Vierailija

minulla on ollut jo vuosia jatkunut ja nyt sietämättömäksi pahentunut ahdistuneisuushäiriö, johon olen viimein saamassa apua. Myt viimeisen viikon olen ollut paniikkikohtausten ja niitä seuranneiden ahdistuskohtausten vanki. Olen löytänyt netistä (mm. mielenterveystalo) täysin itseäni kuvaavia sairaudenpiirteitä ja haluaisin nyt kuulla onko kellään ihan diagnosoitu yleistynyttä ahdistuneisuus häiriötä tai epäilettekö sairastavanne sitä?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Epäilen ja tiedänkin sairastavani sitä. Loppukeväästä/alkukesästä sain muutaman paniikkikohtauksenkin mutta onneksi niitä ei ole nyttemmin ollut. Kävin syksyllä pari kertaa psykoterapiassa mutta en tiedä, ei vaan oikein kai synkannut terapeutin kanssa, mutta lopetin sen kesken.

Viime aikoina oloni on ollut vähän parempi, saas nähdä koska helvetti taas irtoaa ja vellon synkissä ajatuksissani.

Millaisia fyysisiä oireita sinulla on ollut, ap?

Vierailija

Mulla se varmaan on. Tai on vähän sekamuotoista; lievää masennusta yhdistettynä pakko-oireiseen häiriöön ja hiukan myös syömishäiriötä. Murehdin joka asiasta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mulla on diagnosoitu se. Selkeimpiä oireita on surkea stressinsietokyky ja lukuisista arjen tilanteista ahdistuminen sekä epärealistiset pelot. Käytin 2,5 vuotta Sepramia joka auttoi sillä tavalla että jossain tilanteessa tiesin että joku asia aiheuttaa ahdistusta mutta se tunne ei kuitenkaan tavoittanut minua. Lopetin viime jouluna kun luulin olevani terve. Aloitan terapian keväällä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Epäilen ja tiedänkin sairastavani sitä. Loppukeväästä/alkukesästä sain muutaman paniikkikohtauksenkin mutta onneksi niitä ei ole nyttemmin ollut. Kävin syksyllä pari kertaa psykoterapiassa mutta en tiedä, ei vaan oikein kai synkannut terapeutin kanssa, mutta lopetin sen kesken.

Viime aikoina oloni on ollut vähän parempi, saas nähdä koska helvetti taas irtoaa ja vellon synkissä ajatuksissani.

Millaisia fyysisiä oireita sinulla on ollut, ap?

Toivottavasti me molemmat löytäisimme jonkin hoidon. Minulla on fyysisenä oireena jatkuva pala kurkussa, tai tiukka puristava tunne rinnassa, tätä voi siis kestää päiviä. Lisäksi minua usein palelee ja ajoittain nousee kylmä hiki. Pahimmillaan olen alkanut yskiä ilman mitään syytä oksennukseen asti

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla se varmaan on. Tai on vähän sekamuotoista; lievää masennusta yhdistettynä pakko-oireiseen häiriöön ja hiukan myös syömishäiriötä. Murehdin joka asiasta. 

Minullakin on lievää masennusta jonka usken tulleen ahdistuksen myötä: en enääm jaksa uskoa edes hyviin aikoihin koska pelkään niin paljon milloin saan taas ahdistuksen, niinkuin minulla on nyt taas viimeisen viikon aikana käynyt. Murehtiminen on aivan järjetöntä ja haluaisin sen tunteen vaan loppuvan

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnosoitu se. Selkeimpiä oireita on surkea stressinsietokyky ja lukuisista arjen tilanteista ahdistuminen sekä epärealistiset pelot. Käytin 2,5 vuotta Sepramia joka auttoi sillä tavalla että jossain tilanteessa tiesin että joku asia aiheuttaa ahdistusta mutta se tunne ei kuitenkaan tavoittanut minua. Lopetin viime jouluna kun luulin olevani terve. Aloitan terapian keväällä.

Minulla liittyy juuri normaaleihin arkisiin pikku tilanteisiin liittyvät epärealistiset pelot, ja sitten kun jokku menee pieleen en pääse asiasta yli ollenkaan, vatvon asiaa tauotta ja pelkään aivan hirveästi

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen ja tiedänkin sairastavani sitä. Loppukeväästä/alkukesästä sain muutaman paniikkikohtauksenkin mutta onneksi niitä ei ole nyttemmin ollut. Kävin syksyllä pari kertaa psykoterapiassa mutta en tiedä, ei vaan oikein kai synkannut terapeutin kanssa, mutta lopetin sen kesken.

Viime aikoina oloni on ollut vähän parempi, saas nähdä koska helvetti taas irtoaa ja vellon synkissä ajatuksissani.

Millaisia fyysisiä oireita sinulla on ollut, ap?

Toivottavasti me molemmat löytäisimme jonkin hoidon. Minulla on fyysisenä oireena jatkuva pala kurkussa, tai tiukka puristava tunne rinnassa, tätä voi siis kestää päiviä. Lisäksi minua usein palelee ja ajoittain nousee kylmä hiki. Pahimmillaan olen alkanut yskiä ilman mitään syytä oksennukseen asti

ap

Itselläni on vaihtelevia oireita... Ja jokainen uusi oire --> syöpä, ms-tauti jne. 😞 On ihon kihelmöintiä, järkyttävää palelua, hiusten lähtöä, vatsakipua, pääkipua, palan tunnetta kurkussa, huimausta jne. Keväällä oli mm. sietämätöntä kutinaa kämmenten sisäsyrjässä/ranteessa mutta mitään ei näkynyt... No, itse diagnoosin nopeasti itselleni maksasyövän pienen googlauksen jälkeen. 😞 Kutinan jälkiseurauksena iho oli tosi kuiva ja hilseili... Jälkeenpäin luin että joskus atooppinen iho oireilee ennen kuin mitään edes näkyy. On tämä raskasta. 😞 Tsemppiä ap:lle

Vierailija

Hae ihmeessä lääkkeet ja sitten terapiaa:) oon ihan tolkun ihminen, mutta todella rankat asiat töissä (insestiasioita jne) ja oman elämän kuormitus laukaisivat rajut paniikkikohtaukset. Olen melko jalat maassa-tyyppi, mutta ilmeisesti kaikilla on rajansa. Kevyt lääkitys helpottaa oloa 3-4 viikon aikana ja sitten jaksaa ottaa apua vastaan. Kaikkia kauhutarinoita lääkkeistä on turha lukea, kannattaa etsiä hyvä psykiatri ja jutella ihan avoimesti. Et todellakaan ole yksin, vaiva on tleinen ja koskettaa vatmasti lähes kaikkia jossain elämän vaiheessa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hae ihmeessä lääkkeet ja sitten terapiaa:) oon ihan tolkun ihminen, mutta todella rankat asiat töissä (insestiasioita jne) ja oman elämän kuormitus laukaisivat rajut paniikkikohtaukset. Olen melko jalat maassa-tyyppi, mutta ilmeisesti kaikilla on rajansa. Kevyt lääkitys helpottaa oloa 3-4 viikon aikana ja sitten jaksaa ottaa apua vastaan. Kaikkia kauhutarinoita lääkkeistä on turha lukea, kannattaa etsiä hyvä psykiatri ja jutella ihan avoimesti. Et todellakaan ole yksin, vaiva on tleinen ja koskettaa vatmasti lähes kaikkia jossain elämän vaiheessa!

Kiitos kannustuksesta, on hyvä lukea muidenkin kokemuksia niin ei  ole aina tämän kanssa niin yksin. Minäkin olen aina ollut hyvin paljon järjen ihminen, ja muiden mielestä myös erittäin vahva, siksi onkin ollut erittäin sekavaa kohdata itsensä jotenkin "heikkona" tai sairaana. Minulla on kyllä paljon läheisiä joille puhua, mutta he yrittävät vain lieventää oloani järjelä ja joskus vähän turhautuvat kun ei tämän sairsuden kanssa auta järkipuhe

ap

Vierailija

Sama omalla kohdallani.. Aina ollut vahva ihminen mutta läheisen kuolema ja työttömyys samassa rytäkässä laukaisi ilmeisesti tämän hillittömän kuoleman -ja sairaudenpelon. Tosi raskasta 😞

Vierailija

Minulla on se ja keskivaikea masennus. Joulunaika aina pahentaa oireita. Terapiaan ei ole varaa, ei vaikka pääsisin Kelan tukemaan.

Autocorrect muuten vaihtoi tuon sanan joulunaika kuolinajaksi...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ihmeessä lääkkeet ja sitten terapiaa:) oon ihan tolkun ihminen, mutta todella rankat asiat töissä (insestiasioita jne) ja oman elämän kuormitus laukaisivat rajut paniikkikohtaukset. Olen melko jalat maassa-tyyppi, mutta ilmeisesti kaikilla on rajansa. Kevyt lääkitys helpottaa oloa 3-4 viikon aikana ja sitten jaksaa ottaa apua vastaan. Kaikkia kauhutarinoita lääkkeistä on turha lukea, kannattaa etsiä hyvä psykiatri ja jutella ihan avoimesti. Et todellakaan ole yksin, vaiva on tleinen ja koskettaa vatmasti lähes kaikkia jossain elämän vaiheessa!

Kiitos kannustuksesta, on hyvä lukea muidenkin kokemuksia niin ei  ole aina tämän kanssa niin yksin. Minäkin olen aina ollut hyvin paljon järjen ihminen, ja muiden mielestä myös erittäin vahva, siksi onkin ollut erittäin sekavaa kohdata itsensä jotenkin "heikkona" tai sairaana. Minulla on kyllä paljon läheisiä joille puhua, mutta he yrittävät vain lieventää oloani järjelä ja joskus vähän turhautuvat kun ei tämän sairsuden kanssa auta järkipuhe

ap

Ei ihmiset ymmärrä. Jos ei tätä ole itse kokenut. Normilääkärit ei myöskään. Onneksi on varaa terapiaan.

Vierailija

Huoh, kyllä on rankkoja kertomuksia ihmisillä. Toivon että saan oman ahdistukseni terapialla siedettävälle tasolle, jotta voisin taas nauttia elämästä. Olisiko jolloin kerrottavana esimerkkejä ja kokemuksia omista hoidoistaan?

ap

Vierailija

Olen viestin nro. 3 kirjoittaja. Vielä tuosta (mieliala)lääkityksestä sen verran että minulla on ristiriitaiset fiilikset sen suhteen. Kokeilisin lääkitystä jos tuntuu ettei kerta kaikkiaan pärjää arjessa, jolloin se voi palauttaa toimintakyvyn että jaksaa hakea muuta apua ja paneutua esim terapiaan (saattaa olla raskasta). Mutta jos pärjää joten kuten niin en aloittaisi lääkitystä. Kuten sanoin, se lievittää vain oireita eikä sinänsä paranna mitään ja saattaa luoda valheellisen tunteen parantumisesta. Minulle ainakin oli kova pala huomata että ahdistuneisuus palasi takaisin, etten ollutkaan terve. Toivottavasti aloittaja saat avun terapian tms muodosta ja tsemppiä! Hyvää joulua:)

Vierailija

Minulla on. Masennuslääke auttaa ja pitää oireet poissa. Mielelläni syön pienen annoksen lääkettä loppuikäni. Se korjaa serotoniinin vajeen.

Vierailija

mulle sattui kolmisen vuotta sitten paha asia josta laukesi vakava masennus ja ahdistus. Noita ollut aikaisemminkin, mutta tuolloin tuli posttraumaattinen stressireaktio josta hirvittävä paniikki/shokkitila päälle 1,5 vuodeksi. Ei ollut kivaa. Ahdistus oli niin voimakas että aina kun näki korkean talon niin ajatteli että jos hyppäisi tuon päältä niin loppuisikohan ahdistus. Lääkkeet eivät auttaneet, päinvastoin ja lopulta jätin ne syömättä.

Pari vuotta olen nyt ollut saikulla ja terapiassa, ja nyt alkaa helpottaa sillä mitään kamaluuksia ei ole sattunut viime aikoina. Tilani laukeaa aina kun läheiseni sairastuu vakavasti tai on lähellä kuolla tai sattuu muuta vakavaa. Nyt on ollut puoli vuotta rauhaisaa aikaa ettei ole tarvinnut pelätä kenenkään kuolemaa tai raha-asioita joten luulen että se on suurin syy että alan parantua. En osaa sanoa paljonko terapia on auttanut, vai olisinko paranemaan päin ilmankin.

Nykyisin paniikit iskee unettomien öiden jälkeen ja ovat kestoltaan sen päivän. Ymmärrän tuolloin että se on ohimenevää ja yritän vaan sinnitellä. Pelkään asioita ja tarkistelen esim. hellaa tai soittelen perheelleni että ovatko he hengissä.

Vierailija

Ei ole diagnosoitu mutta pakko-oireinen häiriö ja lievä BED kylläkin. :)

Huolehdin itse erilaisista asioista aivan liikaa, esim. jos jonkun käytös minua kohtaan muuttuu, olen varma, että olen loukannut todella pahasti. Tai vaikkapa päätä särkee --> aivoverenvuoto/syöpä. Tai olo tuntuu "sekavalta" ja pakkoajatukset jylläävät niin pelkään sairastuvani akuuttiin psykoosiin tai vastaavaan.

Opiskelen haastavaa alaa yliopistossa ja olen lisäksi mukana järjestötoiminnassa. Olen onneksi vielä jaksanut selvityä näistä mutta pelkään koko ajan ns. totaalista romahdusta. Ahdistus kasvaa välillä lähes sietämättömäksi ja pelkään oikeasti sekoavani. Ahdistuksen aikana päässä pyörii miljona ajatusta kehää ja osa niistä on todella "vääriä"--> ahdistaa lisää, kädet tärisee, oksettaa, pyörryttää.. Vähitellen ahdistus sitten lievenee, kun muistaa vaan hengitellä ja vaikka soittaa ystävälle. Käyn terapiassa ja toivon todella, että se auttaa.

Tsemppiä sinulle AP ja jos vain voit, sijoita itseesi ja hakeudu terapiaan. Kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka välillä ei siltä tuntuisikaan <3

Vierailija

Neljä vuotta sitten sain diagnoosin GAD. Lääkitys ja tiivis psykoterapia, alussa kävin kolmasti viikossa psykoterapeutin vastaanotolla.
Rahaa on psykoterapiaan mennyt, mutta se on todellakin ollut joka sentin arvoista.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla