Lue keskustelun säännöt.
TODELLA rasittava anoppi
Åska
21.12.2015 |
Otsikko kertookin jo pääidean, mutta selvennän asiaa vielä hiukan... Minulla ja miehelläni on 2 vuotias lapsi ja odotan parhaillaan toista lastamme. Anoppi on lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa lähestulkoon kaikessa eri mieltä kanssani. Listasta saisi vaikka kuinka pitkän, mutta kerron muutaman eniten mieltäni kaihertavan asian esimerkein:
1. Lapsemme on todella huono syömään. On aina ollut. Kaikki herkut kyllä maistuisivat, mutta ns. oikea ruoka ei. Olemme siksi anopillekin kertoneet, että lapsellemme ei saa antaa esim. leipää ennen kuin ruuasta on syöty edes muutama lusikallinen, sillä leivästäkin nuollaan voit pois ja/tai syödään kinkku ja juusto, mutta itse leipään ei kosketa... Anoppi "säälii" lasta ja antaa ruokapöydässä lapsemme eteen kinkkuja, juustoja, kurkkuja ja tomaatteja yms. jos lapsi pikkuisenkin kiukkuaa, että ei rupea syömään. Jos hänelle asiasta mainitsee, hän raivostuu: "Kyllä lapsen pitää syödä!" Sama toistuu herkkujen kanssa. Anoppi antaa lapselle salaa keksejä, jäätelöä, suklaata ja muuta hyvää silloin kun en satu huomaamaan, vaikka lapsi olisi herkkuja jo saanut ja minä kieltänyt niitä lisää enää antamasta. Vastaus tähän on yleensä, että anoppi sanoo lapselle: "Kun tuo sinun äitisi ei taaskaan anna lupaa..." Muutenkin minulla ja miehelläni on periaate, että ruokapöydässä ei pelleillä (esim. leipä ei ole auto tai hevonen ja lusikalla ei heitellä ruokaa). Anoppini mielestä tällainen käytös on täysin sallittua ja hän on monesti minua ojentanut, jos olen lastani komentanut huonosta käytöksestä. Myöskin, jos lapselleni ei kelpaa annettu ruoka alkaa anoppi kantaa hänen eteensä kaikkea muuta, mikä voisi maistua, sillä "lapsi ei saa olla nälässä!"
2. Anopilla on ulkokoira, joka on pihalla häkissä. Kyseinen koira on luonnevikainen ja sen tiedetään varmuudelle yrittäneen hyökätä yhden pienen lapsen kimppuun. Syy tuntematon. Tästä syystä olen anopilleni usein sanonut, että hän ei saa viedä lastani koiran luokse. Kielloistani huolimatta anoppi vie lapsen lähes joka kerta koiran luokse. Jos mainitse asiasta, vastaus on äkäinen: "Kyllä minä oman koirani tunnen, ei se ole vihainen!" tai "Kyllä minä tässä välissä olen varmistamassa, että se ei pääse puremaan!"
3. Anoppila sijaitsee maalla, mutta vilkkaan tien vieressä. Anoppi on vakaasti päättänyt, että hän ostaa lapsellemme ensi kesäksi sähkömönkijän, jolla lapsemme sitten voisi ajella. Itse tunnen lapseni sen verran hyvin, että tiedän että hän ei "karkuun" päästyään tule luokse ja läheisen vilkkaan tien läheisyys kauhistuttaa minua. Kun mainitsin anopille, että minä en ainakaan sähkömönkijää jaksa juosta kiinni ja 2 vuotiaalle ei ole mitään järkeä sellaista ostaa, mutta hän pitää pintansa. Hänen vastauksensa asiaan, kun mainitsin, että lapsi voi ajaa auton alle: "Minä laitan koiran talutushihnan kiinni lapsen paitaan, niin ei se kauaksi pääse ajamaan!"
4. Anoppi tuntuu välillä unohtavan roolinsa, eli olevansa mummo, ei äiti. Hän on useamman kerran leikkinyt imettävänsä 2 vuotiastamme. Hän on ottanut lapsen syliinsä selälleen ja vetänyt paitansa ylös niin että koko tissi on näkynyt paljaana ja leikkinyt imettävänsä lasta. Tilanne on joka kerta minusta niin kiusallinen ja ällöttävä, että en ole pystynyt sanomaan mitään.
Anoppi suuttuu silmittömästi, jos hänelle mainitsee jostakin lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Minua hän ei kuuntele. Tilanne on johtanut siihen, että 2 vuotias raivoaa minulle anoppilassa ollessamme ja yksinkertaisetkaan asiat eivät onnistu, sillä lapsi ilmeisesti vaistoaa anopin halveksunnan ja epäkunnioituksen minua kohtaan: "mummokaan ei kunnioita eikä tottele äitiä, joten minunkaan ei tarvitse."
Olen siinä pisteessä, että olen valmis katkaisemaan välit kokonaan tähän talipää anoppiini, vaikka tiedän sen lastani satuttavankin... Olisiko kenelläkään mitään neuvoja? Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? En enää tiedä mitä tehdä, jos hyvällä sanominen ei tehoa... eikä pahallakaan.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudumme käymään anoppilassa usein, sillä mieheni korjaa siellä autoja ja muita koneita töinään/harrastuksinaan... Unohdin mainita sen viestissäni.
Ja ninä olet niin mustasukkainen, ette uskalla päästää miestä yksin edes autoja korjaamaan!
Anoppi imettää miestänikin. Siis omaa aikuista poikaansa, siksi olen aina mukana, jottei imettäisi miestäni
Meillä oli sama tilanne, mutta selvisi, ettei anoppi ollutkaan miehen äiti, vaan rakastaja. Vedättivät minua kympillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitappas mies latomaan säännöt pöytään, hänen äitinsähän on kyseessä. Jos mies on liian tossukka, ensi kerralla kerrot että tyylinsä kullakin mutta tietyt asiat on liikaa ja ymmärrät että tämä on hänen kotinsa, mutta kyseessä on sinun oma lapsesi ja sinun on luotava rajat jotta lapsesi on turvassa. Jos nämä asiat ei muutu, sinun on pakko pitää lapsen kanssa taukoa toistaiseksi mummolasta kunnes ollaan kaikki samalla puolella, ettekä taistele toisianne vastaan.
En kaikesta ole samaa mieltä kanssasi, meillä leikitään ruualla satunnaisesti (lentsikka, ym.) kun on vaikeuksia syödä, muttei läheskään aina. Mutta jokainen taplaa tyylillään ja tuskin toimisit näin ellei se teillä toimisi parhaiten niin.
Sinä olet äiti, sinun ja lapsen isän tahtoa ei tule vähätellä eikä todellakaan ohittaa.
Ja vielä siitä koirasta. Se on välittämin uhka, tehkää selväksi, ettei sitä lasta todellakaan enää koskaan viedä sen läheisyyteen tai on viimeinenkerta vierailua ennen kuin lapsi on niin iso että ymmärtää varoa itse sen hampaita. Itselläni on koira, en ole koira vastainen, mutta hyvin realistinen, koirat voivat purra lasta. Vaikka se kuinka olisi kiltti muuten, se voi purra koska se pelkää tai siihen sattuu. Meidän koirat eivät ole koskaan purreet ketään, olleet aina kovin kilttejä, mutta silti valvon tilanteita tai olen niissä mukana, jossa lapseni touhuaa koiran lähistöllä. Voi esim vain vahingossa vetäistäkkin karvoista liian lujaa ja lopputulos voi olla pahimmillaan sairaalareissu.
Saatikka sitten että koira on tiettävästi jo ennen puraissut.... Sen lapsen ei ole pakko lähestyä ulkohäkkikoiraa, miksi sitten olisi pakko sinne mennä? Koiran ja lapsen tutustuttaminen pitää tapahtua aina aivan toisenlaisessa olosuhteessa ja anoppiasi arvioiden en luottaisi pätkääkään hänen arviointikykyyn.
Miksi ap ei enää kommentoi mitään? Tosi outo anoppi kyllä.
Jos kyseessä ei ole päivän provo, asuu anoppi kyllä tosiaankin melkoisella Syväjoella!!
Huhhuh, millaisia idyllejä Suomen maalaiskylät meille tarjoavatkaan; tandem-imetystä kahdessa sukupolvessa :D
Vakavasti ottaen, en mistään hinnasta lähtisi tuonne viemään lastani, ennen kuin anoppi on käynyt perusteellisissa mielentilatutkimuksissa!
Kuulostaa aivan minun anopiltani, lukuunottamatta tuota imetysepisodia. Kaikki vierailut anoppilassa on tuollaista rasittavaa "varpaille astumista". Harmillista, ennen lapsen syntymää saatettiin hyvällä mielellä vierailla parikin kertaa viikossa. Nykyään ei pää meinaa kestää edes kerran kuukaudessa. Asutaan samassa kaupungissa ja kauhea syyllistäminen, kun me ei koskaan käydä heillä. Onneksi joulu menee tänä vuonna minun vanhempieni luona! Ottakaa tekin suosiolla etäisyyttä.
Ja tuo imetystarina kuulostaa oikeasti sairaalta. Anoppi taitaa tarvita jonkinlaista hoitoa, älkää ainakaan lasta jättäkö sinne ikinä yksin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tykkää selvästi, että hänen nännejä imetään. Imaisee sinäkin ensikerralla kun näet anoppisi imetyksen .nappaa vaan nännit suuhun ja sanot mmmm. ...Mäkin haluun.
Muutama asiallinen vastaus ja loput kommentit hirveää huttua. Sympatiat ap:lle, hankala tilanne anoppilassa ja tällä palstalla on paljon täysin kajahtanutta porukkaa. Etäisyys ja selkeä keskustelu lapsen kasvatuksesta tepsii tilanteeseen parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joudumme käymään anoppilassa usein, sillä mieheni korjaa siellä autoja ja muita koneita töinään/harrastuksinaan... Unohdin mainita sen viestissäni.
No mutta sinä et korjaa, joten eihän sun sinne tarvi mennä. Mitä kivaa siinä edes on, jos mies on jossain hallissa? Mene ennemmin omille kavereillesi tai sukulaisillesi ja lakkaa roikkumasta appiväessä.
Anoppi imettää miestänikin. Siis omaa aikuista poikaansa, siksi olen aina mukana, jottei imettäisi miestäni