Lue keskustelun säännöt.
MIKSI vauva/pieni taapero pitää eristää muista ihmisistä ja laittaa nukkumaan omaan huoneeseen
13.02.2006 |
Minä en käsitä parhaalla tahdollanikaan niitä ihmisiä jotka vievät vauvalta ja pieneltä lapselta turvan. Ja sitten myöhemmin ihmetellään tunnekylmiä ja sitoutumaan kyvyttömiä teinejä ja aikuisia ihmisiä. Pienen lapsen paikka on vanhempiensa lähellä. Nukkuminen on turvallista muiden kanssa.
O tempora o mores!
Kommentit (49)
....että vauvan nukkuminen on niin ja niin turvallista vanhempien kanssa..... mutta mites on turvallisuus sitten kun kumpikin vanhemmista on nukkunut huonosti kun se vauva siinä vieressä nukkuu levottomasti ja heräilee pitkin yötä pitäen valveilla molemmat vanhemmat.... vanhemmat on päivällä sitten ihan silmät ristissä ja kärsivällisyys nollassa... ??? onko lapsella sitten turvallista.? Tästä löytyy montaa hyvää esimerkkiä...
Mikä ihme se on että pitää julistaa toinen tapa paremmaksi kuin toinen?? jos kaikki nukkuu hyvin vaikka sitten eri huoneissa niin eikö asiat ole kunnossa?? vauva kaipaa siihen äitiä ja isää kylkeen kiinni jos uni maistaa ihan yksinkin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kysyisin ap:lta, että miksi ap:n mielestä pieneltä viedään turva, jos hän nukkuu omassa huoneessa? En minä anna vauvani huutaa omassa huoneessa, vaan käyn katsomassa, jos on jokin hätä. Samoin, jos taaperoni jostakin syystä tulee yöllä huoneeseemme, en käännytä häntä takaisin. Mikä ihmeen turva siinä nyt nukkuvalta lapselta viedään? Meidän lapset eivät edes heräile öisin, vaan nukkuvat tyytyväisenä aamuun asti.
sitten kauhistelisin jos lapsi siirrettäisiin omaan huoneeseen vastoin lapsen omaa tahtoa. Ei lapsenne enää kuitenkaan murrosiässä huoneessanne nuku :-)
Vierailija:
sitten kauhistelisin jos lapsi siirrettäisiin omaan huoneeseen vastoin lapsen omaa tahtoa. Ei lapsenne enää kuitenkaan murrosiässä huoneessanne nuku :-)
Tiedän tapauksen jossa poika nukkui vanhempien välissä vauvasta asti. Ja nukkuu samassa huoneessa vieläkin (ikää 15 v) ei uskalla nukkua yksin. Siis tämä tietty ääritapaus, mutta mahdollinen kuitenkin. Meillä siirtynyt omasta tahdostaan noin 4-5 vuotiaana omaan huoneeseen.
Olen kateellinen niille joiden lapset suostuu nukkumaan jo noin 1-vuotiaana omassa huoneessa. Meillä myös vauva 8 kk, herää aina kun käännän kylkeä, muttei eri huoneessa nuku yhtään. Eli sama tai eri huone, huonosti nukutaan. Ja samassa sängyssä nukkumisesta ei tule yhtään mitään, minä en nuku kuin max 2 tuntia silloin yössä.
Jos sinun lapsesi haluaa öisin pitää kiinni äidin kädestä, se ei tarkoita sitä että kaikki lapset haluavat pitää öisin äidin kädestä kiinni. Ja vastaa rehellisesti: kuinka monta perhettä tiedät ihan todella, joissa lapsi huutaa yksin omassa huoneessaan ja pelkää eivätkä vanhemmat tee mitään, koska ovat niin itsekkäitä etteivät halua keskeyttää uniaan? Siinäpä sinulle pohtimista.
Täälläkin kaikki joiden lapset nukkuvat omissa huoneissaan, ovat sanoneet että lapsi nukkuu siellä paremmin. Joten mitä ihmettä tällaista ratkaisua täytyy sen enempää vatvoa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pitää niin paljon vakuutella ettei lapsi kärsi vaikka nukkuu yksin pimeässä omassa huoneessaan.....miksiköhän?
Tiedostaahan lapsi sen, aistii. Toiset tekevät tuon ratkaisun, meille on tilakysymyksenkin takia pakko nukkua samassa huoneessa. Ja me olemme miehen kanssa valmiita olemaan läsnä myös öisin - niin hetken kuin se lapsuus kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa helppoa kun edes joskus nukkuis samassa huoneessa mutta ei niin ei..
Olen pahoillani, jos tämä järkyttää monia, mutta minulla ei ole pätkääkään huono omatunto siitä, että sekä vauva että minä nukumme yömme hyvin.. Vaikka olemmekin " eristäneet" vauvan omaan huoneeseen :D En näe siinä mitään pahaa, että yömme ovat levollisia ja aamulla olemme virkeitä ja levänneitä.
Lapsen perusturvallisuudella ja nukkumisjärjestelyllä ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos lasta päivän aikana muistetaan rakastaa, helliä ja suukotella sekä leikkiä yhdessä, viettää laatuaikaa koko perheen kesken, ei lapsen turvallisuuden tunne kärsi siitä, että hän nukkuu omassa huoneessaan yöt. Eikö se juuri kerrokin siitä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun hän pystyy rauhoittumaan myös yksin ja omaan huoneeseen? Jos meidän lapsi selvästikin itkisi ikävää eikä suostuisi nukahtamaan yksin omaan huoneeseensa, emme häntä siellä nukuttaisi, vaikka sitten omien yöunien kustannuksella.
Uskoisin ja väitänkin tässä, että enemmän merkitystä lapsen turvallisuudentunteen, rakastetuksi tulemisen tunteen ja luottamuksen kannalta se, mitä ja miten lapsen kanssa toimii ja tekee päivän aikana. Kun muistaa rakastaa ja olla tukena ja turvana päivisin, lapsesta kasvaa onnellinen ja tasapainoinen nuori ja aikuinen. Siinä vaiheessa ei nukkumapaikalla ole mitään merkitystä enää.. kunhan muistaa lasta joka tapauksessa rakastaa!
t. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos seuraat minkä tahansa eläinryhmän käyttäytymistä niin luontainen tapa nukkua on lähellä toisia.
vain ihmiset eristävät lapsensa pois läheisyydestään. Tottakai se vaikuttaa lapseen.
Käy lukemassa viestini nro. 27. Tiedät miksi lapsemme nukkuu omassa huoneessaan.. ja että nukkuisin enemmän kuin mielelläni hänen lähellään ja pitäisin sylissä kaiket yöt.
Tiedän, että tarkoituksesi oli loukata minua ja provosoida. Mutta et onnistunut. Tunnen oman lapseni paremmin kuin sinä, ja tiedän hänen olevan onnellinen pieni kehittyvä ihminen. Hän tuntee itsensä rakastetuksi, ihanaksi pieneksi ihmeeksi, jota ei koskaan jätetä yksin ja että äiti ja isä ovat hänen lähellään aina, kun hän sitä tarvitsee :) Kaikkea hyvää sinullekin, toivottavasti maailma näyttää sinullekin hyvä viestin nro 38 kirjoittaja pian aurinkoisemman puolensa!
t. 27 & 37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...se nukkuminen vierekkäin eläimillä on yks tapa varmistaa että on aamulla ylipäätään hengissä....
ei ihminen niin paljoa eroa eläinkunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ole tärkeämpää se, miten lasta kohdellaan ja huomioidaan hänen ollessaan HEREILLÄ, kuin se missä hän nukkuu?!
Tunnekylmyys ja väkivaltaisuus aiheutuvat taatusti ihan muusta kuin omassa sängyssä/huoneessa nukkumisesta.
Taas jäi se järki jonnekin tässä ketjussa..
Ja olen huomannut kaikista lapsistamme (4), että kun tullaan muutaman kk ikäisiksi, heidän unensa häiriintyy kun itse tulee samaan huoneeseen nukkumaan myöhemmin.
Ja ei, en todellakaan käy nukkumaan klo 20 että lapset saisivat nukkua häiriintymättä perhepedissä.
on se sitten perkele, kun ei saisi olla mitään yksityisyyttä, jos asuu perheessä...
Lapsi nukkuu mieluiten yksin, pimeässä ja vieläpä ovi kiinni, aivan kuten minäkin.
Vierailija:
Ja olen huomannut kaikista lapsistamme (4), että kun tullaan muutaman kk ikäisiksi, heidän unensa häiriintyy kun itse tulee samaan huoneeseen nukkumaan myöhemmin.Ja ei, en todellakaan käy nukkumaan klo 20 että lapset saisivat nukkua häiriintymättä perhepedissä.
on se sitten perkele, kun ei saisi olla mitään yksityisyyttä, jos asuu perheessä...
Voihan sitä hellyyttä ja läheisyyttä antaa sitten, kun ollaan hereillä. Eihän nyt pusut, halit ja paijaamiset hereillä ollessakaan ole kiellettyjä.
Meillä tuo toinen lapsi on niin herkkäuninen, että herää heti, jos vaan kylkee käännät. Viikonlopun yöt meni miltei henkittämättä, kun matkasänky jäi kotiin ja taapero nukkui vieressä :)
Miten jaksetaan olla noin kiinnostuneita muiden perheistä ja nukkumajärjestelyistä?
Meidän vauva on ollut erittäin levoton ja herkkäuninen aina. Hän nukkui erittäin huonosti, kun nukkui perhepedissä minun ja mieheni välissä ja aivan yhtä huonosti omassa sängyssään. Kun vauva tuli 5 kk ja yöt olivat siihen asti olleet sellaisia, että vauva heräsi puolen tunnin ja tunnin välein joko siihen, että tutti on tippunut tai meidän uniääniin, siirsimme vauvan omaan huoneeseen nukkumaan.
Siellä hän on nukkunut paremmin kuin koskaan aiemmin. Toki öisin täytyy joskus käydä auttamassa parempaan asentoon tai pitämässä vähän aikaa sylissä, mutta rauhoittuu sinne yleensä todella hyvin ja nukahtaa itsekseen. Joinakin levottomampina öinä olen ottanut vauvan meidän viereen nukkumaan, mutta siitä ei yksinkertaisesti tule mitään. Vauva ei osaa nukkua meidän kanssamme. Ja niin mielelläni pitäisin häntä kainalossa tai vieressä, olisi ihanaa kuunnella öisinkin hänen tuhinaansa!
On todellakin pieniä vauvoja ja lapsia, jotka tarvitsevat oman rauhan nukkumiseen. Unitapoja on paljon enkä ymmärrä miksi siitäkin täytyy teidän syyllistää. Ei taida asiat, joilla voidaan toisia syyllistää, loppua ainakaan tällä palstalla kesken, kun jo nukkumistavoistakin täytyy tuomita. Käsittääkseni uni on niin lapselle kuin aikuisellekin erittäin tärkeää ja eikö ole lapsenkin kannalta parasta, että kaikki saavat yönsä nukkua hyvin?
Kun vauva tulee taaperoikään ja jos öisin tulee ja kömpii viereen, otan hänet rakkaudella vastaan ja meidän väliin nukkumaan. Lasta ei käännytetä takaisin omaan sänkyyn, vaan saa tulla viereen nukkumaan.
Peräänkuuluttaisinkin, että te hyvät aikuiset ihmiset, yrittäisitte ajatella asioita omaa napaanne ja nenäänne pidemmälle. Maailma ei todellakaan ole niin mustavalkoinen kuin tunnutte kuvittelevan, eikä se sitä koskaan tule olemaan. Muita ihmisiä ei voi muuttaa, mutta omaa itseä voi ja siitä olisi ehkä aika monenkin hyvä aloittaa.
Kaikkea hyvää ja kauniita unia!