Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kuinka paljon kavereita ja ystäviä teillä on? Kuinka usein tapaatte heitä? Tuntuu, että itse pystyy harvoin tapaamaan ystäviä ja usein moni peruu näkemisen, josta tulee olo ettei ketään jaksa kiinnostaa. En ole kovin räiskyvä persoona :( surullinen olo asiasta. Minulla ja miehelläni on yksi lapsi, asumme pienellä kylällä josta on todella hankala saada kavereita. Pelottaa jos lapseen siirtyy tuo yksinäisyys. Muutamme kyllä isommalle paikkakunnalle heti kun tilaisuus tulee.

Kommentit (11)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ystäviä ja kavereita paljon, mutta teen oikeastaan kaiken yksin. Tänään olin joulukirkossa yksin, käyn leffassa yksin. Jne.

Ystävillä on miehet, eikä kiinnostusta tehdä muuta kuin ryypätä, siis jos nähdään kavereita.

Onneksi sulla on mies ja lapsi, mulla ei edes sitä.

Vierailija

Minulla ei ole muita ystäviä kuin aviomieheni, mutta en yleensä osaa kaivatakaan muuta seuraa. (Paitsi sienestyskaveri olisi kiva olemassa - miehestä ei selkä- ja polvivaivaisena ole rämpimään metsissä.)

Vierailija

Tapaan kavereita kerran tai kaksi viikossa. Olisikohan mulla parikymmentä ystäväksi laskettavaa ihmistä? Olen rauhallinen introvertti.

Vierailija

Ahdistaa se, että yksinäisyys voi periytyä, ja ahkerasti ollaan puistossa käyty ja jopa perhekerhossa. Ketään ei vaan koskaan näy missään, nyt lapsi onneksi päiväkodissa ja siellä saa leikkiä kavereiden kanssa. Toisaalta viihdyn yksin, mutta tuntuu että jostain jää paitsi.. Mistäpäin te muut yksinäiset olette? Toivon että muutettaessa lähemmäs pk seutua, löytyy enemmän sanahenkisiä ihmisiä lähelle. Ap

Vierailija

Onneksi mun yksinäisyys/erakkoluonne ei ole periytynyt. Osaksi saattaa johtua siitä, että lapset ovat ottaneet jalat alleen niin nuorena kuin mahdollista. Ja ex-miehet myös. Lol.
On mulla kumminkin yksi kaveri, mies, samantapainen outo eläjä kuin minäkin.
En kaipaa ystäviä, yksin on paras.

Vierailija

Olen yksinäinen, mutta vapaa-ehtoisesti. Työni on sosiaalista, on pakko olla ihmisten seurassa ja vetää roolia ja teeskennellä olevansa seurallinen, vaikka todellisuudessa inhoan turhaa paskan lässytystä, hoidettavien kanssa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla