Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys..
24.12.2015 |
Kuinka paljon kavereita ja ystäviä teillä on? Kuinka usein tapaatte heitä? Tuntuu, että itse pystyy harvoin tapaamaan ystäviä ja usein moni peruu näkemisen, josta tulee olo ettei ketään jaksa kiinnostaa. En ole kovin räiskyvä persoona :( surullinen olo asiasta. Minulla ja miehelläni on yksi lapsi, asumme pienellä kylällä josta on todella hankala saada kavereita. Pelottaa jos lapseen siirtyy tuo yksinäisyys. Muutamme kyllä isommalle paikkakunnalle heti kun tilaisuus tulee.
Kommentit (11)
Minulla on yksi ystävä. Tavataan parin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä ja kavereita paljon, mutta teen oikeastaan kaiken yksin. Tänään olin joulukirkossa yksin, käyn leffassa yksin. Jne.
Ystävillä on miehet, eikä kiinnostusta tehdä muuta kuin ryypätä, siis jos nähdään kavereita.
Onneksi sulla on mies ja lapsi, mulla ei edes sitä.
Onko kylällä yhdistystoimintaa? Siellä voi tutustua ihmisiin, kun on valmis tekemään töitä yhdistyksen hyväksi.
Minulla ei ole muita ystäviä kuin aviomieheni, mutta en yleensä osaa kaivatakaan muuta seuraa. (Paitsi sienestyskaveri olisi kiva olemassa - miehestä ei selkä- ja polvivaivaisena ole rämpimään metsissä.)
Ei mulla liioin oo kun yks ystävä jota harvoin tapaan. Exän kans yritin olla kavereita mutta siitä ei tullut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaan kavereita kerran tai kaksi viikossa. Olisikohan mulla parikymmentä ystäväksi laskettavaa ihmistä? Olen rauhallinen introvertti.
Niin, ja yksinäisyys voi tosiaan periytyä. Hyvä, kun tiedostat asian. -7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa se, että yksinäisyys voi periytyä, ja ahkerasti ollaan puistossa käyty ja jopa perhekerhossa. Ketään ei vaan koskaan näy missään, nyt lapsi onneksi päiväkodissa ja siellä saa leikkiä kavereiden kanssa. Toisaalta viihdyn yksin, mutta tuntuu että jostain jää paitsi.. Mistäpäin te muut yksinäiset olette? Toivon että muutettaessa lähemmäs pk seutua, löytyy enemmän sanahenkisiä ihmisiä lähelle. Ap
Onneksi mun yksinäisyys/erakkoluonne ei ole periytynyt. Osaksi saattaa johtua siitä, että lapset ovat ottaneet jalat alleen niin nuorena kuin mahdollista. Ja ex-miehet myös. Lol.
On mulla kumminkin yksi kaveri, mies, samantapainen outo eläjä kuin minäkin.
En kaipaa ystäviä, yksin on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen, mutta vapaa-ehtoisesti. Työni on sosiaalista, on pakko olla ihmisten seurassa ja vetää roolia ja teeskennellä olevansa seurallinen, vaikka todellisuudessa inhoan turhaa paskan lässytystä, hoidettavien kanssa.
Täällä toinen yksinäinen. Ollaan me ystäviä?