinen siitä, mitä saa, vaikkei se olisikaan juuri se, mitä on halunnut.

En tiedä ketään, joka AINA saisi kaiken haluamansa. Mutta kyllä mun mielestä on ihan ok saada kerran vuoteen joku toivottu juttu, vaikka se oiskin kalliimpi. Sillon yleensä perheessä neuvotellaan lapsen/nuoren kanssa, että onko varmasti tarpeellinen juttu ja jos saa sen, niin sitten ei saa muuta eli on yhteislahja kaikilta.

No tuo kuulostaa hyvältä ja järkevältä. :) Keskusteleminen ja järjenkäyttö ovatkin kaiken a ja o. Valitettavasti on myös perheitä, joissa lapset todella saavat aina kaiken, mitä haluavat, koska keksivät vain vaatia. Jostain syystä monet näistä lapsista ovat niitä, jotka sikailevat koulussa, eivät kunnioita yhteisiä sääntöjä, haistattavat vittua opettajalle (olen töissä koulussa) ja ylenkatsovat niitä, joilla ei ole samanlaista "tyylitajua". Minusta näissä tapauksissa lapsi ei todella olisi ansainnut saada edes sitä yhtä törkykallista lahjaa, eikä ainakaan kaikkia.

Itse olen saanut hyvinkin hintavia lahjoja mutta en varmaan ostaisi samalla tavalla omille lapsille jos satun joskus lapsia saamaan. Motivaatio laskee kun ei tarvitse tehdä tavaroidensa eteen mitään ja rahan arvoa ei opi arvostamaan.

Kotonani on ainakin aina ollut tapana saada "paljon joululahjajo". Vanhempani eivät muuten ostelleet lapsille mitään (normi tarpeelliset vaatteet tietenkin). Mutta sitten jouluna saatiin uusia leluja, merkki vaatteita, kännykkät... Mutta nekin silleen, että esim. vanha kännykkä ihan rikki ja tarve uusillle.

Ostin 15v. käytetyn pleikkarin, karkkipussin, kasvovoiteen ja kasvon puhdistusaineen.

Vierailija kirjoitti:

Ostin 15v. käytetyn pleikkarin, karkkipussin, kasvovoiteen ja kasvon puhdistusaineen.

Ei ole varaa kalliisiin lahjoihin.

Koska kuolinpaidassa ei ole taskuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi en ostaisi? Ei minulla ole mitään syytä olla täyttämättä teinin toiveita. Tänä vuonna teinin lahjoihin meni n. 400 euroa, osan toivotuista osti isovanhemmat.

Mitä helvettiä? Tuollaisista penskoista tulee piloille hemmoteltuja paskoja. Rikotaan tahalteen puhelin kun halutaan uusi jne...

Meidän vaari 76 v, osti itselleen muumilakanat. 

Edellinen viesti oli vastaus naurajalle, kun teini sai muumilakanoita.

Minä en osta teini-ikäiselle pojalleni mitään, vaan annan hänelle pelkästään rahaa, jota saa käyttää tai olla käyttämättä mielensä mukaan. Tämän seurauksena onkin sitten jäänyt moni tavara ostamatta, kun on halunnut mieluummin kerätä lisää rahaa. Tälläkin hetkellä tuolla sällillä taitaa olla pöytälaatikossaan ainakin nelisentonnia rahaa, jota on sinne minulta saamistaan kerryttänyt.