Lue keskustelun säännöt.
TODELLA rasittava anoppi
Åska
21.12.2015 |
Otsikko kertookin jo pääidean, mutta selvennän asiaa vielä hiukan... Minulla ja miehelläni on 2 vuotias lapsi ja odotan parhaillaan toista lastamme. Anoppi on lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa lähestulkoon kaikessa eri mieltä kanssani. Listasta saisi vaikka kuinka pitkän, mutta kerron muutaman eniten mieltäni kaihertavan asian esimerkein:
1. Lapsemme on todella huono syömään. On aina ollut. Kaikki herkut kyllä maistuisivat, mutta ns. oikea ruoka ei. Olemme siksi anopillekin kertoneet, että lapsellemme ei saa antaa esim. leipää ennen kuin ruuasta on syöty edes muutama lusikallinen, sillä leivästäkin nuollaan voit pois ja/tai syödään kinkku ja juusto, mutta itse leipään ei kosketa... Anoppi "säälii" lasta ja antaa ruokapöydässä lapsemme eteen kinkkuja, juustoja, kurkkuja ja tomaatteja yms. jos lapsi pikkuisenkin kiukkuaa, että ei rupea syömään. Jos hänelle asiasta mainitsee, hän raivostuu: "Kyllä lapsen pitää syödä!" Sama toistuu herkkujen kanssa. Anoppi antaa lapselle salaa keksejä, jäätelöä, suklaata ja muuta hyvää silloin kun en satu huomaamaan, vaikka lapsi olisi herkkuja jo saanut ja minä kieltänyt niitä lisää enää antamasta. Vastaus tähän on yleensä, että anoppi sanoo lapselle: "Kun tuo sinun äitisi ei taaskaan anna lupaa..." Muutenkin minulla ja miehelläni on periaate, että ruokapöydässä ei pelleillä (esim. leipä ei ole auto tai hevonen ja lusikalla ei heitellä ruokaa). Anoppini mielestä tällainen käytös on täysin sallittua ja hän on monesti minua ojentanut, jos olen lastani komentanut huonosta käytöksestä. Myöskin, jos lapselleni ei kelpaa annettu ruoka alkaa anoppi kantaa hänen eteensä kaikkea muuta, mikä voisi maistua, sillä "lapsi ei saa olla nälässä!"
2. Anopilla on ulkokoira, joka on pihalla häkissä. Kyseinen koira on luonnevikainen ja sen tiedetään varmuudelle yrittäneen hyökätä yhden pienen lapsen kimppuun. Syy tuntematon. Tästä syystä olen anopilleni usein sanonut, että hän ei saa viedä lastani koiran luokse. Kielloistani huolimatta anoppi vie lapsen lähes joka kerta koiran luokse. Jos mainitse asiasta, vastaus on äkäinen: "Kyllä minä oman koirani tunnen, ei se ole vihainen!" tai "Kyllä minä tässä välissä olen varmistamassa, että se ei pääse puremaan!"
3. Anoppila sijaitsee maalla, mutta vilkkaan tien vieressä. Anoppi on vakaasti päättänyt, että hän ostaa lapsellemme ensi kesäksi sähkömönkijän, jolla lapsemme sitten voisi ajella. Itse tunnen lapseni sen verran hyvin, että tiedän että hän ei "karkuun" päästyään tule luokse ja läheisen vilkkaan tien läheisyys kauhistuttaa minua. Kun mainitsin anopille, että minä en ainakaan sähkömönkijää jaksa juosta kiinni ja 2 vuotiaalle ei ole mitään järkeä sellaista ostaa, mutta hän pitää pintansa. Hänen vastauksensa asiaan, kun mainitsin, että lapsi voi ajaa auton alle: "Minä laitan koiran talutushihnan kiinni lapsen paitaan, niin ei se kauaksi pääse ajamaan!"
4. Anoppi tuntuu välillä unohtavan roolinsa, eli olevansa mummo, ei äiti. Hän on useamman kerran leikkinyt imettävänsä 2 vuotiastamme. Hän on ottanut lapsen syliinsä selälleen ja vetänyt paitansa ylös niin että koko tissi on näkynyt paljaana ja leikkinyt imettävänsä lasta. Tilanne on joka kerta minusta niin kiusallinen ja ällöttävä, että en ole pystynyt sanomaan mitään.
Anoppi suuttuu silmittömästi, jos hänelle mainitsee jostakin lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Minua hän ei kuuntele. Tilanne on johtanut siihen, että 2 vuotias raivoaa minulle anoppilassa ollessamme ja yksinkertaisetkaan asiat eivät onnistu, sillä lapsi ilmeisesti vaistoaa anopin halveksunnan ja epäkunnioituksen minua kohtaan: "mummokaan ei kunnioita eikä tottele äitiä, joten minunkaan ei tarvitse."
Olen siinä pisteessä, että olen valmis katkaisemaan välit kokonaan tähän talipää anoppiini, vaikka tiedän sen lastani satuttavankin... Olisiko kenelläkään mitään neuvoja? Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? En enää tiedä mitä tehdä, jos hyvällä sanominen ei tehoa... eikä pahallakaan.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on AINA ollut mummoloissa eri säännöt kuin kotona! Mummola on mummola, siellä ollaan vähän kuin pellossa. Vai meinaatko että sun oma mummo on pitänyt sulla ne " säännöt" jotka äitisi on antanut?! Relaa nyt hyvä ihminen!!!
Jos tämä nyt olisi tosijuttu, niin ainakin tuossa ruoka-asiassa tulisi pelata samalla säännöllä kotona ja mummolassa. Jos on nirso lapsi, niin pitäisi olla johdonmukaista toimintaa siinä, että muuta ei saa ellei suostu ruokaa syömään. Jos taas välillä annetaan jotain pupellettavaa kun ei suostu ruokaan koskemaan, niin äkkiähän siinä taas oppii siihen ettei kannata syödä pääruokaa kun saa sitten leikkeleitä ja muita herkkuja tilalle.
Ei meillä kyllä oppinut vaikka mummot lykkäs eteen mitä sattu! Kotona kyllä tiesi että jos ei syö niin turha kitistä muuta........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset tai lähinnä poika tietää, että kun saa lapsia, ei kannata kysyä meitä hoitopaikaksi, miniöille kun ei kelpaa mikään! Ite 5 lasta kasvattanu ja apu on kelvannut, vaikka on ollut erikasvatusmetodeilla kun itsellä.
1) Kaikki sympatia teille. Esikoisen kanssa on kauheat paineet tehdä asiat oikein, ja kun lapsi ei syö, se on sydäntä särkevää.
Mies pitää vielä kerran puhuttelun äidilleen, teidän säännöt pitää, tai ette voi ruokailla anopin seurassa. Sääntönne kuulostavat muutenkin järkeviltä, isovanhemmilla sormi vaan menee nopeasti paniikkinappulalle, kun lapsi ei syö. Eikä noin pienen kanssa oikein toimi se, että mummulassa ollaan eri säännöillä.
2) ja 3) kukaan muu kuin vanhemmat ei voi tehdä päätöksiä siitä mikä on turvallista ja mikä ei! Vanhemmat myös tuntevat lapsensa parhaiten, vaikka isovanhemmat mitä kuvittelisivat.
4) ällöä. Imetin itse lapsia puolitoistavuotiaiksi, mutta tuo on vaan kummallista. Lapset saattoivat imeväisikäisinä imeskellä muidenkin sormia, käsivarsia tms. kun eteen sattui, mutta että joku tunkee tissiään kaksivuotiaalle...
Suorasanainen keakustelu anopin kanssa, vielä yksi mahdollisuus kunniottaa omaa rooliaan ja teidän vanhemmuutta. Jos se ei onnistu, ei auta kuin ottaa etäisyyttä.
Alat viettää laatuaikaa lapsen kanssa kotona silloin kun mies on siellä hullun äitinsä luona. Mitä tuollaisen kanssa tappelemaan, turha edes tavata.
Vierailija kirjoitti:
Joudumme käymään anoppilassa usein, sillä mieheni korjaa siellä autoja ja muita koneita töinään/harrastuksinaan... Unohdin mainita sen viestissäni.
Mies harrastaa, et sinä tai lapsi. Ei teidän ole pakko mennä anoppilaan, jos mies menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi että joku muu kuin äiti tarjoaa rintojaan lapselle, ja vielä tuon ikäiselle, on seksuaalista hyväksikäyttöä. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös ongelmia anopin kanssa kun esikoinen syntyi, hän (luultavasti hyvällä) antoi kasvatusvinkkejä jatkuvalla syötöllä ja usein ihmetteli suureen ääneen miten me hoidamme mieheni kanssa eri tilanteita. Minä en kuitenkaan jäänyt hiljaiseksi vaan avasin suuni. Esimerkkinä A: Eikö se äiti syötä sinua tarpeeksi? M: Kyllä se äiti syöttää tarpeeksi, lasta kun ei voi, eikä missään nimessä saa syöttää väkisin. Jos sinulla on minulle asiaa, toivoisin että puhuisit suoraan minulle, etkä lapsen kautta ihmetellen.
Monesti jos hän laukoi jotain todella hölmöä, kysyin vain että "mitä tarkoitat tuolla? Miksi noin sanoit?" Ja aina perustelut omalta puolelta miksi toimin eritavalla kuin kolmekymmentä vuotta sitte on toimittu, yksinkertaisin syy on että nykyiset suositukset blablabla ja tietoa on nykyisin enemmän kuin ennen. Lisäksi yksinkertainen asia joita osan anopeista ja äideistä on vaikea ymmärtää; lapset ovat erilaisia, se mikä toimii yhdellä, ei tarkoita että sama toimisi kaikilla.
Teidän tapauksessa voisit ihan ensi alkuun jäädä kotiin, kun mies käy autoja laittamassa ja jos tuntuu ettei miehen kanssa saa muuten yhteistä aikaa, kuin anoppilassa, niin siihen voit vain sinä vaikuttaa.
Anoppisi vaikuttaa kertomasi mukaan siltä että hän on vahva persoona. Jos minun anoppini yrittäisi rintaruokkia lapsia edes leikillään niin minä pyytäisin pöydän ääreen ja kysyisin että "mitä helvettiä sinä yrität tehdä? Eihän tuommoinen ole terveen ihmisen hommia, ja etköhän sinä ole jo lapsesi ruokkinut, minun työni on ruokkia omat lapseni, ei sinun."
Ja jos hän on nk. Kova luu, eli puhuminen ei auta, niin pieni etäisyys auttaa aina.
Ja tiedän mistä puhun, meillä oli tilanne että anoppi alkoi määräillä minun ja mieheni kotona niin meitä kuin lapsianikin. Mieheni hoitikin puhumisen äidilleen ja sanoi ettei meidän kotiin ole asiaa tulla ennekuin asenne muuttuu, että täällä säännöt määräämme me, ja kysyi mitä mieltä anoppi olisi jos me samalla tavalla alkaisimme käyttäytymään hänen kotonaan. No Tottakai anoppi möksähti asiasta ja mykkäkoulua kestikin vuoden, mutta nykyisin osaa käyttäytyä, eikä hän puutu enää asioihin, ja määräilykin on loppunut.
Harrastiko anoppi seksiä omankin poikansa kanssa, kun tämä oli pieni? Kannattaisi selvittää. Ja omat lapset heti turvaan moiselta häiriintyneeltä ihmiseltä vaikka olis kuinka mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös ongelmia anopin kanssa kun esikoinen syntyi, hän (luultavasti hyvällä) antoi kasvatusvinkkejä jatkuvalla syötöllä ja usein ihmetteli suureen ääneen miten me hoidamme mieheni kanssa eri tilanteita. Minä en kuitenkaan jäänyt hiljaiseksi vaan avasin suuni. Esimerkkinä A: Eikö se äiti syötä sinua tarpeeksi? M: Kyllä se äiti syöttää tarpeeksi, lasta kun ei voi, eikä missään nimessä saa syöttää väkisin. Jos sinulla on minulle asiaa, toivoisin että puhuisit suoraan minulle, etkä lapsen kautta ihmetellen.
Monesti jos hän laukoi jotain todella hölmöä, kysyin vain että "mitä tarkoitat tuolla? Miksi noin sanoit?" Ja aina perustelut omalta puolelta miksi toimin eritavalla kuin kolmekymmentä vuotta sitte on toimittu, yksinkertaisin syy on että nykyiset suositukset blablabla ja tietoa on nykyisin enemmän kuin ennen. Lisäksi yksinkertainen asia joita osan anopeista ja äideistä on vaikea ymmärtää; lapset ovat erilaisia, se mikä toimii yhdellä, ei tarkoita että sama toimisi kaikilla.
Teidän tapauksessa voisit ihan ensi alkuun jäädä kotiin, kun mies käy autoja laittamassa ja jos tuntuu ettei miehen kanssa saa muuten yhteistä aikaa, kuin anoppilassa, niin siihen voit vain sinä vaikuttaa.
Anoppisi vaikuttaa kertomasi mukaan siltä että hän on vahva persoona. Jos minun anoppini yrittäisi rintaruokkia lapsia edes leikillään niin minä pyytäisin pöydän ääreen ja kysyisin että "mitä helvettiä sinä yrität tehdä? Eihän tuommoinen ole terveen ihmisen hommia, ja etköhän sinä ole jo lapsesi ruokkinut, minun työni on ruokkia omat lapseni, ei sinun."
Ja jos hän on nk. Kova luu, eli puhuminen ei auta, niin pieni etäisyys auttaa aina.
Ja tiedän mistä puhun, meillä oli tilanne että anoppi alkoi määräillä minun ja mieheni kotona niin meitä kuin lapsianikin. Mieheni hoitikin puhumisen äidilleen ja sanoi ettei meidän kotiin ole asiaa tulla ennekuin asenne muuttuu, että täällä säännöt määräämme me, ja kysyi mitä mieltä anoppi olisi jos me samalla tavalla alkaisimme käyttäytymään hänen kotonaan. No Tottakai anoppi möksähti asiasta ja mykkäkoulua kestikin vuoden, mutta nykyisin osaa käyttäytyä, eikä hän puutu enää asioihin, ja määräilykin on loppunut.
Ja kuitenkin te määräsitte miten anoppi toimii kotonaan :O
Onpa outoa toimintaa. Mun anoppi on myös vähän kummallinen välillä. Esim jos hänen tyttärensä on paikalla, niin on kutsunut tätä tytärtään lapseni äidiksi. Voiko olla alkavaa dementiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko aloitusta, mutta anna hyvä ihminen lapsen leikkiä sillä ruualla. Varsinkin jos lapsi on huono syömään. Leikki on lapselle luontainen tapa tutustua maailmaan (tässä tapauksessa ruokaan).
Imetä sä sen koiraa kostoksi ja kysy samalla haluaako anoppikin imeä ;) rupea vilauttelemaan anopille viattomia vilautuksia ja huokauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olisi miehen aika puuttua, hänen äitinsähän anoppisi on eikä sinun. Itse odotan kauhulla sitä että hankimme poikaystäväni kanssa lapsia. Hänen äitinsä on vähän erikoinen.
Tämä on selvästi provo, johon on koottu erilaisia palstalla käsiteltyjä anoppien ärsyttävyyksiä.
Musta ap valituksesi aiheet on suurimmalta osin turhia. Ainoastaan tuo koirajuttu kuulostaa ikävältä. Ette kai te aikuiset ihmiset siellä anopin ruuissa jatkuvasti ole, joten onko tuo nyt suurin synti, jos mummulassa saa nirso lapsi ruokaa syödä haluamallaan tavalla...?
Tuo sähkömönkijä oli kyllä kaiken huippu! Olet todella lapsellinen tuon rutinasi kanssa. Oletko tietoinen, mitä vauhtia ne 2-3 -vuotiaille tarkoitetut sähkömönkijät kulkee? Kyse lienee sellaisesta satasen tai kahden lelusta. Jopa 1-vuotias taapero pysyy sen vauhdissa mukana.
Viattomia hipaisuita aina anopin ohi kulkiessaan. Grrrrr. Kiehnaa anopin ympärillä. Vietteleviä katseita. Grrrrr. Anoppi on myytyä. Voi haluta jopa enemmän. Kosketus , paljas pinta. Kiihko, Green muutama napakka lämäisy pöytään ja katse anoppiin. Ou jee. Anoppi ja sinä hukutatte päänne toistenne saloihin suloihin. Ajantaju katoaa. Silkkaa himoa ja halua. Molempien kosteat naamat ovat onnellisia ja raukeita.
Kun ensikerran imetät, kysy anopilta haluaako hän myös imeä, tai voit sanoa, että tästä saat tulla lypsään kahvimaidon.
Vierailija kirjoitti:
Joudumme käymään anoppilassa usein, sillä mieheni korjaa siellä autoja ja muita koneita töinään/harrastuksinaan... Unohdin mainita sen viestissäni.
Ja ninä olet niin mustasukkainen, ette uskalla päästää miestä yksin edes autoja korjaamaan!
Jos tämä nyt olisi tosijuttu, niin ainakin tuossa ruoka-asiassa tulisi pelata samalla säännöllä kotona ja mummolassa. Jos on nirso lapsi, niin pitäisi olla johdonmukaista toimintaa siinä, että muuta ei saa ellei suostu ruokaa syömään. Jos taas välillä annetaan jotain pupellettavaa kun ei suostu ruokaan koskemaan, niin äkkiähän siinä taas oppii siihen ettei kannata syödä pääruokaa kun saa sitten leikkeleitä ja muita herkkuja tilalle.