Vierailija

Tilanne: 20-30-vuotias (nuori) nainen on kaiket päivät kotona yhden pienen lapsen kanssa. Nainen ei käy töissä, vaan elämä on tätä päivästä päivään. Mammapalstan perusteella tällaisen naisen elämä on raskasta ja kuluttavaa. On ymmärrettävää jos rupsahtaa, ei ehdi meikkaamaan tai pukeutumaan kivasti, juuri suihkuun kerkiää, aamusta iltaan on siivottavaa ja ruoanlaittoa, kavereita ei ehdi näkemään.
.
En halua vähätellä ketään ja myönnän ettei ole omakohtaista kokemusta, olen parikymppinen lapseton nainen. Kuitenkin nykyisten tietojeni valossa ihmetyttää, miten tuollainen elämä voi olla niin raskasta? Ihan vilpittömästi nyt kaipaan selityksiä ja kokemuksia. Ehkä itsellenikin joskus koittaa tuollaiset ajat.
.
Minun normipäivääni kuuluu opiskelua, liikuntaa ja/tai muuta harrastamista, olen parisuhteessa ja minulla on aktiivisia kaverisuhteita. Luonnollisesti myös huolehdin kodista, ruoanlaitosta ja pyrin näyttämään kivalta. Tämän lisäksi minulla on aikaa katsella sarjoja ja selailla vauvapalstaa. Toki toisinaan on kiireistä, mutta kaiken kaikkiaan elämäni on letkeää.
.
Näillä äideillä on vuorokaudessa saman verran tunteja kuin minulla ja he käyttävät koko ajan kodinhoitoon. En ymmärrä, mistä he repivät kiireen arkeensa? Lapselle laittaa ruokaa siinä sivussa kun itselleenkin (aikaa kuluu päivässä max 10 min ylimääräistä siihen, että tekeekin joka ruokailulla vähän isomman annoksen) ja ruokaa voi kerralla tehdä useammaksi päiväksi. Siivoaminen vähän pöydän pyyhkimistä ruokailun jälkeen, pyykkiä tulee pari koneellista enemmän viikossa mutta eipä niitä koneita täyttäessä kauaa aikaa mene. Vaipanvaihto vie muutaman minuutin silloin tällöin.
Toki sitten on lapsen kanssa leikkimistä ja ulkoilua, mutta aika leppoisia nuokin + lapsi nukkuu päiväunet ja osaa leikkiä yksinkin.
.
Toki lasta pitää raahata kaikkialla mukana eikä kaikkialle pääse, mutta ei kai tämä arjesta yleisesti ottaen kiireistä tee? Jos ei ole muita menoja kuin joku kauppareissu tai ystävän luona käyminen, lähtövalmistelutkin voi hoitaa rauhassa. Kun äiti tekee omia hommiaan, lapsi voi leikkiä itsekseen vieressä. Ymmärrän jos on koko päivän lapsen kanssa eikä turhaan viitsi meikata, mutta että ei olisi koskaan aikaa huolehtia itsestään...
.
En vain ymmärrä, mikä kotiäitiydessä on niin raskasta ja kiirettä pitää aamusta iltaan.

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sulla ei vaikuta olevan paljon elämänkokemusta. t. toinen lapseton parikymppinen

ei elämänkokemusta jos ei tiedä pikkulapsiarjesta? ap voi olla matkustellut, tehnyt erilaisia töitä, opiskellut, tuntee paljon ihmisiä, kokeillut eri harrastuksia, voi olla kokemusta eroista/rikoksista/rahahuolista/sairauksista, muuttanut kaupungeista toisiin yms

ap sanoo olevansa parikymppinen opiskelija eikä välttämättä tunne pikkulapsia, jos lähisuvussa ei ole. jos hän on vaikka 21-vuotias, ei kaveripiirissäkään ole pakosti pienten lasten vanhempia. 

elämässä on muutakin opettavaa kuin lapsien teko. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Unenpuute oli ainakin minulla se, jonka vuoksi en jaksanut panostaa mihinkään ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Koeta itse simuloida tyytymättömän, mahanpuruisen vauvan äitinä olemista. Tee nämä (esimerkki omasta vauvastani):

1) koliikki: laita kännykkäsi kiinni kolmen kilon punttiin ja laita sieltä tulemaan toistolla kovaäänistä karjuntaa. Kanniskele punttia ja kännykkää sylissäsi iltakymmenestä yhteen yöllä, kuuntele karjuntaa korvasi juuressa, yritä pysyä tyynenä ja hyssyttele punttia rauhallisesti.

2) yöheräilyt: laita herätyskello soimaan 40 minuutin välein yhdestä yhdeksään. Herätyskellon soidessa ota puntti, laita karjunta soimaan ja hyssyttele karjuvaa punttia muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Viideltä kanniskele taas karjuvaa punttia kaksi tuntia ympäri asuntoa.

3) päiväunet: laita puntti puoliltapäivin vaunuihin ja lähde ulos työntämään vaunuja, oli sää mikä tahansa ja lumitilanne mikä tahansa. Laita kännykästä karjunta soimaan ekaksi puoleksi tunniksi. Sitten kävele tauotta kaksi ja puoli tuntia, jotta puntti pysyisi hiljaa. Toista sama iltapäivällä viiden maissa, tällöin riittää tunnin marssi.

Toista nämä vaikkapa viikon ajan ja lisää tähän nuo mainitsemasi vaipanvaihdot, pyykkäykset ja siivoamiset ja katsotaan sitten uudestaan, tuntuuko raskaalta :)

p.s. tilanne simuloi haastavan vauvan äidin tilannetta. Vauva saattaa tietysti olla myös helppo, siitäkin minulla on onneksi myöhempää kokemusta.

Vierailija

Ootko ap koskaan viettänyt vähän pitempää aikaa pikkulapsen seurassa? Sulla on nimittäin aika ruusuinen kuva siitä, paljonko huomiota pieni lapsi vaatii. Plus kaikki muut hoitotoimenpiteet. Oot esimerkiksi kokonaan unohtanut sen, että laittamisen lisäksi ruoka pitää syöttää (hemmetin hidasta, jos lasta ei kiinnosta) ja siivota jäljet. Lapsi tarvitsee ruokaa tiheämmin kuin aikuinen, koska vatsa on vielä pieni, eli seuraavaa ateriaa saa alkaa valmistella melkein heti kun edellinen on siivottu. Pyykkiä tulee enemmän. Jne.

T. Lapseton mutta lapsiperheitä tunteva

Vierailija

No siihen ruokailuun menee kolminkertainen aika:syötät lapsen ja sitten yrität syödä itse kun lapsi on jo kiipeämässä kirjahyllyyn, ei ne leiki paikoillaan siinä vieressä silläaikaa kun äiti tekee muuta.
Kokeile ensin valvoa pari yötä ja sitten kun istut paskalla niin pyydät miestäsi renkuttamaan ovenkahvaa ja kiljumaan oven takana...meneekö hermo ja tekiskö mieli lähteä kävelemään?

Siis se vaihe kun et pääse taaperosta irti et yöllä etkä päivällä ei kuitenkaan kestä kuin muutaman kk...mutta on henkisesti todella rankkaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sulla ei vaikuta olevan paljon elämänkokemusta. t. toinen lapseton parikymppinen

Ai äitiys automaattisesti opettaa enemmän kuin muut elämänkokemukset? Koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut nainen, joka suorittaa amiksen ja jää tämän jälkeen lapsia tekemään. Nistinainen joka joutuu nuorena huonoihin piireihin ja tekee lasta toisensa perään eri miesten kanssa, lastensuojelu poimii talteen samaa tahtia. Ovatko nämäkin parempia ja fiksumpia ihmisiä, kuin lapseton, joka on nähnyt maailmaa, kouluttautunut, sivistänyt itseään ja viettää vapaa-aikaansa kaveriporukalla?  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sulla ei vaikuta olevan paljon elämänkokemusta. t. toinen lapseton parikymppinen

Enemmän yleissivistystä ja eri tilanteiden kokemusta sanoisin olevan ihmisillä, jotka tekevät lapset vanhemmalla iällä/eivät ollenkaan. Tietenkin tässä vastauksessa yleistän, mutta kuitenkin. Tuollainen ihminen pystyy tekemään monipuolisesti aikuisten juttuja.

Jos alkaa nuorena pukkaamaan lapsia, elämä hidastuu. Itse näen eroa käykö fine diningissa vai Rossossa. Lapsiystävällisessä turistirysässä vai kiertelee pikkukyliä. Istuu lattialla lapsen käsiä heiluttelemassa kun Fröbelin palikat soivat vai kokeileeko uusia eksoottisia lajeja. Klo 20:30 makaa pimeässä odottamassa että lapsi nukahtaa vai kulttuuritapahtumassa. Keskustelu aikuisten kesken vai kertoo lapselle että leppäkerttu on punainen ja pilkullinen.

Ei jokainen lapseton säännöllisesti sivistä itseään, mutta lapset todellakin taannuttavat koko elämän omalle tasolleen. 

Vierailija

Minulla on ulkomaalainen vaimo joka käy töissä joka päivä ja meillä on lapsia useampi. Samalla asuinalueella asuvat suomalaiset naiset, lapselliset ja lapsettomat, eivät ehdi koskaan osallistumaan mihinkään kodin ulkopuoliseen toimintaan kun on aina "kiireitä" ja muuta "haastetta" tai lapset on sellaisia. Asunnot ja talot heillä on useimmiten reippaassa sekasotkussa, samoin puutarhat ja pihat ja paljon muuta.

Meillä on päin vastoin; kaikki on tiptop aina ja varsinkin vaimoni ehtii tekemään paljon muutakin joka lähtöön ja lomia ei juuri työstä vietä. Ei lähelläkään 4 vkoa vuodessa. Ja vaimo on itse myös hyvässä ruumilllisessa kunnossa ja harrastaa kuntoiluakin... ehtii sitäkin. Itse en ole noin ahkera, mutta remonttia, autohommia ym. teen myös.

AP:n turha ihmetellä muita; yleisesti suomalaiset naiset ovat melkoisen veteliä tapauksia ja mitään ei jakseta työn ulkopuolella niiden "kiireiden" (=tv:tä ja netissä lorvailua) lisäksi. Oli sitten lapsia tai ei.

Vierailija

Itsekin välillä mietin mihin ihmeeseen se aika menikään, kun oli vielä yksi pieni lapsi enkä edes harrastanut mitään. :) Kahden pienen lapsen äitinä voin laittaa vähän aikataulua tähän. Joka päivä ei tietenkään mene aikaa ruoan laittoon ja ruokia on erilaisia, toiset valmistaa 20min ja toisia melkein tunnin + uunissaolo ajat. Itse en pysty syömään montaa päivää samaa, korkeintaan kahtena päivänä joten teen ennemmin pieniä määriä ja useammin. Oma valinta siis ajankäytön suhteen.

7.30 herätys, aamupesut, pukemiset ja aamupalan laitto (yleensä puuroa tai leipää). Aamupalan syöminen joka vie noin puoli tuntia. Astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen ja pyykinpesukoneen päälle laittaminen.

9.00 ulos lasten kanssa. Talvella pukeminen vie paljon aikaa, mutta kesällä tietysti nopeata.

10.30 sisälle, riisumiset, käsipesut, vessakäynnit ja ruoanlaitto

11:15 ruoka, syöminen vie noin puoli tuntia. Pöydän siistiminen, tiskien laittaminen yms. Jos olisi vielä päiväuni ikäisiä niin unille laittamiset.

12-14 välillä menee aika lasten kanssa touhuamiseen sisällä, vaihdellen leipomista, askartelemista, pelaamista yms. Osa tästä pari tuntisesta lapset leikkivät itsekseen ja minä siivoan. Laitan pyykit kuivausrumpuun, uude koneellisen pesuun, viikkaan edelliset. Päivästä riippuen teen eri siivoushommia, eli joko pesen keittiön pinnat, pyyhin pölyt, pesen vessat, pyyhin ovet ja katkasijat, pesen ikkunat sisäpuolelta, peilit yms. Kaikkea noita joutuu pestä huomattavasti useammin lasten kanssa. Kaikkea ei ehdi kerralla, jos ei ole pidempää aikaa, joten joka päivälle jotakin.

14 välipalan teko, useimmiten teen smoothien tai sitten syödään hedelmiä. Valmistus kohtuu nopea, kuorimiset, pilkkomiset ja mahdollinen soseuttaminen. Astianpesukoneen tyhjentäminen ja pöydän siistiminen.

15 pihalle lasten kanssa

16-16:30 sisälle. Pesut, vessakäynnit, vaatteiden paikalleen laitto tai näillä keleillä kuukaisia kuivumaan laittamiset. Ruoan valmistus.

17:00 ruoka, syöminen vie jälleen aikaa, pöydän siistiminen.

17:30-19  väli riippuu hyvin pitkälti säistä. Näin märällä olemme pääsääntöisesti sisällä, mutta silloin kun on lunta pihalla ja kesät myös pihalla lasten kanssa. Eli näillä keleillä ehdin touhuta kotona sisällä tässäkin välissä ja saan enemmän aikaiseksi. Muina aikoina en.

19:30 iltapala, iltapesut, iltasatu ja nukkumaan.

20-20:15 alkaa minun "oma aika". Pöydän siivoaminen iltapalan jäljiltä, tiskien laitto. Yleensä tähän aikaan alan imuroimaan ja pesen lattiat kaksi kertaa viikossa. Lähden joko ruokakauppaan , salille, lenkille ja kunahan saadaan lunta niin vaihtoehtoisesti hiihtämään. Kotona illalla 22 aikaan ja istahdan hetkeksi kunnes menen nukkumaan.

Tämä on perusrunko päivälle. Lisäksi meillä on vanhempi lapsista kerhossa 2 kertaa viikossa, harrastuksissa 2 kertaa viikossa ja näihin kuskaaminen vie aikaa. Kestot ovat niin lyhyitä että harrastuksissa täytyy odottaa ja kerhon aikana taas saatan ehtiä sinne lenkille mikäli pienempi on sillä tuulella että jaksaa olla sen ajan rattaissa. Pitkin päivää on sitten sitä lelujen keräämistä, kaivan kaapeista leluja mitä kaipaavat ja avustan milloin missäkin, eli keskeytyksettä mitään ei saa tehdä. Pihalla voi toki tehdä jotain "hommia" kuten leikata nurmikkoa, tehdä lumitöitä tai laittaa vaikka kukkapenkkiä jos on tarvetta ja  jos ei ole niin usein ollaan puistossa tai jossain muualla säästä ja vuodenajasta riippuvassa paikassa (uimaranta, hiihtäminen, luistelu, pulkkamäki). Lisäksi toki nähdään myös ystäviä.

Vierailija

Ei minustakaan yhden lapsen kanssa hirveän raskasta ollut, mutta kaikki on yksilöllistä. Kahden kanssa oli minulle vaikeampaa kuin kolmen. Unen määrä on yksi keskeinen tekijä. Kolmen vuoden nukkumattomuus esimerkiksi vie mehut kenestä tahansa, eikä sitä uupumusta edes tajua ennen kuin taas elämä palautuu helpommaksi. Eri asiat ovat eri ihmisille vaikeita. Yksin vastuu pienestä, aikuisen juttuseuran puute ja työssä tulevien onnistumisen kokemuksien puute olevat minulle raskaita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Unenpuute oli ainakin minulla se, jonka vuoksi en jaksanut panostaa mihinkään ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Koeta itse simuloida tyytymättömän, mahanpuruisen vauvan äitinä olemista. Tee nämä (esimerkki omasta vauvastani):

1) koliikki: laita kännykkäsi kiinni kolmen kilon punttiin ja laita sieltä tulemaan toistolla kovaäänistä karjuntaa. Kanniskele punttia ja kännykkää sylissäsi iltakymmenestä yhteen yöllä, kuuntele karjuntaa korvasi juuressa, yritä pysyä tyynenä ja hyssyttele punttia rauhallisesti.

2) yöheräilyt: laita herätyskello soimaan 40 minuutin välein yhdestä yhdeksään. Herätyskellon soidessa ota puntti, laita karjunta soimaan ja hyssyttele karjuvaa punttia muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Viideltä kanniskele taas karjuvaa punttia kaksi tuntia ympäri asuntoa.

3) päiväunet: laita puntti puoliltapäivin vaunuihin ja lähde ulos työntämään vaunuja, oli sää mikä tahansa ja lumitilanne mikä tahansa. Laita kännykästä karjunta soimaan ekaksi puoleksi tunniksi. Sitten kävele tauotta kaksi ja puoli tuntia, jotta puntti pysyisi hiljaa. Toista sama iltapäivällä viiden maissa, tällöin riittää tunnin marssi.

Toista nämä vaikkapa viikon ajan ja lisää tähän nuo mainitsemasi vaipanvaihdot, pyykkäykset ja siivoamiset ja katsotaan sitten uudestaan, tuntuuko raskaalta :)

p.s. tilanne simuloi haastavan vauvan äidin tilannetta. Vauva saattaa tietysti olla myös helppo, siitäkin minulla on onneksi myöhempää kokemusta.

Anteeksi, mua naurattaa toi puntti :D Samoin naurattaa toi aloitusviesti. Mä en jaksa enää edes yrittää vääntää rautalangasta tätä arkeani niille, jotka eivät sitä elä.

T. Yhden 6 vko vanhan puntin ja 1-vuotiaan ehdinjokapaikkaanpurkamaanenkävarmastileikiyksin-taaperon äiti

Vierailija

Joo, ap, sulla ei todellakaan ole lapsia! Pienen lapsen kanssa siivoaminen , ruan laitto ym kotiaskareet eivät suju yhtä sukkelasti kuin ilman lasta. Se missä lapseton paistaa jauhelihansa muutamassa minuutissa, joutuu pienen lapsen äiti keskeyttämään lihan paistonsa muutamaan kertaan hakeakseen lapsen pois hyppimästä sohvalta, hakeakseen lapsen pois kaivamasta kukkamultia, sulkemassa vessan oven ja hakemassa lapsen pois uittamasta sukkahousuja pytyssä, hakemassa lapsen verhojen kimpusta...

Vierailija

Minä olin opiskellessani pari kuukautta päiväkodissa erityislasten ryhmässä. Erityislapsilla en tarkoita kehitysvammaisia, vaan esimerkiksi lapsia jotka olivat ikäistään jäljessä kehityksessä tai joilla oli keskittymisvaikeuksia tai ylivilkkautta.

Ryhmässä oli parisenkymmentä lasta ja 3 hoitajaa (usein joku oli muussa tilassa tekemässä raportteja tms). Käytännössä muutama lapsi puuttui joka päivä, mutta suurimman osan ajasta 2 aikuista huolehti yli 15 lapsesta. Siivooja oli erikseen, mutta hän keskittyi lattioihin ja roskiksiin, hoitajat pyyhkivät pöytiä ja vaihtoivat vuodevaatteet. 

Ihan jouhevasti siellä kaikki sujui. Kyllä se laittaa miettimään, miten yksi aikuinen ei selviä yhdestä lapsesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä mietin mihin ihmeeseen se aika menikään, kun oli vielä yksi pieni lapsi enkä edes harrastanut mitään. :) Kahden pienen lapsen äitinä voin laittaa vähän aikataulua tähän. Joka päivä ei tietenkään mene aikaa ruoan laittoon ja ruokia on erilaisia, toiset valmistaa 20min ja toisia melkein tunnin + uunissaolo ajat. Itse en pysty syömään montaa päivää samaa, korkeintaan kahtena päivänä joten teen ennemmin pieniä määriä ja useammin. Oma valinta siis ajankäytön suhteen.

7.30 herätys, aamupesut, pukemiset ja aamupalan laitto (yleensä puuroa tai leipää). Aamupalan syöminen joka vie noin puoli tuntia. Astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen ja pyykinpesukoneen päälle laittaminen.

9.00 ulos lasten kanssa. Talvella pukeminen vie paljon aikaa, mutta kesällä tietysti nopeata.

10.30 sisälle, riisumiset, käsipesut, vessakäynnit ja ruoanlaitto

11:15 ruoka, syöminen vie noin puoli tuntia. Pöydän siistiminen, tiskien laittaminen yms. Jos olisi vielä päiväuni ikäisiä niin unille laittamiset.

12-14 välillä menee aika lasten kanssa touhuamiseen sisällä, vaihdellen leipomista, askartelemista, pelaamista yms. Osa tästä pari tuntisesta lapset leikkivät itsekseen ja minä siivoan. Laitan pyykit kuivausrumpuun, uude koneellisen pesuun, viikkaan edelliset. Päivästä riippuen teen eri siivoushommia, eli joko pesen keittiön pinnat, pyyhin pölyt, pesen vessat, pyyhin ovet ja katkasijat, pesen ikkunat sisäpuolelta, peilit yms. Kaikkea noita joutuu pestä huomattavasti useammin lasten kanssa. Kaikkea ei ehdi kerralla, jos ei ole pidempää aikaa, joten joka päivälle jotakin.

14 välipalan teko, useimmiten teen smoothien tai sitten syödään hedelmiä. Valmistus kohtuu nopea, kuorimiset, pilkkomiset ja mahdollinen soseuttaminen. Astianpesukoneen tyhjentäminen ja pöydän siistiminen.

15 pihalle lasten kanssa

16-16:30 sisälle. Pesut, vessakäynnit, vaatteiden paikalleen laitto tai näillä keleillä kuukaisia kuivumaan laittamiset. Ruoan valmistus.

17:00 ruoka, syöminen vie jälleen aikaa, pöydän siistiminen.

17:30-19  väli riippuu hyvin pitkälti säistä. Näin märällä olemme pääsääntöisesti sisällä, mutta silloin kun on lunta pihalla ja kesät myös pihalla lasten kanssa. Eli näillä keleillä ehdin touhuta kotona sisällä tässäkin välissä ja saan enemmän aikaiseksi. Muina aikoina en.

19:30 iltapala, iltapesut, iltasatu ja nukkumaan.

20-20:15 alkaa minun "oma aika". Pöydän siivoaminen iltapalan jäljiltä, tiskien laitto. Yleensä tähän aikaan alan imuroimaan ja pesen lattiat kaksi kertaa viikossa. Lähden joko ruokakauppaan , salille, lenkille ja kunahan saadaan lunta niin vaihtoehtoisesti hiihtämään. Kotona illalla 22 aikaan ja istahdan hetkeksi kunnes menen nukkumaan.

Tämä on perusrunko päivälle. Lisäksi meillä on vanhempi lapsista kerhossa 2 kertaa viikossa, harrastuksissa 2 kertaa viikossa ja näihin kuskaaminen vie aikaa. Kestot ovat niin lyhyitä että harrastuksissa täytyy odottaa ja kerhon aikana taas saatan ehtiä sinne lenkille mikäli pienempi on sillä tuulella että jaksaa olla sen ajan rattaissa. Pitkin päivää on sitten sitä lelujen keräämistä, kaivan kaapeista leluja mitä kaipaavat ja avustan milloin missäkin, eli keskeytyksettä mitään ei saa tehdä. Pihalla voi toki tehdä jotain "hommia" kuten leikata nurmikkoa, tehdä lumitöitä tai laittaa vaikka kukkapenkkiä jos on tarvetta ja  jos ei ole niin usein ollaan puistossa tai jossain muualla säästä ja vuodenajasta riippuvassa paikassa (uimaranta, hiihtäminen, luistelu, pulkkamäki). Lisäksi toki nähdään myös ystäviä.

Tähän piti vielä lisätä, että siihenkin kauanko mikäkin asia vie aikaa vaikuttaa todella paljon lapsen luonne. Esikoinen oli rauhallinen ja jaksoi melko pienestä istua kiltisti vieressä kun touhusin ruokaa tai siivoamisia. Aloitti myös itsenäiset leikit todella aikaisin. Toinen taas aivan eri maata ja kaiken sai keskeyttää sata kertaa, kun jouduin perään juosta. Syömiset oli tuskaa, kun ei pysynyt yhtään paikoillaan ja sotki älyttömästi. Pitkäkestoisia leikkejä vasta nykyään, kun on jo vajaa 3v. Edelleen on yöheräämisiä silloin tällöin, mutta silloin kun niitä on paljon niin sitä ei voi mitenkään verrata yhtenäisiin uniin. Jostain olen lukenut, että muutama yöherääminen, vaikka unet olisivat 9h vastaavat 4h unia.

Lisäksi yhden lapsen kanssa lisäsi väsymystä varmasti se, etten itse harrastanut mitään (vaikka aikaa olisi ollut paljon enemmän) ja syömiset ensimmäisenä vuotena olivat hyvin epässäännöllisiä. Isompien lasten kanssa tulee hyvä rytmi ja pakko tehdä terveellistä ruokaa.

-9

Vierailija

Lapsissa/vauvoissa on eroja. Pienillä vauvoilla on imetysmaratoneja ja tiheän imun kausia. Muistan monena iltana imettäneeni 4-5 tuntia putkeen. Se on siinä tietyssä vaiheessa ihan normaalia, mutta viehän se aikaa. Joku supermamma tietty imettäisi vauvan kantoliinassa ja häärisi samalla jotain muuta. Mulla ei onnistunut kuin makuultaan ja istualtaan imetystyynyn kanssa imettäminen, kun vauvalla oli lonkkalasta ja siinä vaiheessa ei muutenkaan ollut vielä niin virtuoosi sen imetystekniikan kanssa.

Tosi pitkään vauva nukahteli ihan omia aikojaan, ilman nukuttamista, ja muistan ihmetelleeni, mitä ihmiset oikein tarkoittavat sillä nukuttamisella. No selvisihän se sitten myöhemmin. Kaikkein työläintä oli parivuotiaan nukuttaminen päiväunille, kun lapsi taisteli unta vastaan, ei olisi millään malttanut nukkua. Lapseton miettii tässä vaiheessa, että olkoon nukkumatta sitten, mutta äidit tietävät, että unia vailla oleva lapsi on raivohullu hirviö. Lapsi tarvitsee sen unen, vaikka ei haluaisikaan nukkua. Tuossa vaiheessa päiväunille nukuttaminen tarkoitti ensin imettämistä ja sen jälkeen useimmiten piti vielä laittaa (rimpuileva) lapsi kantoliinaan ja hytkyttää teknomusiikin tahdissa puoli tuntia. Siihen se lapsi taintui ja sitten piti vielä odottaa, että lapsi nukkuu syvää unta eikä herää siihen, kun hänet kippaa kantoliinasta sängylle.

Minulla on helppo ja rauhallinen, neurotyypillinen lapsi. Jos lapsella on koliikkia, refluksia tai joku neurologinen juttu (ADHD, asperger) niin niissä on omat haasteensa ja äiti joutuu opiskelemaan aika paljon, että osaa toimia lapsen kanssa oikein ja tietty kuntoutustoiminta vie paljon aikaa. Äidin panoksesta voi olla kiinni, oppiiko lapsi puhumaan, kulkemaan itsenäisesti bussilla ja ylipäätään toimimaan yhteiskunnassa. 

Vierailija

Lapsettomilla on liian ruusjinen kuva pikkulapsista. Lisäksi tulevat hormonijutut. Synnytys ja vastuu uudesta ihmisestä sai ainakin minun mielialani sekaisin. Sain lapsen 35-vuotiaana, olen suorittanut korkeakoulututkinnon ja vielä viimeisen raskauskuukauden aikana kävin tenttimässä lisäopintoja. Se oli kuitenkin aivan erilaista ja minulle paljon helpompaa kuin arki pikkulapsen kanssa.
Ennen lapsen syntymää olisin kirjoittanut kuin sinä, ap. Arki lapsen kanssa muutti näkemykseni täysin.
Mitä sitten päiväkoteihin tulee, ihmettelen ketjussa olevaa kirjoitusta, että kaikki oli hyvässä järjestyksessä erityislasten ryhmässä. Olen käynyt lapseni päiväkodissa yllättäen kesken päivän ja minusta se touhu siellä oli melkoista kaaosta. Ei hoitajille oikeasti ollut paljon aikaa lapsille, kun yksi pissasi lattialle kesken lounastarjoilun ja toinen kaatoi vesilasin. Päivän mittaan kaoset juoksevat milloin missäkin päin taloa, eikä ulkoillessa käydä pihan joka nurkkaan, kun pitää jutella hoitajakollegan kanssa.

Vierailija

Mulla on helppo vauva ja kaksivuotias. Ehdin kyllä hoitaa samalla kodin, mutta oma yritys täytyy samalla pitää hengissä joten koti on ihan rempallaan. Pääasia että lapsi saa ruokaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olin opiskellessani pari kuukautta päiväkodissa erityislasten ryhmässä. Erityislapsilla en tarkoita kehitysvammaisia, vaan esimerkiksi lapsia jotka olivat ikäistään jäljessä kehityksessä tai joilla oli keskittymisvaikeuksia tai ylivilkkautta.

Ryhmässä oli parisenkymmentä lasta ja 3 hoitajaa (usein joku oli muussa tilassa tekemässä raportteja tms). Käytännössä muutama lapsi puuttui joka päivä, mutta suurimman osan ajasta 2 aikuista huolehti yli 15 lapsesta. Siivooja oli erikseen, mutta hän keskittyi lattioihin ja roskiksiin, hoitajat pyyhkivät pöytiä ja vaihtoivat vuodevaatteet. 

Ihan jouhevasti siellä kaikki sujui. Kyllä se laittaa miettimään, miten yksi aikuinen ei selviä yhdestä lapsesta.

Sä olit niiden lasten kanssa 7 ja puoli tuntia päivässä. Kokeilepa 24/7 ja 18 vuotta. Se on myös aika helppoa, jos joku muu siivoaa jäljet.

Vierailija

AP:n ei kannata vielä hankkia lasta, kun ymmärrys on noin vajaa lapsi arjesta. Ensimmäisen vuoden aikana se lapsi on niin kiinni äidissä, että edes vessassa ei voi käydä rauhassa ovi kiinni.

Yöllä heräilet monta monta kertaa ja nukutat tunteja vuorokaudesta lasta päikkäreille ja ilta unille. Syötät, siivoat, peset pyykkiä, vaihdat vaippaa, käyt vaunulenkeillä, teet ruokaa, siivoat, täytät ja purat tiskikonetta, hyssytät, laulat lapselle, peset maitopulloja, peset kakkapyllyä, siivoat, viihdytät lasta, syötät taas ja vaihdat taas vaipan. Koitat ehtiä juoda kylmän kahvin ja tunteja pöydällä olleen aamupalan, kun lapsi huutaa huomiota roikkumalla jalassa kiinni. Kaikki rumba vuoden ajan JOKA PÄIVÄ. Ikinä et saa nukkua 7 pidempään aamulla, oli sunnuntai tai keskiviikko. Tämä oli mulle raskasta yhden lapsen kanssa.

Vierailija

Jos saat elää pitkän elämän, tulet myöhemmin ymmärtämään mihin pienten lasten äitien aika kotona menee.

Eikä sitä ruokaa lapsettomatkaan laita 10minuutissa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla