Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, onko täällä kohtalotovereita?
23.12.2015 |
minulla on ollut jo vuosia jatkunut ja nyt sietämättömäksi pahentunut ahdistuneisuushäiriö, johon olen viimein saamassa apua. Myt viimeisen viikon olen ollut paniikkikohtausten ja niitä seuranneiden ahdistuskohtausten vanki. Olen löytänyt netistä (mm. mielenterveystalo) täysin itseäni kuvaavia sairaudenpiirteitä ja haluaisin nyt kuulla onko kellään ihan diagnosoitu yleistynyttä ahdistuneisuus häiriötä tai epäilettekö sairastavanne sitä?
Kommentit (25)
Täällä yksi. Lääkitys ei sopinut minulle. Käyn psykoterapiassa. Se on auttanut. Joskus osaan odottaa ahdistusta tietyissä tilanteissa, mutta se ei terapian alettua välttämättä enää tulekaan. Olen niin helpottunut siitä että ahdistus on vähentynyt. Itsetuhoiset ajatukset ovat myös huomattavasti vähentyneet.
Pystyn käymään töissä, vaikka aina on tuntunut että jaksan vähemmän kuin muut. Se voi olla kuvitelmaa. Ne "muut" ovat saaneet burn outeja, minä onneksi vain paniikkikohtauksia aikoinaan, hehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On diagnosoitu ja terapiaa kohta vuosi takana. Koen hyötyneeni siitä paljon. Ennen valtava ahdistus saattoi kestää päiviä-viikkoja yhteen menoon, nykyään osaan katkaista ahdistavien ajatusten loputtoman pyörittämisen jo melko hyvin (ahdistus ei ole ainakaan vielä kadonnut, mutta se ei siis ole enää jatkuvaa, ymmärrän entistä paremmin ajatusteni olevan vain ajatuksia, ei totuus).
Minulla kanssa oireilee pakkoajatuksina että olen saanut syöpää aiheuttavan retroviruksen, mikä on harvinainen Euroopassa, vaikka olisin ottanut vain hiukan toisen juomaa hänen lasista. Ahdistun muutenkin kotona ollessani. Välillä tietty sää ja kellonaika saa ahdistumaan. Epäilen tunneherkkyyttä ja olen näinä tiettyinä tilanteina kohdannut jotain ahdistavaa. Tämän on laukaissut loppuunpalaminen. Aivoni on ollut jotenkin ylikuumenemistilassa eikä pääse siitä. Kuitenkin aloitin itsehoidon tekemällä pelkästään mukavia juttuja ja pyrkinyt rauhoittumaan ja luomaan kotona olemisesta mukavaa sisustamalla ja ottamalla eri paikoissa rentoutumishetkiä ja onnellisuuden muistutushetkiä. Nyt tuntuu ettei ahdistus enää iske kun altistan sen ärsykkeelle.
Minulla on diagnosoitu. Olen kirjoittanut blogiin kokemuksia omasta ahdistuneisuushäiriöstäni: https://alatulepahamieli.blogspot.com/?m=1/
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että saat apua. Olen elänyt sairauden kanssa 20 v ja koen, että se on osa minua ja että lääkityksellä pystyn elämään normaalia elämää.
Takana on useampi lyhytterapia, mutta ei psykoterapiaa.
Vanheneminen on tuonut mielenrauhaa: ei tarvitse yrittää enempää kuin jo on. Kukaan muu kuin minä itse ei ole esteenä onnen kokemiselle.
Tärkeät tekijät hyvään oloon ovat olleet riittävä uni, omien voimavarojen kuuntelu, ihmisten seuraan hakeutuminen, liikunta, luonto ja eläimet. Musiikki tuo hyvän mielen ja kaikki käsillä tehtävä, esim. neulominen.
Alkoholia nautin harvoin.
Toivon hyvää mieltä kaikille tämän sairauden kanssa eläville!