Kolmekymppiset sinkut?

Hienous on siinä,  että elää itselleen sopivaa elämää. Ettei ohjaudu ulkoapäin toteuttamaan muiden odotuksia. 

Miksi ihmettelet? Onko joku muu elämä sitten parempi?

Kuulostaa ihanalta. Paitsi miksi kämppis?

Siis itsekin luon uraa ja olen korkeasti koulutettu. Jotenkin ihmettelen tuon elämän ihannointia. Sitä, että on niin upeaa asua Helsingin keskustassa ja viettää sellaista ns. pinnallista elämää vielä kolmekymppisenä. Itselläni tuollaiset ihanteet oli joskus kaksikymppisenä. Toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Silti tiedän, että hänen ystävä- ja lähipiirissään tuollaista ihannoidaan. Asiaa on vaikea selittää. Ehkä olen vain hengellisempi kuin hän. Ajattelisin itse, että kolmekymppisenä pyrkiib etsimään jotaion pysyvää ja vakaata. ap

Kuulostaa kivalta elämältä ja tärkeintä on, että hän on itse tyytyväinen. Itse olen saman ikäinen ja onnellinen omassa sinkkuudessani. Eikä tämä sinkkuus tarkoita mitään villiä panemista, vaan pikemminkin hyvää oloa itsensä kanssa ja siten tärkeää elämänvaihetta tulevaisuutta ajatellen. 

Vierailija kirjoitti:

Siis itsekin luon uraa ja olen korkeasti koulutettu. Jotenkin ihmettelen tuon elämän ihannointia. Sitä, että on niin upeaa asua Helsingin keskustassa ja viettää sellaista ns. pinnallista elämää vielä kolmekymppisenä. Itselläni tuollaiset ihanteet oli joskus kaksikymppisenä. Toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Silti tiedän, että hänen ystävä- ja lähipiirissään tuollaista ihannoidaan. Asiaa on vaikea selittää. Ehkä olen vain hengellisempi kuin hän. Ajattelisin itse, että kolmekymppisenä pyrkiib etsimään jotaion pysyvää ja vakaata. ap

Vaikka olet sanomasi mukaan hengellinen, vaikutat myös pinnalliselta. Asuinpaikan ja iän perusteella tuomitseminen on juuri sitä pinnallisuutta. On hyvin epäkypsää kuvitella oma elämäntyylinsä ainoaksi oikeaksi ja haluta kontrolloida miten muiden tulisi elää. Anna toisten elää elämäänsä ja keskity omaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis itsekin luon uraa ja olen korkeasti koulutettu. Jotenkin ihmettelen tuon elämän ihannointia. Sitä, että on niin upeaa asua Helsingin keskustassa ja viettää sellaista ns. pinnallista elämää vielä kolmekymppisenä. Itselläni tuollaiset ihanteet oli joskus kaksikymppisenä. Toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Silti tiedän, että hänen ystävä- ja lähipiirissään tuollaista ihannoidaan. Asiaa on vaikea selittää. Ehkä olen vain hengellisempi kuin hän. Ajattelisin itse, että kolmekymppisenä pyrkiib etsimään jotaion pysyvää ja vakaata. ap

Vaikka olet sanomasi mukaan hengellinen, vaikutat myös pinnalliselta. Asuinpaikan ja iän perusteella tuomitseminen on juuri sitä pinnallisuutta. On hyvin epäkypsää kuvitella oma elämäntyylinsä ainoaksi oikeaksi ja haluta kontrolloida miten muiden tulisi elää. Anna toisten elää elämäänsä ja keskity omaasi.

No kuten sanottu, luonnollisesti tunnistan tässä tuttuni elämäntyylissä paljon muutakin kuin asuinpaikan ja iän. Eivät kaikki Helsingin keskustassa asuvat ole pinnallisia. Itsekin asun lähellä keskustaa. Silti, ihmettelen että ovatko ihmiset oikeasti tyytyväisiä kolmekymppisinä sinkkuina asuen kommuunissa Helsingin keskustassa? Uskon, että voi olla tyytyväinen ja ymmärrän sen tietenkin hyvin. Mutta miksi tällaista ihannoidaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis itsekin luon uraa ja olen korkeasti koulutettu. Jotenkin ihmettelen tuon elämän ihannointia. Sitä, että on niin upeaa asua Helsingin keskustassa ja viettää sellaista ns. pinnallista elämää vielä kolmekymppisenä. Itselläni tuollaiset ihanteet oli joskus kaksikymppisenä. Toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Silti tiedän, että hänen ystävä- ja lähipiirissään tuollaista ihannoidaan. Asiaa on vaikea selittää. Ehkä olen vain hengellisempi kuin hän. Ajattelisin itse, että kolmekymppisenä pyrkiib etsimään jotaion pysyvää ja vakaata. ap

Vaikka olet sanomasi mukaan hengellinen, vaikutat myös pinnalliselta. Asuinpaikan ja iän perusteella tuomitseminen on juuri sitä pinnallisuutta. On hyvin epäkypsää kuvitella oma elämäntyylinsä ainoaksi oikeaksi ja haluta kontrolloida miten muiden tulisi elää. Anna toisten elää elämäänsä ja keskity omaasi.

 

No kuten sanottu, luonnollisesti tunnistan tässä tuttuni elämäntyylissä paljon muutakin kuin asuinpaikan ja iän. Eivät kaikki Helsingin keskustassa asuvat ole pinnallisia. Itsekin asun lähellä keskustaa. Silti, ihmettelen että ovatko ihmiset oikeasti tyytyväisiä kolmekymppisinä sinkkuina asuen kommuunissa Helsingin keskustassa? Uskon, että voi olla tyytyväinen ja ymmärrän sen tietenkin hyvin. Mutta miksi tällaista ihannoidaan? 

No ethän sinäkään ihannoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis itsekin luon uraa ja olen korkeasti koulutettu. Jotenkin ihmettelen tuon elämän ihannointia. Sitä, että on niin upeaa asua Helsingin keskustassa ja viettää sellaista ns. pinnallista elämää vielä kolmekymppisenä. Itselläni tuollaiset ihanteet oli joskus kaksikymppisenä. Toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Silti tiedän, että hänen ystävä- ja lähipiirissään tuollaista ihannoidaan. Asiaa on vaikea selittää. Ehkä olen vain hengellisempi kuin hän. Ajattelisin itse, että kolmekymppisenä pyrkiib etsimään jotaion pysyvää ja vakaata. ap

Vaikka olet sanomasi mukaan hengellinen, vaikutat myös pinnalliselta. Asuinpaikan ja iän perusteella tuomitseminen on juuri sitä pinnallisuutta. On hyvin epäkypsää kuvitella oma elämäntyylinsä ainoaksi oikeaksi ja haluta kontrolloida miten muiden tulisi elää. Anna toisten elää elämäänsä ja keskity omaasi.

 

Mutta kun tämä ystävä- ja sukupiiri ihannoivat tällaista elämää. Ja jotenkin itse ajattelen, että se saattaa kuvastaa jotenkin laajemmin ajan henkeä ja tässä ihmisessä tavallaan kulminoituu jopa av-palstan "yksilön idealisointi", eli eletään pitkään sinkkuna uraa tehden ja yhtäkkiä hankitaan neljäkymppisenä lapsi. Tämä vaikuttaa olevan usein myös täällä ihanteena ja niitä, jotka menevät 20-30 vuotiaana naimisiin ja saavat lapsia sekä tekevät uraa, pidetään jotenkin lokeroon kangistuneina. Itse taas ihmettelen ensiksi mainitun elämän ihannointia? Haluaisin ymmärtää, mikä siinä on niin ihannoitavaa? ap

No kuten sanottu, luonnollisesti tunnistan tässä tuttuni elämäntyylissä paljon muutakin kuin asuinpaikan ja iän. Eivät kaikki Helsingin keskustassa asuvat ole pinnallisia. Itsekin asun lähellä keskustaa. Silti, ihmettelen että ovatko ihmiset oikeasti tyytyväisiä kolmekymppisinä sinkkuina asuen kommuunissa Helsingin keskustassa? Uskon, että voi olla tyytyväinen ja ymmärrän sen tietenkin hyvin. Mutta miksi tällaista ihannoidaan? 

No ethän sinäkään ihannoi.

Siis: Mutta kun tämä ystävä- ja sukupiiri ihannoivat tällaista elämää. Ja jotenkin itse ajattelen, että se saattaa kuvastaa jotenkin laajemmin ajan henkeä ja tässä ihmisessä tavallaan kulminoituu jopa av-palstan "yksilön idealisointi", eli eletään pitkään sinkkuna uraa tehden ja yhtäkkiä hankitaan neljäkymppisenä lapsi. Tämä vaikuttaa olevan usein myös täällä ihanteena ja niitä, jotka menevät 20-30 vuotiaana naimisiin ja saavat lapsia sekä tekevät uraa, pidetään jotenkin lokeroon kangistuneina. Itse taas ihmettelen ensiksi mainitun elämän ihannointia? Haluaisin ymmärtää, mikä siinä on niin ihannoitavaa? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis itsekin luon uraa ja olen korkeasti koulutettu. Jotenkin ihmettelen tuon elämän ihannointia. Sitä, että on niin upeaa asua Helsingin keskustassa ja viettää sellaista ns. pinnallista elämää vielä kolmekymppisenä. Itselläni tuollaiset ihanteet oli joskus kaksikymppisenä. Toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Silti tiedän, että hänen ystävä- ja lähipiirissään tuollaista ihannoidaan. Asiaa on vaikea selittää. Ehkä olen vain hengellisempi kuin hän. Ajattelisin itse, että kolmekymppisenä pyrkiib etsimään jotaion pysyvää ja vakaata. ap

Vaikka olet sanomasi mukaan hengellinen, vaikutat myös pinnalliselta. Asuinpaikan ja iän perusteella tuomitseminen on juuri sitä pinnallisuutta. On hyvin epäkypsää kuvitella oma elämäntyylinsä ainoaksi oikeaksi ja haluta kontrolloida miten muiden tulisi elää. Anna toisten elää elämäänsä ja keskity omaasi.

Koita nyt päästä jo yli tuosta Helsingin keskustasta  ja iän vatvomisesta. Ei ne ole mitenkään suoraan verrannollisia pinnalliseen elämään. Oletko ajatellut, että ehkä ystäväsi haluaisi löytää puolison ja asettua elämässään? Hän ei vaan tee siitä sen suurempaa numeroa, koska ei sen asian itkeminen auta. Sinua se tosin tuntuisi helpottavan, koska silloin ystäväsi tavoitteet olisivan samankaltaiset sinun näkemyksesi kanssa. 

No kuten sanottu, luonnollisesti tunnistan tässä tuttuni elämäntyylissä paljon muutakin kuin asuinpaikan ja iän. Eivät kaikki Helsingin keskustassa asuvat ole pinnallisia. Itsekin asun lähellä keskustaa. Silti, ihmettelen että ovatko ihmiset oikeasti tyytyväisiä kolmekymppisinä sinkkuina asuen kommuunissa Helsingin keskustassa? Uskon, että voi olla tyytyväinen ja ymmärrän sen tietenkin hyvin. Mutta miksi tällaista ihannoidaan? 

Vierailija kirjoitti:

Siis: Mutta kun tämä ystävä- ja sukupiiri ihannoivat tällaista elämää. Ja jotenkin itse ajattelen, että se saattaa kuvastaa jotenkin laajemmin ajan henkeä ja tässä ihmisessä tavallaan kulminoituu jopa av-palstan "yksilön idealisointi", eli eletään pitkään sinkkuna uraa tehden ja yhtäkkiä hankitaan neljäkymppisenä lapsi. Tämä vaikuttaa olevan usein myös täällä ihanteena ja niitä, jotka menevät 20-30 vuotiaana naimisiin ja saavat lapsia sekä tekevät uraa, pidetään jotenkin lokeroon kangistuneina. Itse taas ihmettelen ensiksi mainitun elämän ihannointia? Haluaisin ymmärtää, mikä siinä on niin ihannoitavaa? ap

Sinunko elämääsi pitäisi ihannoida? Kerrohan siitä hieman.