Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatella: lähetin joulukortin enkä saanut takaisin edes jouluista tekstiviestiä?
25.12.2015 |
Mitä pitäisi ajatella? Lähetin taas vinon pinon joulukortteja joissa toivotettiin koko perheemme voimin hyvää joulua. Se nyt on "vähintä", mitä jouluna voi läheisilleen tehdä ja toivoa. Takaisinkin sain tosi monta toivotusta, mutta parin kohtaloa jäin (helposti syyllistyvä kun olen) pohtimaan....
Yleensä nimittäin ne, jotka eivät ole ehtineet/viitsineet/muistaneet/jaksaneet lähettää joulukortteja ovat lähettäneet jouluisen tekstiviestin jossa toivotetaan hyvää joulua, tänä vuonna en saanut muutamilta "läheisiltämme" niitäkään! Miksi, mitä syitä tällaiseen on? Heti tulee mieleen, että ovat jotenkin, jostakin syystä loukkaantuneet tai sitten emme vain ole heidän prioriteeteissaan kovinkaan korkealla?
Kommentit (74)
Itse lähetän joka vuosi kolmisenkymmentä joulukorttia. Osa menee tutuille ja sukulaisille, joita en ole nähnyt vuosiin. Lähinnä ajatuksena on ollut, että emme ole unohtaneet vaikka yhteyttä ei ole tullut pidettyä. Minulle joulukorttien kirjoittaminen on tapa aloittaa joulunaika. Toivottavasti kukaan ei ole pahastunut saamastaan kortista.
Me saamme myös joulukortteja, mutta en laske, tuliko samanverran mitä lähetimme ja kukas nyt jätti lähettämättä tai tuliko joltain, jolle emme lähettäneet. Minua kortit ilahduttavat, joten kaikki ovat tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä ap! En edes vaivaista, ilmaista whatsapp-viestiä saanut joiltakin elämäni läheisimmiltä ihmisiltä! Minusta se jos mikä on jotakin todella outoa!! Ei siis mitään reaktiota, ei hyvänjoulun toivotusta ollenkaan!
Kuinka läheisiä nämä ihmiset lopulta ovatkaan? Eivät varmaan niin läheisiä kuin olen luullut! Hyvä kun whatsappissa voi nykyään nähdä, milloin henkilö on edellisen kerran ollut kirjautuneena palveluun. Ja nämä tosiaan ovat pyörineet siellä koko joulun.
Mielensä pahoittaja-kyylä
Olen naispuolinen Milensäpahoittaja mielelläni! Ohis
Kiitos aloittajalle joulukorteistasi ja hyvän joulun toivotuksistasi! Ne eivät tosiaankaan ole yhdentekeviä tai ei-toivottuja kaikille ihmisille. Meillä saadut joulukortit päätyvät aina keskeiselle paikalle joulukotiimme tunnelmaa luomaan. Ovat suorastaan näkyvällä kunniapaikalla.
Sitten on tietysti niitä, tavalla tai toisella vammautuneita ja rikkinäisiä, jotka tuntevat syyllisyyttä omasta passiivisuudestaan ja syyllistävät joulukortin lähettäjää, laulu on aina tuttu ja samantyylinen: kun en ole halunnut, en ole toivonut, ne ovat yhdentekeviä, en edes lue niitä, en vietä joulua, en jaksa, olen masentunut, joulu ei tunnu enää joululta jnejnejne. Nämä reppanat eivät ymmärrä, että joulu koostuu pienistä asioista, vaivannäöstä, yhteisöllisyydestä, ystävyydestä. Eikä kyse ole edes joulusta, vaan ystävyydestä, ihmisyydestä, kohteliaisuudesta, välittämisestä...
Hyvänen aika: tietysti kaikille läheisille - ihmisille, joista arkenakin välittää - haluaa ja kuuluukin toivottaa kaikkea hyvää, eikö? Sekä jouluna että tulevaisuudessa? Mikä siinä välittämisessä ja hyvän toivomisessa on niin vaikeaa?
Lähetin parikymmentä korttia ja sain kymmenkunta takaisin. Ne joilta en saanut ovat suureksi osaksi vanhoja ja osittain toimintarajoitteisia sairauksien tai muiden syiden takia. Joku kiireinen pienten lasten äiti. En pahastu että eivät pysty/jaksa/ehdi lähettää. Eivät kaikki kaverit tai lasten kavereiden vanhemmat lähitaloissa toivota minulle hyvää joulua. Asia on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähetän joka vuosi kolmisenkymmentä joulukorttia. Osa menee tutuille ja sukulaisille, joita en ole nähnyt vuosiin. Lähinnä ajatuksena on ollut, että emme ole unohtaneet vaikka yhteyttä ei ole tullut pidettyä. Minulle joulukorttien kirjoittaminen on tapa aloittaa joulunaika. Toivottavasti kukaan ei ole pahastunut saamastaan kortista.
Me saamme myös joulukortteja, mutta en laske, tuliko samanverran mitä lähetimme ja kukas nyt jätti lähettämättä tai tuliko joltain, jolle emme lähettäneet. Minua kortit ilahduttavat, joten kaikki ovat tervetulleita.
Minusta tämä on kummallinen ajatus "emme ole unohtaneet vaikka jne."
Mitä esim. mä teen sillä, että "ettepä ole unohtaneet minua", jos mä olisin joku ystävänne, johon ei ole tullut yhteyttä pidettyä? Mitä sitten? Ehkä tosiaankin olisin tarvinnut enemmän kuin abstraktia muisteluanne, jolla en tee kyllä yhtikäs mitään. Kyllä mä tartten ihmisiltä enemmän, kuin pelkkää havaintoa, ettei mua ole unohdettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähetän joka vuosi kolmisenkymmentä joulukorttia. Osa menee tutuille ja sukulaisille, joita en ole nähnyt vuosiin. Lähinnä ajatuksena on ollut, että emme ole unohtaneet vaikka yhteyttä ei ole tullut pidettyä. Minulle joulukorttien kirjoittaminen on tapa aloittaa joulunaika. Toivottavasti kukaan ei ole pahastunut saamastaan kortista.
Me saamme myös joulukortteja, mutta en laske, tuliko samanverran mitä lähetimme ja kukas nyt jätti lähettämättä tai tuliko joltain, jolle emme lähettäneet. Minua kortit ilahduttavat, joten kaikki ovat tervetulleita.
Minusta tämä on kummallinen ajatus "emme ole unohtaneet vaikka jne."
Mitä esim. mä teen sillä, että "ettepä ole unohtaneet minua", jos mä olisin joku ystävänne, johon ei ole tullut yhteyttä pidettyä? Mitä sitten? Ehkä tosiaankin olisin tarvinnut enemmän kuin abstraktia muisteluanne, jolla en tee kyllä yhtikäs mitään. Kyllä mä tartten ihmisiltä enemmän, kuin pelkkää havaintoa, ettei mua ole unohdettu.
Tarttet ihmisiltä enemmän?
No mitäs sinä itse tarjoat näille ihmisille joilta "odotat enemmän"? Miten itse osoitat sen, ettet ole unohtanut heitä ja välität? Et mitenkään? Yllätys.
Joulu on muistamisen ja välittämisen aikaa. Joskus pelkkä hyvä, lämmin sana riittää tuomaan hyvää mieltä pitkäksi aikaa ja valaisee synkkää tietä. Parhaimmassa tapauksessa iloa syntyy molemmille osapuolille, sekä antajalle että saajalle. Mikä on sinun selityksesi?
Minulla ei ole edes puhelinnumeroita itse asiassa yhdellekään noista, joille meille on kortti tullut (neljäl tuli). Kai ne fonectalta löytää, jos tietää osoitteen tai ei ole kokonimikaimoja. En jaksa etsiä. Minä osaan peruskäytöstavat, mutta en kiitä joulukorteista, koska en halua niitä. Ymmärretty? Mun veli on joulukorttifriikki ja hirveällä stressillä lähettelee viimeisiä kortteja "pitää sillekin lähettää kun siltä tuli". Tuosta stressistä on kaunis ajatus kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lähtien korteista on pitänyt kiittää tekstiviestillä? Ymmärrän, miksi monet lähettävät joulukortteja ja ymmärrän, miksi jotkut eivät. Jouluntoivotus ei ole itselleni sellainen niin tärkeä asia, että siitä pitäisi tehdä ongelma. On kiva jos saa toivotuksen, mutta on ok jos ei saa. Eikö nuo pelkät toivotukset ole kuitenkin hieman turhia? Jos ei ole pitkään aikaan kuullut kaverista mitään ja sitten saa "hyvää joulua", niin se on ihan ok, mutta ei mikään maata mullistava juttu. Mieluummin olisi saanut ehkä kortin muulloin kuin jouluna ja siinä olisi lukenut vaikkapa joitain kuulumisia? Mä lähetän kortteja ja tekstareita joskus jouluisin, mutta monta joulua menee etten vaan viitsi. Ei ole käynyt mielessäkään, että siitä joku loukkaantuisi. Tekstareihin tietysti vastaan jos niitä saan. Joulua kuitenkin vietetään läheisten seurassa yleensä, miksi se ei riitä? Pitäisi sitten muulloin yhteyttä muihin tuttaviin.
Ei kiinnosta. En ole ikinä ymmärtänyt joulutervehdyksiä tai kortteja.
Jos joku lähettäisi pidemmän, henkilökohtaisen kirjeen, niin toki liikuttuisin, pitäisin sitä tärkeänä ja arkistoisin johonkin. Vastaisin oitis. Mutta jotain lappusia, joissa on kiva kuva ja takana lukee "hyvää joulua teepiste maija ja matti"? Ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen, enkä siksi edes tajua, että jotain muuta saattaisi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lääkäri ja päivystän 26 tuntia sekä aattona että Tapaninpäivänä. Olen joka vuosi saanut useita joulukortteja enkä koskaan niitä kellekään (tasapuolisesti) lähetä. En myöskään lähetä kortteja ulkomaan matkoilta ym. Kaikki ystäväni tietävät tämän ja ymmärtävät, että töistä käsin ei ole helppoa tekstailla joulun tervehdyksiä. Jos saan whatsapp tms.viestin, vastaan siihen. En silti koe että asiasta pitäisi tehdä numeroa kumminkaan päin: saa lähettää kortteja muttei tarvitse. Ja mielestäni joulussa on muutakin ajateltavaa kuin mielensä pahoittaminen jostain korteista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut miten passiivisaggressiivisesti käyttäydyt kun lähettelet kortteja mahdollisesti sellaiselle joka ei niitä halua? Varsin huonoa käytöstä ja epäkohteliasta.
Itse en halua joulukortteja koska
a) en kuulu kirkkoon enkä välitä joulusta enkä vietä sitä
b) inhoan luonnonvarojen tuhlausta, käsittämättömät määrät pahvia menee hukkaan
c) en ole kotona joulukuussa joten luen postin vasta tammikuun puolessa välissä, lähettäjät kyllä tietävät tämän mutta siltikin heistä on kohteliasta toivottaa minulle hyvää joulua tammikuun puolessävälissä
d) minulla käy sääliksi postin työntekijöitä
Laita minulle kohdistetun kortin sijaan rahat vaikka hyväntekeväisyyteen, kiitos.
Synttärikorttejakaan en lähettele, lähimmille soitan tai laitan tekstarin, lopuille toivotan onnea fb:ssä. En koe olevani epäkohtelias tai hyväksikäyttävä ystävä, yritän oikeasti olla ystävieni ja tuttujeni tukena vaikkapa vaikeissa tilanteissa ja auttaa kykyni mukaan. Se on mielestäni oikeampaa ystävyyttä kuin tekokoreilu joulukorttien kanssa(saa kehuskella naapureille kuinka monta korttia saa, katso Pokka pitää-sarja)
Tämä on kyllä niin tyly kommentti, että oksat pois. Mikä itsekäs maailmanparantaja sinä oikein olet? Sinun tapasi elää ja olla on ainoa tässä maailmassa ja sinun hyvyytesi valo loistaa kaikkialle. Ajatella, syyllistät jopa joulukortin lähettäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme pakkomielle monelle joulumuistamiset/kortit/lahjat. Yrittäkää ymmärtää että kaikille joulu ei ole mikään seurapiirisuoritus, vaan hiljentymisen ja rauhoittumisen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut miten passiivisaggressiivisesti käyttäydyt kun lähettelet kortteja mahdollisesti sellaiselle joka ei niitä halua? Varsin huonoa käytöstä ja epäkohteliasta.
Itse en halua joulukortteja koska
a) en kuulu kirkkoon enkä välitä joulusta enkä vietä sitä
b) inhoan luonnonvarojen tuhlausta, käsittämättömät määrät pahvia menee hukkaan
c) en ole kotona joulukuussa joten luen postin vasta tammikuun puolessa välissä, lähettäjät kyllä tietävät tämän mutta siltikin heistä on kohteliasta toivottaa minulle hyvää joulua tammikuun puolessävälissä
d) minulla käy sääliksi postin työntekijöitä
Laita minulle kohdistetun kortin sijaan rahat vaikka hyväntekeväisyyteen, kiitos.
Synttärikorttejakaan en lähettele, lähimmille soitan tai laitan tekstarin, lopuille toivotan onnea fb:ssä. En koe olevani epäkohtelias tai hyväksikäyttävä ystävä, yritän oikeasti olla ystävieni ja tuttujeni tukena vaikkapa vaikeissa tilanteissa ja auttaa kykyni mukaan. Se on mielestäni oikeampaa ystävyyttä kuin tekokoreilu joulukorttien kanssa(saa kehuskella naapureille kuinka monta korttia saa, katso Pokka pitää-sarja)
Tämä on kyllä niin tyly kommentti, että oksat pois. Mikä itsekäs maailmanparantaja sinä oikein olet? Sinun tapasi elää ja olla on ainoa tässä maailmassa ja sinun hyvyytesi valo loistaa kaikkialle. Ajatella, syyllistät jopa joulukortin lähettäjät.
Tylyltä voi kuulostaa toki, jos kalikka kalahtaa kunnolla, mutta itsekäs? Hänhän vaikuttaa kovin ajattelevaiselta ja vaatimattomalta ihmiseltä. Hän ei edes sano, että hänen tapansa on oikea, vain, että hänelle ei tarvitse lähettää kortteja, koska hän on henkilökohtaisesti sitä vastaan.
Sinähän se täällä uliset, miten kaikkien pitäisi lähetellä niitä kortteja edes taas ja itket, kun ei tule vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista lukea. Olen itse 70-luvulla syntynyt ja mun lapsuudessa ja nuoruudessa joulukortit olivat tervehdys ja huomio siitä, että saaja on ollut mielessä. Nykyään kaikki on vaan niin somesome, Facebookissa jaetaan tunnin välein joulukuvia ja oletetaan että kaikki siellä päivystää peukuttamassa. Mä lähetän joulukortteja edelleen niille mulle tärkeille ihmisille ympäri Suomenmaan, varsinkin kaukaisemmat tutut ja sukulaiset niitä saavat. Mua inhottaa ja hävettää tämä nykyaika kun kaikki tuijottaa vain omaa napaansa. Yhteisöllisyys on kadonnut tyystin. Noinkin yksinkertaisesta asiasta kuin joulutervehdykset näkee sukupolvien hurjan eron - valitettavasti huonompaan päin. Miten voi olla yhdentekevä se asia, että joku on sinua ajatellut sitä joulukorttia kirjoittaessa ja ehkäpä jopa nähnyt vaivaa etsiessään sun osoitteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähetän joka vuosi kolmisenkymmentä joulukorttia. Osa menee tutuille ja sukulaisille, joita en ole nähnyt vuosiin. Lähinnä ajatuksena on ollut, että emme ole unohtaneet vaikka yhteyttä ei ole tullut pidettyä. Minulle joulukorttien kirjoittaminen on tapa aloittaa joulunaika. Toivottavasti kukaan ei ole pahastunut saamastaan kortista.
Me saamme myös joulukortteja, mutta en laske, tuliko samanverran mitä lähetimme ja kukas nyt jätti lähettämättä tai tuliko joltain, jolle emme lähettäneet. Minua kortit ilahduttavat, joten kaikki ovat tervetulleita.
Minusta tämä on kummallinen ajatus "emme ole unohtaneet vaikka jne."
Mitä esim. mä teen sillä, että "ettepä ole unohtaneet minua", jos mä olisin joku ystävänne, johon ei ole tullut yhteyttä pidettyä? Mitä sitten? Ehkä tosiaankin olisin tarvinnut enemmän kuin abstraktia muisteluanne, jolla en tee kyllä yhtikäs mitään. Kyllä mä tartten ihmisiltä enemmän, kuin pelkkää havaintoa, ettei mua ole unohdettu.Tarttet ihmisiltä enemmän?
No mitäs sinä itse tarjoat näille ihmisille joilta "odotat enemmän"? Miten itse osoitat sen, ettet ole unohtanut heitä ja välität? Et mitenkään? Yllätys.Joulu on muistamisen ja välittämisen aikaa. Joskus pelkkä hyvä, lämmin sana riittää tuomaan hyvää mieltä pitkäksi aikaa ja valaisee synkkää tietä. Parhaimmassa tapauksessa iloa syntyy molemmille osapuolille, sekä antajalle että saajalle. Mikä on sinun selityksesi?
En minä pysty tarjoamaan välttämättä mitään. Mutta minä en ajattele ystävyyssuhteita kysynnän ja tarjonnan tasapuolisuutena sinänsä, vaan voin olla jollekin ihmiselle antavana osapuolena ja jollekin saavana. Minusta antaminen on saamista, joten miksi sinä koet sen vaivalloisena? Aina ei vain pysty antamaan, minusta on tyhmää huijata silloin itseään että "en ole unohtanut sinua, mutta katsopa, olen näin vitun hyvä ihminen". Joo, kiitos tiedosta, en tarvitse sitä tietoa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea. Olen itse 70-luvulla syntynyt ja mun lapsuudessa ja nuoruudessa joulukortit olivat tervehdys ja huomio siitä, että saaja on ollut mielessä. Nykyään kaikki on vaan niin somesome, Facebookissa jaetaan tunnin välein joulukuvia ja oletetaan että kaikki siellä päivystää peukuttamassa. Mä lähetän joulukortteja edelleen niille mulle tärkeille ihmisille ympäri Suomenmaan, varsinkin kaukaisemmat tutut ja sukulaiset niitä saavat. Mua inhottaa ja hävettää tämä nykyaika kun kaikki tuijottaa vain omaa napaansa. Yhteisöllisyys on kadonnut tyystin. Noinkin yksinkertaisesta asiasta kuin joulutervehdykset näkee sukupolvien hurjan eron - valitettavasti huonompaan päin. Miten voi olla yhdentekevä se asia, että joku on sinua ajatellut sitä joulukorttia kirjoittaessa ja ehkäpä jopa nähnyt vaivaa etsiessään sun osoitteen?
Mielestäni kyseessä on aika köyhä ystävyyssuhde, jos on vaivannäkö on sitä, että vaivaudutaan etsimään osoite. Minä muistan tärkeiden ihmisten osoitteet ulkoa.
Eikä myöskään kerro paljon ajattelusta, että jaksetaan raapustaa se ainainen "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Irmeliltä, Erkiltä, Maijastiinalta, Petriltä ja Mustilta!" kortin taakse, onko se jotenkin merkittävämpää kirjoittaa kynällä kuin näppiksellä.. Mikset soita tai lähetä kirjettä, jos välität oikeasti?
Mistä tiedät, etten soita tai lähetä kirjettä? Osan kanssa soitellaan useammin, osan harvemmin. Musta on ihana saada kortteja, se on ihan eri asia kun joku hätänen fb-viesti jonka raapaisee vaikka paikalla istuessaan
Koska sekä korttien että tekstiviestien lähettäminen on saatanasta. Turhaa ajanhukkaa. Toivotan joulut iloisesti sitten, jos nään henkilöt face to face. Ainoat joulutekstarit jotka olen lähettänyt ovat vastaus samalta henkilöltä saatuun joka vuotiseen joulurunoon, jonka olen kirjottanut takaisin lähetettäväksi pervossa muodossa. Siitä saa edes jotain huvia. Imelää paskaa kortit sun muut enkä niitä kaipaa/kestä, vaikka joulu onkin muuten mieleinen juhla.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, etten soita tai lähetä kirjettä? Osan kanssa soitellaan useammin, osan harvemmin. Musta on ihana saada kortteja, se on ihan eri asia kun joku hätänen fb-viesti jonka raapaisee vaikka paikalla istuessaan
Jos kerran vaihdatte kirjeitä ja soittelette, niin miksi pitää vielä saada se korttikin? Ja miten siihen yhden lauseen korttiin menee jotenkin enemmän aikaa tai vaivaa kuin FB-viestiin?
Mielensä pahoittaja-kyylä