"Mielensäpahoittaja", niin väsynyt termi
Onko ketään muuta, jota ärsyttää tämä trendi, ettei mistään saisi loukkaantua tai pahoittaa mieltään? Ja jos mielensä jostain pahoittaa, on automaattisesti "mielensäpahoittaja" joka tekee sitä suurin piirtein työkseen.
Tämän palstan mukaan ei saa pahoittaa mieltään, jos vieraat haukkuvat tarjoiluja, jos kaverit eivät kutsu koskaan kaveriporukan yhteisiin menoihin, jos mies ei tule sovitusti kotiin, jos isovanhemmat ostavat kaikille lapsenlapsille joululahjan paitsi yhdelle, jos omalta siskolta ei tule hääkutsua, jne. jne. jne.
On pahinta olla rasittava "mielensäpahoittaja". Pitäisi olla aina vain viilipyttynä. Mikään ei haittaa. Mikään ei loukkaa. Kaikki on ok. Ihan kaikki.
Kommentit (29)
Se vaan on ihmisten keksimä nokkela termi. Ettei tarvitse mennä itteensä. Voidaan mitätöidä omat tekonsa. Väittämällä toista mielensäpahoittajaksi.
Mielensäpahoittaja on väkivaltainen, alistava keskusteluargumentti. Sen käyttäjä halveksuu toisen mielipidettä ja yrittää hakea suosiota nolaamalla eri mieltä olevan.
Tuomas Kyrön uudessakin kirjassa luvut alkavat taas: "Kyllä minä mieleni niin pahoitin..." Nerokasta, simppeliä ja myyvää!
On helppo esittää kovista anonyymillä nettipalstalla. Tosin tekeehän jotku sitä facebookissakin ihan avoimesti, mutta kyllä tuo mielensäpahoittaja-huutelu kertoo nimenomaan siitä huutelijasta paljon. Ilmeisesti netti on hyvä alusta just niille kaikkein ilkeimmille ihmisille toimia ja sorsia muita.
Oikeassa elämässä nämä muiden tunteita vähättelevät on yleensä juuri itse niitä pahimpia "mielensä pahoittajia", mutta eivät vain tajua sitä, koska heillä on tapana oikeuttaa se oma mielenpahoitus ja väheksyä muita.
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Kyrön uudessakin kirjassa luvut alkavat taas: "Kyllä minä mieleni niin pahoitin..." Nerokasta, simppeliä ja myyvää!
Tuomas Kyrön mielensä pahoittaja on hauska kirja, mutta ei kai senkään ole tarkoitus väittää, että kaikki mielensäpahoitus olisi jotenkin väärää tai pilkattavaa? Minusta kirjan päähenkilölläkin on kyllä usein ihan järkeviäkin mielensä pahoituksia, vaikka ne onkin esitetty humoristisesti liioitellen.
Mikä huvittavinta, monesti mielensäpahoittaja-ilmaisun käyttäjät ovat itse pahimpia paisuttelijoita, kun jäävät muistelemaan ohimeneviä tilanteita muiden reaktioiden mentyä jo ohi.
1. tapahtuu joku pikkujuttu
2. henkilö A reagoi tunteella: loukkaantuu/suuttuu/valittaa/itkee tms.
3. henkilö B kiinnittää huomiota henkilö A:n reaktioon, pilkaten ja vähätellen tätä niin että koko jutusta tulee isompi kuin se onkaan
Seuraavana päivänä:
- henkilö A on unohtanut koko jutun
- henkilö B velloo vieläkin siinä, miten väärin henkilö A reagoi ja näin ollen muistuttaa kaikkia A:n reaktiosta, vaikka A ei enää ajattele tapahtuneesta mitään (tai ei ainakaan ajattelisi ilman jatkuvaa muistuttelua...)
Tunteita menee ja tulee, näin on aina ollut, se ei ole mikään "nykyään"-juttu. Niistä toisten reaktioista ei tarvitse aina tehdä niin kamalaa numeroa vielä jälkikäteenkin, etenkin jos reagoija itse on jo mennyt asiassa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mielensäpahoittaja on valitettavasti täysin ajankohtainen termi joka ei ole yhtään väsynyt. Nykyään mielensäpahoittamista käytetään julkisuudessa niin usein keinona yrittää rajoittaa ihmisten oikeuksia elää omaa elämäänsä. Varsinkin feministien ja itseään suvaitsevaisiksi nimittävien joukosta näitä löytyy roppakaupalla.
Pahoitit siis mielesi siitä, että sait palautetta kun puhuit törkeästi toisesta ihmisestä? Eli olet haukkunut tai pilkannut naisia tai jonkin erilaisen kulttuurin edustajia tai muutoin käyttäytynyt törkeästi ja loukkaantunut itse saamastasi palautteesta ja kääntänyt asian niin, että ne muut on mielensä pahoittajia mutta sinä et.
Minusta TUO on tyypillistä nykyaikana, että käännetään ja väännetään jotakin asiaa jotta se palvelisi omia tarkoitusperiä, kuitenki lopputulos on vähintäänkin huvittava.
Mikä tärkeä tuote tai palvelu on jäänyt sinulta saamatta sen takia että jotkut on olleet kanssasi eri mieltä? Sitä paitsi se on kauppiaiden ja viranomaisten häpeä, jos he pelkäävät aiheetonta kritiikkiä, ei niiden jotka sitä kritiikkiä antavat.