Tomppa83

Hei!

Olen 33-vuotias mies Valkeakoskelta. Meillä on kaksi lasta, joista toinen on syntynyt joulukuun alkupuolella ja toinen on hieman yli 2-vuotias.

Perhe-elämää varjostaa äidin masennus (?). Äiti huutaa lapsille, ei halua hoitaa heitä, ei haluaisi että minä hoidan heitä, eikä hän ole muutenkaan toimintakykyinen. Kaikki hänen aikansa kuluu enemmän tai vähemmän valitteluun ja voivotteluun. Hän myös kertoo kokevansa, ettei pysty olemaan äiti, eikä pärjää lasten kanssa. Itse olen sitä mieltä, että on ehdottomasti hyvä äiti ja pärjää halutessaan hienosti lasten kanssa. Tällä hetkellä toki on vaikeaa ja toivottoman oloista, mutta noin yleensä.

Minulla on loppuvuosi isyyslomaa, jonka jälkeen pitäisi palata työelämään. En tiedä kuinka uskallan painaa oven kiinni perässäni ja lähteä töihin. Jos olen käynyt vaikka kaupassa yksin, niin palatessani vastassa on kolme itkevää ihmistä ja täysi kaaos. En usko, että äiti voisi satuttaa lapsia fyysisesti, mutta ei luultavasti kykene hoitamaan heitä. Eikä se varmasti ole hänelle hyväksikään nyt. Yritin ehdottaa, että hankkisimme apua joko isovanhemmilta tai neuvolan kautta, mutta tämä ei sovi hänelle. Mihinkään hoitoon äiti ei varmasti tule suostumaan (en ole edes uskaltanut ehdottaa), eikä hänen tilansa täytä tahdon vastaisen hoidon kriteereitä.

Toisaalta kun en lääkäri ole, en tiedä onko tämä edes masennusta vai onko hän vain liian väsynyt ja käy ns. ylikierroksilla. Vauva on tosiaan vaativa ja haluaa paljon ihokontaktia ja viihtyy rinnalla ison osan vuorokaudesta. Taaperon uhma ja kiukuttelu on valtavaa, osin varmasti mustasukkaisuutta ja osin taas hän varmaan reagoi äidin kiukunpuuskiin ja passiivisuuteen.

Onko olemassa sellaista mahdollisuutta, että voisin jotenkin jäädä kotiin esimerkiksi sairauspäivärahalla tai muulla palkallisella lomalla? Jo parin viikon palkaton vapaa sekoittaisi taloutemme täysin, joten lopputili tai palkaton vapaa eivät ole mahdollisia. Toki jos tilanne on tämä, eikä vaihtoehtoja ole, niin sitten täytyy vaan toivottaa luottotiedoille heipat ja alkaa odottelemaan häätöä, perhe nyt tietysti on tärkein. Kyllä valtio huolen pitää omistaan, sanoi Wiskarikin. Suomessa ei onneksi jää ainakaan asunnottomaksi ja nälkäiseksi.

Mitä apua lapsiperhe ylipäätään voi saada? Ilmeisesti lastensuojelun asiakkaana olisi mahdollisuus päästä laajempien palveluiden piiriin, mutta en haluaisi sotkea lastensuojeluviranomaisia tähän. Ainakin kynnykseni siihen on korkea. Jos soitan neuvolaan arkena ja kysyn mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, ottavatko he yhteyttä lastensuojeluun vai voivatko he auttaa jotenkin? Huostaanotto olisi kamalin mahdollinen tilanne.

Saa myös kommentoida vapaasti, jos täällä jollain on kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siitä selviytymisestä ja millaista tukea puolisolta olisi halunnut tuolloin? Lastenhoidon olen ottanut suurimmilta osin tehtäväkseni ja yrittänyt antaa äidille mahdollisuuksia lepoon, mutta hän ei pysty käyttämään niitä nukkumiseen vaan istuu sitten hiljaa ja mököttää. Vauvaa äiti on imettänyt, mutta kokee sen raskaana ja liian sitovana, toisaalta taas ei suostu pulloruokinnan aloittamiseen.

Omat konstit ja keinot alkavat olla käytetty, enkä haluaisi ns. selän takana alkaa tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa, mutta tilanne on melkoisen sietämätön ja alan jo itsekin oireilla tästä, onneksi lähinnä fyysisesti.

Kommentit (4)

Vierailija

Nykyinen lakihan velvoittaa kunnat järjestämään kotiapua myäs niille joilla ei ole sos.toimen eli lastensuojelun asiakkuutta. Onko kunnassanne perheneuvolaa tms mihin voisit ottaa yhteyttä? Pääasia että haet apua, uskon että vaimosikin sitä arvostaa ainakin jälkikäteen.
Terveisin kolmen lapsen äiti joka uupui mutta nousi lopulta kuitenkin omin voimin..

Vierailija

Se lastensuojelu on sanana kyllä kieltämättä aika hirveä, mutta mulle tehtiin jo raskausaikana se ennakkoilmoitus, koska oli vaikea elämäntilanne ja sain kun sainkin nopeasti lastenhoito apua. Minulla tuli myös tuo s.j masennus ja ainut keino mikä siihen auttaa on nukkuminen tai maisemanvaihto, eli jos rahat ja rahkeet riittää niin lähtekää ulkomaille! Se helpottaa vaikka vauva ja taapero olisikin siellä, koska perusarki saa paussin ja pääsee kotoota muualle. Vauva nukkuu näppärästi kantoliinassa suurimman osan ajasta.

Itse en halunnut masennuslääkkeitä, koska olen sitä mieltä että ongelman lähde pitää ensin poistaa, eli unettomuus. Meinasin kyllä yhdessä vaiheessa taipua, mutta masennusoireet loppui kun seinään niin en nähnyt tarvetta.

Koita ymmärtää että se huutaminen ja apaattisuus on vain sen sairauden syytä. Hän tuntee varmasti syyllisyyttä, mutta ei pysty kontrolloimaan tunteitaan nyt järkevästi. Kaikenkaikkiaan aivan hirveä sairaus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Oma kokemukseni: Itselläni oli nuppi vähän sekaisin kuopuksen synnyttyä niin esikoinen oli mummolassa hoidossa pari päivää viikossa jotta ehdin tutustua vauvaan paremmin ja esikoinen sai tarvitsemaansa huomiota. Lopetin imettämisen kun siitä ei tullut kuin entistä kovempi huuto. Pullo suuhun ja vauvakin nukkui ja sai itsekin nukuttua. Hormoonihuuru tasoittui imetyksen loputtua.
Neuvolassa kerroin että en ole oma itseni. Sanoivat että jos masennus pitkittyy niin ohjaavat psykologille juttelemaan.

Kuulostaa siltä että jonkinlainen apu olisi teille tarpeen. Vaimosi pitäisi saada nukuttua edes yhdet hyvät yöunet niin ajatus kulkee heti kirkkaammin.

Nainen

Elkää vaan ottako yhteyttä lastensuojeluun jos asutte yhdessä. Muuttakaa ainakin erilleen ensin ennenkuin haette apua. Lopputuloksena avohuollon tukitoimet ja pahimmmillaan lapsen sijoittaminen ulkopuolelle osittain.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla