Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten taas uskoa että elämä kantaa?
20.12.2015 |
Ongelma tuntuu olevan minulla se, että haluaisin muuttaa menneisyydestäni asioita joita en voi muuttaa. Osa sellaisia, jotka tulevat kyllä esille ihan uusien ihmisten tapaamisissa ja työpaikalla. Osa taas, joita kukaan ei tiedä eikä näe ellen kerro. Ikäni lähenee 30 vuotta, ja moni nuoruuden valinta ja teko kaduttaa ja hävettää. Huomaan pitkään vältteleväni tiettyjä aiheita uusien ihmisten kanssa, ettei tarvitsisi ns tuntemattomalle kertoa asioita, jotka sitten muuttavat heidän suhtautumistaan minuun. "Ole rohkeasti mitä olet ja anna muiden ajatella mitä haluavat. " Kuultu on, mutta mitä enemmän vuosia tulee, sitä enemmän sulkeudun ja en uskalla olla rennosti oma itseni.
Ihan lapsuuden oloista lähtien valehtelen uusille ihmisille. Ja se mitä haavoittuva lapsuus on tuonut mukanaan, niitä asioita en varsinkaan halua kertoa - vaikutukset monenlaiset. Näyttelen sitten hiljaista kilttiä.
Miten uskaltaa elää? :/
Kommentit (11)
Mikä on pahinta, jos kerrot rohkeasti ja avoimesti nuo seikat? Tuolla annat vain epämiellyttäville aseen sinua vastaan, joka on kuin aikapommi jos totuus tulee joskus ilmi. Avoimuudella voittaisit sekä sen, että myös antaisit mahdollisuuden kivoille ihmisille tulla elämääsi ja tuntea sinut sellaisena mitä olet: aitona etkä piilottelevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahinta, jos kerrot rohkeasti ja avoimesti nuo seikat? Tuolla annat vain epämiellyttäville aseen sinua vastaan, joka on kuin aikapommi jos totuus tulee joskus ilmi. Avoimuudella voittaisit sekä sen, että myös antaisit mahdollisuuden kivoille ihmisille tulla elämääsi ja tuntea sinut sellaisena mitä olet: aitona etkä piilottelevana.
Varmaan se hiljaisuus mikä tulee jos asiat kertoo kuin ne ovat. Olen kuullut että on puhuttu "Ei olis uskonut " ja että miehelleni olisi löytynyt varmasti parempikin nainen. Näitä kiertää. Ja sattuu kamalasti. Siinä on vaikea olla onnellinen ja kantaa itsensä arvokkaasti, kun suurimman osan mielestä olen kakkosluokan ihminen . Olen töissä käyvä ihminen, jolla säännöllinen elämä. Se varmaan hämääkin monia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahinta, jos kerrot rohkeasti ja avoimesti nuo seikat? Tuolla annat vain epämiellyttäville aseen sinua vastaan, joka on kuin aikapommi jos totuus tulee joskus ilmi. Avoimuudella voittaisit sekä sen, että myös antaisit mahdollisuuden kivoille ihmisille tulla elämääsi ja tuntea sinut sellaisena mitä olet: aitona etkä piilottelevana.
Varmaan se hiljaisuus mikä tulee jos asiat kertoo kuin ne ovat. Olen kuullut että on puhuttu "Ei olis uskonut " ja että miehelleni olisi löytynyt varmasti parempikin nainen. Näitä kiertää. Ja sattuu kamalasti. Siinä on vaikea olla onnellinen ja kantaa itsensä arvokkaasti, kun suurimman osan mielestä olen kakkosluokan ihminen . Olen töissä käyvä ihminen, jolla säännöllinen elämä. Se varmaan hämääkin monia. Ap
Tosi vaikea ottaa kantaa kun ei tosiaan tiedä mihin tekoihin viittaat - vaikea kuvitella silti, että se olisi oikeasti kammottavaa jos se tulee esille myös työpaikoilla ja uusissa tilanteissa. Minusta silti kaikki ne, jotka luokittelevat toisia ihmisiä 2-luokkaan kuuluvat ihan itse sinne.
Olisiko mahdollisuutta terapiaan? Ei ole tervettä, että sosiaalinen paine kahlitsee noin voimakkaalla tavalla oman elämän etenemistä.
En kertoisi ongelmistani, jos on pienintäkään epäilystä, ettei kuulija voisi ymmärtää. En ymmärrä hetkeäkään, että kaikkien pitäisi tietää menneisyyttäni.
Elämä ei edes aina kanna...
Miten eläisit jos sinulla olisi kaksi viikkoa elinaikaa?
Ethän tiedä, jos vaikka onkin, ei kukaan meistä tiedä.
Vanhukset ja kuolemansairaat usein sanovat, että ainoat asiat joita he katuvat, ovat että ajattelivat aina mitä muut sanoo.
Eihän sillä ole oikeasti väliä mitä muut sanoo. Ei edes sillä mitä me tehdään täällä pallolla ikinä.
Universumi kyllä jatkaa pyörimistään, teimme niin tai näin. Olemme vain avaruuspölyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien pitäisi tietää menneisyydestäsi, tai ylipäätään mistään henkilökohtaisista asioista?
Minä pidän visusti itselläni paljon asioita, sellaisiakin jotka eivät hävetä, mutta ovat kipeitä minulle. Ei mulla ole tarvetta kertoa työpaikalla tms. mitän mun ongelmista.
Eikä sellaista tilannetta ole tullut, että olisi pakkp. Joskus joku saattaa kysyä, mutta sanon suoraan että se on sellainen asia jota en halua täällä töissä keskustella.
Miksi sun tarvitsee niistä kertoa? Mulla on menneisyydessäni paljonkin asioita, jotka olen käsitellyt itseni kanssa ja päättänyt jättää taakseni. En keksi mitään syytä miksi mun pitäisi niistä kertoa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen mindfulnessia. Siinä tavoitteena on pysyä tässä hetkessä ja hyväksyä ne asiat, jotka ahdistavat, tekevät vihaiseksi tai haittaavat elämää. Olen vasta alussa ja aloin tämän, koska olen jatkuvasti ahdistunut joko menneisyyden tai tulevaisuuden takia.
Tässä muutamia harjoituksia, mutta aiheesta on paljon kirjoja, jotka on tällä hetkellä tosi suosittuja. Eräs kuuluisi kirjailija on Kabat-zinn, jolla on paljon teoksia aiheesta. Kannattaa myös katsoa Aleksi litovaaran videoblogeja aiheesta. Antaa jotain kuvaa tästä.
Tämä on itseasiassa ainoa keino tällä hetkellä, joka tuo valoa elämään, viimeinen keino, jolla toivon saavani jonkun tasapainon tähän elämään. Tavoitteena myös oppia puhumaan ilman ajattelemalla ensin hyväksytäänkö se mitä minä sanon (usein hiljaisten ongelma) eli eletään ilman turhaa stressiä elämästä. Löytyy myös kaikenlaisia kursseja ja yksityistunteja.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen mindfulnessia. Siinä tavoitteena on pysyä tässä hetkessä ja hyväksyä ne asiat, jotka ahdistavat, tekevät vihaiseksi tai haittaavat elämää. Olen vasta alussa ja aloin tämän, koska olen jatkuvasti ahdistunut joko menneisyyden tai tulevaisuuden takia.
Tässä muutamia harjoituksia, mutta aiheesta on paljon kirjoja, jotka on tällä hetkellä tosi suosittuja. Eräs kuuluisi kirjailija on Kabat-zinn, jolla on paljon teoksia aiheesta. Kannattaa myös katsoa Aleksi litovaaran videoblogeja aiheesta. Antaa jotain kuvaa tästä.
Tämä on itseasiassa ainoa keino tällä hetkellä, joka tuo valoa elämään, viimeinen keino, jolla toivon saavani jonkun tasapainon tähän elämään. Tavoitteena myös oppia puhumaan ilman ajattelemalla ensin hyväksytäänkö se mitä minä sanon (usein hiljaisten ongelma) eli eletään ilman turhaa stressiä elämästä. Löytyy myös kaikenlaisia kursseja ja yksityistunteja.
linkki unohtui
http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/Mindfulness_harjoitu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain itse hyväksyttävä omat tekonsa. Tuli sellainen olo, että haet hyväksyntää toisilta, ja siksi haluat kertoa teoistasi. Toisten hyväksynnästä ei ole sinulle pohjimmiltaan mitään hyötyä, koska aina voi tulla jotain jota he eivät taas hyväksykään. Silloin olet heidän armoillaan.
Sinulla on oikeus elää elämääsi sellaisena kuin olet, tekoinesi kaikkinesi. Jos muut eivät hyväksy, niin sille ei mahda mitään. Voi myös olla, että oma häpeäsi vaikuttaa tulkintaasi. Ehkä hiljaisuus ei tarkoita tuomitsemista vaan jotain muuta.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pitäisi uskoa, että elämä kantaa? En minä ainakaan ajattele niin - eihän se kaikkia kanna. Silti pitää uskaltaa elää, koska jos jättää elämättä, sittenhän se elämä vasta hukkaan meneekin.