Onko jotain juttuanne luultu provoksi vaikka se ei sitä ollut?

Lähes kaikkia juttujani joku luulee provoksi.

joo, melkein aina:Dtai sitten sanoo ihan vain ärsyttääkseen. 

Yleensä joo.

Minuakin luullaan aina provoksi, kirjoitan sitten mistä aiheesta tahansa.

Kyllä. Täällä tuntuu väki jotenkin viraantuneen todellisesta maailmasta ja kulkevan vaaleanpunaiset lasit silmillään.

Kyllä niihin ketjuihin on aina tultu provoa huutelemaan. Mutta todellisuus on kyllä välillä lennokkaampaa kuin provot.

Joidenkin mielestä on niin asiallista huutaa joka ketjuun provoa. Menisivät pois, jos ei kiinnosta.

Ja se kun takerrutaan epäolennaisiin pikkuseikkoihin ja sen perusteella sitten on muka todisteet, että varma provo. Juttu kun on usein niin, että ketään ei viitsi kertoa liian tarkkoja yksityiskohtia ja tunnistamisen välttämiseksi muunnellaan asian kannalta epäolennaisia seikkoja. Sitten joku takertuu tälläiseen pikkuasiaan ja vääntää ja kääntää siitä niin, että koko ketju on pilalla.

Rasittavia ihmisiä.

Asioista kun voi mielestäni keskustella vaikka ei tietäisikään 100 % varmuudella mikä on totta ja mikä ei.

Kyllä koska kirjoitin raiskauksestani. Vauvan maailmaan eivät kuulu tuntemattomien ihmisten tekemät raiskaukset.

Vähän nuorempana nettiin kirjoitteluani usein pidettiin provoiluna. Nyt muutama vuosi vanhempana ja yliopisto-opiskelua takana, olen oppinut kirjoittamaan ja ylipäätään ajattelemaan asioista laajemmin, maltillisesti, asiallisesti, hienotunteisesti ja syvällisemmin. Ulosantini on siis parantunut. En enää ole niin hyökkäävä ja kaikkitietävä, sekä reagoi joka asiaan niin tunteella. Tai ota asioita niin henkilökohtaisesti. Ja tämä on tuntunut hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikkia juttujani joku luulee provoksi.

Sama. Myös IRL.

Sitä luultiin provoksi, kun kerroin siitä, kun (ex-)säätöni varasti minulta kondomeja.

Muutamia matkailujuttujani on pidetty provoina.

Olen myös huomannut, että lähestulkoon jokaisessa ketjussa on oltava kiintiöprovohuutelija. Tuntenevat itsensä fiksuiksi, kun ovat äkänneet (usein olemattoman) epäjohdonmukaisuuden tarinan kulussa. :) Itse olen kuin ihmeen kaupalla toistaiseksi välttynyt provoepäilijöiltä, vaikka avaudun tänne elämäni kummallisimmista käänteistä, juuri niistä, joista en puhu kuin korkeintaan siskolleni ja parhaalle ystävälleni.

Ps. Minä olen se, joka uskon teitä ja yritän neuvoa ja tsempata parhaani mukaan. Itsetuntoni ei onneksi kärsi, vaikka olisinkin toisinaan naiivisti haksahtanut keksittyihin juttuihin. :D Kuten tässä ketjussa on aiemmin todettu, todellisuus on välillä taruakin ihmeellisempää!