Odotan enemmän ystävieni vuorovaikutuksesta, kannattaako asiasta keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos he antavat jo nyt sinulle enemmän kuin oikeastaan haluaisivat eli vuorovaikutus kanssasi on hankalaa, koska painostat muita.

Mitä tarkoitat, painostan miten?

Ap

Tuossa viestissä nro 3 kerroit, miten jaarittelet pitkään ja hartaasti jostain muita kiinnostamattomasta asiasta ja kerjäät kiitosta siitä, että olet tuhlannut kuulijoiden aikaa.

Luuletko, että minä olen ainoa joka kertoo pitkiä tarinoita. Kyse on lähinnä siitä, ettei reaktiomme ole ystäväni kanssa ollenkaan samalla tasolla. Jos verrataan kuinka minä hänen pitkiin tarinoihinsa vastaan ja kuinka hän minun tarinoihini reagoi.

Ap

Minä olen varmaan tuollainen huono reagoija :( Usein se johtuu siitä, ettei minulla ole mitään tarttumapintaa kyseiseen asiaan tai pelkään jopa vaikuttavani reaktioineni ylpeältä, itsekkäältä, itsekeskeiseltä tms. Hankalaa :( Mun on vaikeaa olla sellainen innostuneen positiivinenkin, koska itsellä on elämässä ollut puutetta henkisestä tuesta ja kannustuksesta.

Haluaisin reagoida silleen et vautsi jee tai osata kysyä lisää, mutta en vain aina osaa :O

Sitten on kyllä aiheita, joihin pystyn samaistumaan aivan helpostikin ja pyytää kertomaan tarkemmin jotain koska kiinnostaa jne. En kuitenkaan sano, että jos en osaa kysyä mua ei kiinnostaisi, kyllä kiinnostaa, koska juuri "sinä" kerrot asiaa, esimerkiksi :)

Minusta ei ole keskinäisen kehun kerhoon. Mikää ystävyyden suorittaminen ei kiinnosta.

Ei kannata pyytää lisää. Vuorovaikutus on vaikea laji. Koita olla kiinnostavampi. Mieti onko hetki hyvä. Mieti miten edität asian. Mieti oletteko ystäviä

Jos et hyväksy ystäviäsi sellaisina kuin he ovat, se kertoo enemmän sinusta kuin heistä. Jos tosiaan kuvittelet että ystäviesi kuuluisi sinun vuoksi muuttaa tapaansa kommunikoida tai olla tai elää, niin mietipä nyt uudestaan! Jos eivät kelpaa ystäviksesi omina itsenään niin etsi sitten sellaisia jotka sinulle kelpaavat ja anna muitten olla sellaisia kuin ovat!!!

Sinun kannattaa kehittää omia sosiaalisia taitojasi. Katso peiliin!

Jos vedät jonkun tajuttoman pitkän monologin ilman hengähdytaukoa niin veikkaanpa että ystävälläsi on ollut moneen väliin sanottavaa, mutta kun ei ole saanut suunvuoroa, ei hän välttämättä jaksa edes kuunnella kunnolla loppuun saati kommentoida mitään sen erikoisempaa koska se tilanne ns meni jo. Yleensä monesti.

Se on heikkoa vuorovaikutusta _sinun_ osaltasi jos et osaa jaksottaa omaa 'puheenvuoroasi' niin että siitä voisi rakentua keskustelu.

Jos mä kerron ystävälleni jotain juttua joka tapahtuu kaupassa ja aloitan kertomaan näin että "kävin kaupassa -" niin ystäväni välikommentti saattaa olla kysymys, että missä kaupassa kävin ennen kuin tarina jatkuu. Ne on sinänsä täysi epäoleellisia juttuja mutta kuulijan kannalta todella tärkeitä (ellet sitten ole oikeasti aivan valtavan hyvä kertoja), sä rakennat koko ajan myös mielikuvakertomusta ystäväsi päähän.

Sulla (eikä kenelläkään muulla) ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Joko kerrot todella todella hyvin, sun juttusi on itsessään todella mielenkiintoinen TAI kertomisen aikana tapahtuu edes jotain vuorovaikutusta jolloin ystäväsi tulee osaksi tarinaa. Muussa tapauksessa ketään tuskin erityisemmin kiinnostaa, varsinkaan jos tykkään puhua itsestäsi erityisen paljon

Ap taitaa olla omaan napaan tuijottava räpätäti joka on kiinnostunut papattamaan vain omista asioista. Ei osaa kuunnella muita ollenkaan. Ei ihme jos kaverit kyllästyy.

Mä en jaksa edes kuunnella pitkää juttua. Niinpä mulla ei ole jutun loputtua muuta sanottavaa kuin jaa, aha, vai niin. Jos kertoja itse nauraa jutulleen niin nauran kohteliaasti mukana sen näköisenä kuin olisin ymmärtänyt jotain. Tosiasiassa jos juttu ei kiinnosta olen lopettanut kuuntelun jo monta lausetta sitten...