Lue keskustelun säännöt.
Suhteelle tuli loppu äsken. Miten nyt jaksaa ;(
19.12.2015 |
Muutama kuukausi oltiin yhdessä, minä paljon ihastuneempi kuin mies. Jotenkin mies ei alkujaankaan ollut niin mukana , ainakaan sen jälkeen kun itse olin häneen syvästi kiintynyt. Alussa laittoi hempeitä viestejä vaikka kuinka, kehui ja tykkäsi. Mukavaa meillä oli yhdessä aina, välimatkan vuoksi ei kovin usein nähty, puhelimitse enemmän yhteydet. Mies alkoi kolme viime viikkoa jotenkin olla etäinen ja vetäytyvä, syytti elämäntilannettaan ja työuupumista ja sairasteli paljon. Oloni alkoi olla epämääräisesti huono ja lopulta kysyin, onko tätä aiheellista jatkaa. Ei ollut, Kumpikin sitä mieltä, ettei mitään suurta rakkautta ole ilmassa. Siltikin, olen nyt ihan riekaleina. Mikä mulla oikein on? Vaikka voin erossa ollessa huonosti, oli yhdessä hyvä. Halusin vielä selkeyttä asioille ja laitoin s-postia. Miehen mielestä minusta puuttui "joku tätkeä juttu", mutta olet ihana ja fiksu ja nätti ja plaaplaaplaa.Miehen mielestä en ollut tarpeeksi rento tyyppi. Lisäksi haluaa olla sinkkuna. Jopa tuli vuodatus, mutta nyt on kaikki palat sekaisin, vaikka ei ne aiemminkaan koossa tuntunut olleen.
Kommentit (35)
Ap täällä: nyt kun osaan jo avata tuntoja muusta kuin menetyksestä, tulee mieleen, että olin se tukeva ja kannustava osapuoli monessa asiassa. Miehellä pahaa oloa, uupumista, valvoi yöt jne. ja minä kuuntelin ja lohdutin. Kaikkiaan jotenkin sairauskeskeistä, vaikkei ikää kuin 37v. Kun itselläni oli jotain murehtta, ei tullut puolella sanalla vastaan.Ei antanut selitystä sillekään, miksi suhteessa välillä epävarma ja vaikea olo tai mitä hänelle merkitsin. Korkeintaan vastasi, ettei nyt oikein tiedä. Itki joskus itsesäälissä huonoja kokemuksiaan. Kaksi viimeistä viikkoa oli tyyliin koko työ veetuttaa.
Hyvin oudolta kuulosti sekin, kun mies aika alussa sanoi, että pidetään suhde omana tietonamme. Miksi ihmeessä?
Kun nyt luen kirjoitustani, huomaan olleeni idiootti koko ajan. Mutta edelleen yhteiset pitkät tuokiomme olivat ainutlaatuisia, ehkä ne pitivät minut kuviossa mukana.
Vaikka koko suhde oli outo ja kipua aiheuttava, siltikin tai juuri siksi surettaa.
Mutta tiedän nousevani tästä ja yksi lohtu on ollut monen kannustava kirjoitus täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kummallinen juttu tuo "haluaminen" tai "halu". Ihmiset solmivat umpimähkään suhteita tietämättä, mitä oikein haluavat. Suhteessa ollaan, koska kaikki muutkin ovat pariutuneet/parisuhteessa. Suhde saattaa olla toimimaton tai tylsä. Sitten erotaan ja kas kummaa yhtäkkiä tajutaan, että ihan oikeasti haluankin olla tuossa suhteessa, joka on nyt historiaa. Ihmisen psykologiaan ilmeisesti sisältyy vielä sellainen jippo, että mitä haluttomampi toinen osapuoli on kiinnostumaan minusta, sitä haluttavampana hän näyttäytyy minun silmissäni. Suhteet ovatkin pelejä, joissa tavoitellaan jotain unelmia - mitä vaikeammin saavutettavissa, sitä haluttavampi. Kun jotain on saatu, kohde menettää kiinnostavuutensa - kuitenkin niin, että jos joku toinen sen haluaa - pitää omaa "kiinnitystä" kohteeseen vahvistaa. Itseäni ei kiinnosta, mutta ei puhettakaan, että luovuttaisin omistukseni jollekin toiselle.
Paras näpäytys tuollaiselle miehelle on jättää täysin huomiotta niin puhelimitse kuin tosielämässäkin. Jos tulee vastaan. älä huomaa, jos tervehtii. käännä katse pois.
Sama ihminen ei voi olla toiselle sekä rakastettu että terapeutti. Terapian tarpeessahan ap:n mies selvästi oli.
Mies on ilmiselvästi sairas. Ikää alle 40v ja uupunut ja haluton. Tarvitsee lääkäriä, ei naista, joka tuhlaa aikaansa luuseriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä: nyt kun osaan jo avata tuntoja muusta kuin menetyksestä, tulee mieleen, että olin se tukeva ja kannustava osapuoli monessa asiassa. Miehellä pahaa oloa, uupumista, valvoi yöt jne. ja minä kuuntelin ja lohdutin. Kaikkiaan jotenkin sairauskeskeistä, vaikkei ikää kuin 37v. Kun itselläni oli jotain murehtta, ei tullut puolella sanalla vastaan.Ei antanut selitystä sillekään, miksi suhteessa välillä epävarma ja vaikea olo tai mitä hänelle merkitsin. Korkeintaan vastasi, ettei nyt oikein tiedä. Itki joskus itsesäälissä huonoja kokemuksiaan. Kaksi viimeistä viikkoa oli tyyliin koko työ veetuttaa.
Hyvin oudolta kuulosti sekin, kun mies aika alussa sanoi, että pidetään suhde omana tietonamme. Miksi ihmeessä?
Kun nyt luen kirjoitustani, huomaan olleeni idiootti koko ajan. Mutta edelleen yhteiset pitkät tuokiomme olivat ainutlaatuisia, ehkä ne pitivät minut kuviossa mukana.
Vaikka koko suhde oli outo ja kipua aiheuttava, siltikin tai juuri siksi surettaa.
Mutta tiedän nousevani tästä ja yksi lohtu on ollut monen kannustava kirjoitus täällä.
Hän tarvitsi sinua ilmeisesti paljon. Sinä olit antava osapuoli. On omalla tavallaan palkitsevaa olla noin "tarvittu", mutta ihan oikeasti suhde vaikutti aika yksipuoliselta. Ansaitset sinäkin tulla kuulluksi. Sellaisen ihmisen joka tukee ja auttaa sinua, kun sinulla on vaikeaa jne. Voit olla ylpeä itsestäsi. Olet yrittänyt auttaa ja kuunnella häntä, olla tukena. Ehkäpä miehellä on jokin sairaus, esim. masennus joka on imaissut hänet kokonaan. Masentunut ihminen on hyvin käpertynyt itseensä. Hänellä ei ole voimavaroja huomioida toisen tunteita. Moni masentunut myöskin ottaa sairauden omaksi identiteetikseen. Hänen elämässään ei ole tilaa millekään muulle kuin "potemiselle".
Suhteen äkillinen päättyminen tekee kipeää, mutta uskon ja toivon, että selviät muutamassa viikossa pahimmasta. Tärkeää on loppupelissä se, että sinulla on puhdas saldo. Olet kohdellut häntä parhaasi mukaan, yrittänyt ymmärtää ja tukea. Huonot teot, valheet ja pettäminen ovat ne kipeimmät koukut, jotka jäävät ihmisen sisimpään epäonnistuneen ihmissuhteen jälkeen kaivelemaan vielä vuosiksi. Syyllisyys.
Laitoin s-postia, jossa kiitin hyvistä yhteisistä hetkistä. Ei sanaakaan katkeruutta tai muuta. Tarvitsin laittaa sen ihan itseni vuoksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä: nyt kun osaan jo avata tuntoja muusta kuin menetyksestä, tulee mieleen, että olin se tukeva ja kannustava osapuoli monessa asiassa. Miehellä pahaa oloa, uupumista, valvoi yöt jne. ja minä kuuntelin ja lohdutin. Kaikkiaan jotenkin sairauskeskeistä, vaikkei ikää kuin 37v. Kun itselläni oli jotain murehtta, ei tullut puolella sanalla vastaan.Ei antanut selitystä sillekään, miksi suhteessa välillä epävarma ja vaikea olo tai mitä hänelle merkitsin. Korkeintaan vastasi, ettei nyt oikein tiedä. Itki joskus itsesäälissä huonoja kokemuksiaan. Kaksi viimeistä viikkoa oli tyyliin koko työ veetuttaa.
Hyvin oudolta kuulosti sekin, kun mies aika alussa sanoi, että pidetään suhde omana tietonamme. Miksi ihmeessä?
Kun nyt luen kirjoitustani, huomaan olleeni idiootti koko ajan. Mutta edelleen yhteiset pitkät tuokiomme olivat ainutlaatuisia, ehkä ne pitivät minut kuviossa mukana.
Vaikka koko suhde oli outo ja kipua aiheuttava, siltikin tai juuri siksi surettaa.
Mutta tiedän nousevani tästä ja yksi lohtu on ollut monen kannustava kirjoitus täällä.
Hän tarvitsi sinua ilmeisesti paljon. Sinä olit antava osapuoli. On omalla tavallaan palkitsevaa olla noin "tarvittu", mutta ihan oikeasti suhde vaikutti aika yksipuoliselta. Ansaitset sinäkin tulla kuulluksi. Sellaisen ihmisen joka tukee ja auttaa sinua, kun sinulla on vaikeaa jne. Voit olla ylpeä itsestäsi. Olet yrittänyt auttaa ja kuunnella häntä, olla tukena. Ehkäpä miehellä on jokin sairaus, esim. masennus joka on imaissut hänet kokonaan. Masentunut ihminen on hyvin käpertynyt itseensä. Hänellä ei ole voimavaroja huomioida toisen tunteita. Moni masentunut myöskin ottaa sairauden omaksi identiteetikseen. Hänen elämässään ei ole tilaa millekään muulle kuin "potemiselle".
Suhteen äkillinen päättyminen tekee kipeää, mutta uskon ja toivon, että selviät muutamassa viikossa pahimmasta. Tärkeää on loppupelissä se, että sinulla on puhdas saldo. Olet kohdellut häntä parhaasi mukaan, yrittänyt ymmärtää ja tukea. Huonot teot, valheet ja pettäminen ovat ne kipeimmät koukut, jotka jäävät ihmisen sisimpään epäonnistuneen ihmissuhteen jälkeen kaivelemaan vielä vuosiksi. Syyllisyys.
Melko varmasti on masennusta, työuupumista ollut vuosia sitten. Tuo oman itsensä jatkuva tarkkailu ja kuulostelu ja niistä raportointi alkoi olla päivittäistä. Ja mitään myötätuntoa ei herunut, jos itse olin itkuinen tai vaikeita tilanteita töissä. Joskus valitteli työmäärää kotonakin, mutta apu ei kelvannut; pitää itse pärjätä. Kun mainitsin siskolleni tapailevani tuollaista miestä, käski lähteä karkuun ja äkkiä. En osannut.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään. Kun löytää kumppanin, joka rakastaa ja jota rakastaa, ei voi enää ymmärtää, miksi on itkenyt ihmisen perään, joka on kohdellut huonosti. Ansaitset paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin s-postia, jossa kiitin hyvistä yhteisistä hetkistä. Ei sanaakaan katkeruutta tai muuta. Tarvitsin laittaa sen ihan itseni vuoksi.
-ap
Sähköpostia. Aika vanhanaikaista,mikset tekstaria?
Joudun näkemään tuota miestä pari kertaa viikossa työn puolesta. Laittaudun entistäkin nätimmäksi ja hymyilen aiempaa kauniimmin ja katson silmiin. Vaikka olisi viimeinen mies maailmassa, en enää lankeaisi häneen. Hän kohteli minua huonosti ja paras lääke on näyttää, että kannan itseni kokonaisena.
Näillä ajatuksilla aloitan huomenna työt.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä annettavaa tuollaisella miehellä on naiselle, jos jo suhteen alussa huonovointinen ja alakuloinen? Varmasti vielä roikkuu entisessään ja sotkenut monia asioita elämässään. Ei tuon ikäisen pitäisi olla toinen jalka haudassa, vaan nauttia elämästä.
Tuossa miehessä oli jotain outoa; jatkuva vitutus töitten suhteen, vitutti säät ja joulu vituttaa. Tosi usein kipeänä eli joka viikko flunssaa tai muuta. Nukkui huonosti tai ei lainkaan. Viina maistui viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Nyt mietin kaikkia huonoja puolia, en vaan menetettyjä hyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa miehessä oli jotain outoa; jatkuva vitutus töitten suhteen, vitutti säät ja joulu vituttaa. Tosi usein kipeänä eli joka viikko flunssaa tai muuta. Nukkui huonosti tai ei lainkaan. Viina maistui viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Nyt mietin kaikkia huonoja puolia, en vaan menetettyjä hyviä asioita.
Juuri näin. Käy rauhassa vaikka kirjoittaen läpi suhdetta ja sen sinussa herättämiä tunteita. Myöskin niitä asioita, joista koit saavasi jotain. Hyviäkin hetkiä varmasti on: suhteen alussa ihastuminen, läheisyys ja seksi. Jotenkin kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että miehellä oli joku kipeä asia, mistä hän ei kertonut sinulle. Suru, menetys, moka. Vaikea tietää mikä. Hän kokeili sinua, josko voisit parantaa hänen henkistä pahoinvointia ym., mutta kun lievitystä hänen omiin ongelmiin ei tullut, hänen oli tavallaan helppo päästää suhteestanne irti. Tässä valossa näyttää ainakin siltä, että varsinainen syy teidän suhteen hajoamiseen ei liity mitenkään sinuun, vaan johonkin miehen omaan problematiikkaan. Joskus miehet säntäävät laastarisuhteisiin täysin rikkonaisina ja hajalla. Mutta sellainen ihminen tosiaan hakee itselleen vain unohdusta. Rikkinäisenä on todella vaikeaa tarjota toiselle yhtään mitään.
No, me ihmiset emme ole täydellisiä ja osa hakee täydellistä kumppania. Jos saisin fiksun, hyvännäköisen ja keskustelutaitoisen kumppanin, en juuri muuta kaipaisi. Aika monen ihmisen kohdalla tutustuessa se jokin puuttuva osa alkaa löytyä, siis jos intoa tutustumiseen on.