Korvauksia pieleen menneestä synnytyksestä

Kuulostaa tosi ikävältä, olen pahoillani puolestasi. Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen joskus täältä palstalta lukenut, että joku on saanut korvauksia. En ole asiantuntija, mutta varmasti pitäisi olla näyttöä siitä, että kyseessä on HOITOVIRHE. Synnytyksessä voi tietenkin tulla kaikenlaisia yllätyksiä vastaan, ja tällaisessa tapauksessa tuskin korvauksia saa. Mutta jos tosiaan kyse on siitä, että voidaan katsoa henkilökunnan hoitaneen työnsä puutteellisesti, pitäisi mahdollisuus korvauksiin olla.

-

Oletko ollut yhteydessä mihinkään tahoon asian tiimoilta? Oletko tavannut potilasasiamiestä tai ollut tekemisissä sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa kuluihin liittyen?

Vierailija kirjoitti:

Itsepähän synnytit. Mutta lapsesihan voi hakea korvauksia sinulta.

Osittain tämä. Pitäisi tiedostaa jo lasta hankkiessa, että synnytys voi mennä pieleen vaikka henkilökunta toimisi täysin oppikirjan mukaan. Vai onko ap:n synnytyksessä tapahtunut jonkinlainen hoitovirhe?

Pahoittelut kuitenkin ap, toivottavasti saat vielä itsesi kuntoon ja toivon myös todella, ettei lapsestasi enää löydy mitään synnytyksestä aiheutunutta vammaa.

Mitä järkeä on ensin kysyä ja sitten poistattaa kaikki vastaukset?

Muillakin meni synnys pieleen, haluan korvauksia tuli tyttö.

Hei. Jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, mitä jos vain jättäisitte sanomatta? TÄmä ei ole semmoinen aihe, että siitä olisi kiva vitsailla. Perustakaa omat huumori- ja länkytysketjunne, jos asiallista sanottavaa ei tule mieleen. Kiitos.

Nro 2

Onko synnytyksestä jo pitkäkin aika, kun ap puhut leikkauksista (monikossa) ja hoidoista. Eikö hoitovirheistä pitäisi tehdä valitus heti eikä viidestoista päivä? Mitä ne elämää haittaavat vammat ovat? Miten ne haittaavat? Invaliditeetti? Työkyvyttömyys?

On surullista että saat näin asiattomia vastauksia. On oikeasti järkytys, että synnytys johtaa äidin loppuelämän kestäviin kipuihin/muihin ongelmiin. Minulla kävi näin, vaikka mitään hoitovirhettä ei tietääkseni tapahtunut. Jo pelkkä lääkitys maksaa 500e vuodessa ja vaivathan eivät ainakaan helpota vuosikymmenten kuluessa. Tämä on kuitenkin lääkärien mielestä normaalia ja luonnollista. Jännitän myös, onko lapsi selvinnyt vaurioitta. Aika karu juttu, enkä itse ollut tähän valmistautunut vaikka riskit teoriassa tiesinkin.

Vierailija kirjoitti:

Hei. Jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, mitä jos vain jättäisitte sanomatta? TÄmä ei ole semmoinen aihe, että siitä olisi kiva vitsailla. Perustakaa omat huumori- ja länkytysketjunne, jos asiallista sanottavaa ei tule mieleen. Kiitos.

Nro 2

Varmaan jos ihan virallisia vastauksia haluaa, kannattaisi varmaan mieluummin kysellä esimerkiksi potilasasiamieheltä kuin netin keskustelupalstoilta.

Tosin se potilasasiamieskin joutuisi kyselemään ap:lta vähän tarkentavia kysymyksiä ennen kuin voisi vastata mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko synnytyksestä jo pitkäkin aika, kun ap puhut leikkauksista (monikossa) ja hoidoista. Eikö hoitovirheistä pitäisi tehdä valitus heti eikä viidestoista päivä? Mitä ne elämää haittaavat vammat ovat? Miten ne haittaavat? Invaliditeetti? Työkyvyttömyys?

Hoitovirheistä ei kyllä ole aina mahdollisuutta tehdä valitusta heti, koska hoitovirhe voi paljastua vasta pitemmän ajan kuluessa.

2

Mulla kävi niin että pyysin mahdollisuutta sektioon, koska oma äitini kuoli aikanaan synnytäessäni siskoani ja taas siskoni kaksi lasta ovat syntyneet ensimmäinen imukupilla revittynä ja toinen hätäsektiossa (rakenteellinen ahtaus lantiossa). Lupailtiin että tokihan tuo on mahdollisuus, mutta kuitenkin pistivät yrittämään alakautta. Lopputulos on se, että poika jäi hartioista jumiin ---> revittiin ulos. Nyt minulla elinikäiset vammat hermovaurioista pidätyskyvyttömyyteen ja poikani vammautunut hapenpuutteen vuoksi loppuelämäkseen. Korjausleikkauksesta ei ollut juuri hyötyä, ja korvausten haku prosessi kesken paraikaa. Lisäksi kokoarvio oli pielessä n. kilolla, tottakai väärään suuntaan. Olen jälkeenpäin kyllä ajatellut niin, että vahinko on jo tapahtunut, sille ei enää mitään voi ja lisäksi minun olisi ehdottomasti pitänyt olla aktiivisempi ja vaatia sektiota. Oletin vain että kerrottuani taustoistani sektion mahdollisuutta olisi oikeasti ammattilaisten taholta pohdittu, mutta sen sijaan kuuntelin sellaista joojottelua joka puolelta ja ajattelin että kaippa nuo sitten tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, mitä jos vain jättäisitte sanomatta? TÄmä ei ole semmoinen aihe, että siitä olisi kiva vitsailla. Perustakaa omat huumori- ja länkytysketjunne, jos asiallista sanottavaa ei tule mieleen. Kiitos.

Nro 2

Varmaan jos ihan virallisia vastauksia haluaa, kannattaisi varmaan mieluummin kysellä esimerkiksi potilasasiamieheltä kuin netin keskustelupalstoilta.

Tosin se potilasasiamieskin joutuisi kyselemään ap:lta vähän tarkentavia kysymyksiä ennen kuin voisi vastata mitään.

Ap:han kysyi, onko kenelläkään kokemusta korvausten saamisesta. Mielestäni ihan asiallinen kysymys. Vertaistuki on tärkeää. Ja totta kai se potilasasiamies kysyy tarkentavia kysymyksiä. Mutta mun mielestä keskustelupalstalla on täysin mahdollista vastata ASIALLISESTI, kun kyse on näin vakavasta jutusta. Jos ei tule mieleen mitään asiallista sanottavaa, siirtyy seuraavaan ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää onko kukaan saanut mitään korvauksia mistään, jos synnytys on mennyt täysin pieleen ja itselle ainakin (lapsesta ei vielä varmuutta) on jäänyt elinikäiset normaalia elämää haittaavat vammat. Vammoja on yritetty korjata heikoin tuloksin. Pienituloisena rahaa on kulunut paljon leikkauksiin,tutkimuksiin, matkoihin ja fysioterapiaan.

Tuntuu hirveältä ajatella, jos lapsellakin vielä jotain :( Ja todella epäreilulta, ettei synnytyksen hoitaneille tule mitään seuraamuksia.

Millaisia seuraamuksia heille haluaisit?

Niin tyypillinen keskustelu taas. Jos olisi kyse jostain jalkaleikkauksesta, olisivat kaikki AP:n puolella ja haukkuisivat terveydenhuoltoa vähän liiaksikin. Kun kyse on synnytyksestä, niin lällällää, mitäs läksit, vituttaako uliuli?

Mutta AP:lle, kyllä, tiedän tapauksen jossa homma meni kiireelliseksi sektioksi ja sektiossa tehdyn aseptiikkaan liittyvän virheen vuoksi tuli synnyttäjälle paha tulehdus. Mitään pysyvää vauriota siitä ei tullut, mutta korvauksia kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin että pyysin mahdollisuutta sektioon, koska oma äitini kuoli aikanaan synnytäessäni siskoani ja taas siskoni kaksi lasta ovat syntyneet ensimmäinen imukupilla revittynä ja toinen hätäsektiossa (rakenteellinen ahtaus lantiossa). Lupailtiin että tokihan tuo on mahdollisuus, mutta kuitenkin pistivät yrittämään alakautta. Lopputulos on se, että poika jäi hartioista jumiin ---> revittiin ulos. Nyt minulla elinikäiset vammat hermovaurioista pidätyskyvyttömyyteen ja poikani vammautunut hapenpuutteen vuoksi loppuelämäkseen. Korjausleikkauksesta ei ollut juuri hyötyä, ja korvausten haku prosessi kesken paraikaa. Lisäksi kokoarvio oli pielessä n. kilolla, tottakai väärään suuntaan. Olen jälkeenpäin kyllä ajatellut niin, että vahinko on jo tapahtunut, sille ei enää mitään voi ja lisäksi minun olisi ehdottomasti pitänyt olla aktiivisempi ja vaatia sektiota. Oletin vain että kerrottuani taustoistani sektion mahdollisuutta olisi oikeasti ammattilaisten taholta pohdittu, mutta sen sijaan kuuntelin sellaista joojottelua joka puolelta ja ajattelin että kaippa nuo sitten tietää.

Olettaisin että näin voi tapahtua Seinäjoella? Tämähän on kuuluisa siitä että väkisin yritetään pitää sektioit Suomen matalimpana, näyttää paperilla hyvältä...

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin että pyysin mahdollisuutta sektioon, koska oma äitini kuoli aikanaan synnytäessäni siskoani ja taas siskoni kaksi lasta ovat syntyneet ensimmäinen imukupilla revittynä ja toinen hätäsektiossa (rakenteellinen ahtaus lantiossa). Lupailtiin että tokihan tuo on mahdollisuus, mutta kuitenkin pistivät yrittämään alakautta. Lopputulos on se, että poika jäi hartioista jumiin ---> revittiin ulos. Nyt minulla elinikäiset vammat hermovaurioista pidätyskyvyttömyyteen ja poikani vammautunut hapenpuutteen vuoksi loppuelämäkseen. Korjausleikkauksesta ei ollut juuri hyötyä, ja korvausten haku prosessi kesken paraikaa. Lisäksi kokoarvio oli pielessä n. kilolla, tottakai väärään suuntaan. Olen jälkeenpäin kyllä ajatellut niin, että vahinko on jo tapahtunut, sille ei enää mitään voi ja lisäksi minun olisi ehdottomasti pitänyt olla aktiivisempi ja vaatia sektiota. Oletin vain että kerrottuani taustoistani sektion mahdollisuutta olisi oikeasti ammattilaisten taholta pohdittu, mutta sen sijaan kuuntelin sellaista joojottelua joka puolelta ja ajattelin että kaippa nuo sitten tietää.

Voi kamalaa. :( Nousi ihan kyyneleet silmiin kun luin tämän tekstin. Toivottavasti korvauksia tulisi, vaikka eihän se tuota teidän tilannetta varsinaisesti paremmaksi muuta.

Kyllä tosiaan pitää tiukkana olla jos ja kun sen sektion haluaa. Itse sen sain vaikken pelkodiagnoosia saanutkaan. Lääkärit yritti kyllä viimeiseen asti väittää vastaan, mutta pidin pääni. Eihän ne voi ketään pakottaa alateitse synnyttämään nykyään! Mulla tosi kapea lantio, pelkäsin kuollakseni että jotain tuollaista tapahtuu. Kaksi poikaa syntynyt elektiivisellä sektiolla ja hyvin meni molemmat kerrat. 

Voimia teille joilla meni asiat toisin. :(

Itse haluan vain sanoa sen, että on selvää, että kun melkein koko ikäluokka naisia kerrallaan synnyttää, niin joitain ongelmia tulee. Valtaosalla synnytys sujuu hyvin. Naisten välilläkin on kuitenkin valtavia eroja: on alipainoisia, valtavan ylipainoisia, monisairaita, fyysisesti vammautuneita, huumeidenkäyttäjiä, erittäin vanhoja tai nuoria synnyttäjiä, jne. Monet tekijät voivat lisätä synnytyksen riskejä, ja kun tällaisia riskejä on niin synnytys todennäköisimmin menee huonosti. Näitä pyritään estämään sektioilla, joka sekin on erittäin suuri ja riskialtis leikkaus, joka aiheuttaa vuosittain äideille enemmän vakavia komplikaatioita kuin alatiesynnytykset. Voisi sanoa, että raskaus on aina riski ja synnytys myös. 

Ikävää, että kaikilla ihmisillä synnytykset eivät suju hyvin. Siis todella ikävää oikeasti, ja olen pahoillani ap:n puolesta. Kuitenkin kaikissa isoissa "toimenpiteissä" synnytyksestä tyräleikkaukseen ja avosydänleikkaukseen on riskejä ja ne riskit tulevat todeksi aina jonkun kohdalla. Raskauden riskejä ei pysty välttämään millään.

Eipä se synnytys ilmaiseksi tullut. Yli 800€ maksut siitä jouduin maksamaan... Parhaasta mahdollisesta hoidostakaan en puhuisi.

Imukuppisynnytyksestä jäi täydellinen pidätyskyvyttömyys ulosteen osalta ja vasemman jalan hermovauriot.

Potilasvahinkokorvausta voi hakea muutaman vuoden ajan siitä, kun virhe on huomattu. Siksi tässä kyselenkin, kun sairaalasta jo sanottiin, että tuskin mitään saisin.

Itselläni synnytyksen suuremmilta osin hoiti kätilöharjoittelija, mistä sain vasta näin jälkeenpäin tietää. Lupaani ei kysytty käykö näin. Sairaalasta kyseltyäni sanoivat, että potilaan suostumus täytyy tähän olla, joten luulisin, että tässä olisi jo yksi "virhe". Ei varmaan paljon vaakakupissa paina, mutta jotain kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Itse haluan vain sanoa sen, että on selvää, että kun melkein koko ikäluokka naisia kerrallaan synnyttää, niin joitain ongelmia tulee. Valtaosalla synnytys sujuu hyvin. Naisten välilläkin on kuitenkin valtavia eroja: on alipainoisia, valtavan ylipainoisia, monisairaita, fyysisesti vammautuneita, huumeidenkäyttäjiä, erittäin vanhoja tai nuoria synnyttäjiä, jne. Monet tekijät voivat lisätä synnytyksen riskejä, ja kun tällaisia riskejä on niin synnytys todennäköisimmin menee huonosti. Näitä pyritään estämään sektioilla, joka sekin on erittäin suuri ja riskialtis leikkaus, joka aiheuttaa vuosittain äideille enemmän vakavia komplikaatioita kuin alatiesynnytykset. Voisi sanoa, että raskaus on aina riski ja synnytys myös. 

Ikävää, että kaikilla ihmisillä synnytykset eivät suju hyvin. Siis todella ikävää oikeasti, ja olen pahoillani ap:n puolesta. Kuitenkin kaikissa isoissa "toimenpiteissä" synnytyksestä tyräleikkaukseen ja avosydänleikkaukseen on riskejä ja ne riskit tulevat todeksi aina jonkun kohdalla. Raskauden riskejä ei pysty välttämään millään.

Osittain olen samaa mieltä.

Joka paikassa on tieto sektion riskeistä, lähinnä prosentteina ilmoitettu. Mun mielestä nämä tilastot on harhaan johtavia, koska kattavat kaikki sektiot myös kiireelliset/hätäsektiot. Esim vauvan vammautuminen on varmasti eriluokkaa suunnitellussa kuin hätäsektiossa. Johan se nimikin sanoo "hätäsektio" ettei alatiesynnytys mennyt hyvin. Ja näiden vammat katsotaan sektion riskeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haluan vain sanoa sen, että on selvää, että kun melkein koko ikäluokka naisia kerrallaan synnyttää, niin joitain ongelmia tulee. Valtaosalla synnytys sujuu hyvin. Naisten välilläkin on kuitenkin valtavia eroja: on alipainoisia, valtavan ylipainoisia, monisairaita, fyysisesti vammautuneita, huumeidenkäyttäjiä, erittäin vanhoja tai nuoria synnyttäjiä, jne. Monet tekijät voivat lisätä synnytyksen riskejä, ja kun tällaisia riskejä on niin synnytys todennäköisimmin menee huonosti. Näitä pyritään estämään sektioilla, joka sekin on erittäin suuri ja riskialtis leikkaus, joka aiheuttaa vuosittain äideille enemmän vakavia komplikaatioita kuin alatiesynnytykset. Voisi sanoa, että raskaus on aina riski ja synnytys myös. 

Ikävää, että kaikilla ihmisillä synnytykset eivät suju hyvin. Siis todella ikävää oikeasti, ja olen pahoillani ap:n puolesta. Kuitenkin kaikissa isoissa "toimenpiteissä" synnytyksestä tyräleikkaukseen ja avosydänleikkaukseen on riskejä ja ne riskit tulevat todeksi aina jonkun kohdalla. Raskauden riskejä ei pysty välttämään millään.

Osittain olen samaa mieltä.

Joka paikassa on tieto sektion riskeistä, lähinnä prosentteina ilmoitettu. Mun mielestä nämä tilastot on harhaan johtavia, koska kattavat kaikki sektiot myös kiireelliset/hätäsektiot. Esim vauvan vammautuminen on varmasti eriluokkaa suunnitellussa kuin hätäsektiossa. Johan se nimikin sanoo "hätäsektio" ettei alatiesynnytys mennyt hyvin. Ja näiden vammat katsotaan sektion riskeihin.

Sektio on nimenomaan riski äidille. Se aiheuttaa esim. monikymmenkertaisen veritulppariskin verrattuna alatiesynnytykseen (veritulppa voi aiheuttaa esim. kuoleman ja aivovamman), sekä mahdollisuuden suolilamaan, joka tappaa tunneissa. Siihen liittyy myös hallitsemattoman verenvuodon vaara, jolloin äiti menehtyy verenvuotoon. Joskus sektiohaavat tulehtuvat ja sieni-infektio jatkuu vatsan sisälle saakka sisäelimiin ja aiheuttaa verenmyrkytyksen. Riskejä on lukuisia. Niin on alatiesynnytyksessäkin, mutta sektio on äidille paljon vaarallisempi kuin alatiesynnytys, ja näin on myös suunnitelluissa sektioissa, koska ne ovat leikkauksia. Alatiesynnytyksellä on lapselle monia hyötyjä, ja siksi sitä kansanterveydellisesti suositellaan. Alatiesynnytetyt lapset saavat äidin normaaliflooran, heillä on enemmän fagosyyttisoluja jotka suojaavat syöviltä sekä parempi stressinsietokyky ja sitä kautta vähemmän mielenterveysongelmia. Kyllä, tämä on tieteellisesti todistettua. Luonto on tehnyt alatiesynnytyksestä merkityksellisen tapahtuman, jonka tarkoituksena on valmistaa vauva maailmaan. Siksi noin 85% suomalaisista naisista haluaa synnyttää alateitse.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se synnytys ilmaiseksi tullut. Yli 800€ maksut siitä jouduin maksamaan... Parhaasta mahdollisesta hoidostakaan en puhuisi.

Imukuppisynnytyksestä jäi täydellinen pidätyskyvyttömyys ulosteen osalta ja vasemman jalan hermovauriot.

Potilasvahinkokorvausta voi hakea muutaman vuoden ajan siitä, kun virhe on huomattu. Siksi tässä kyselenkin, kun sairaalasta jo sanottiin, että tuskin mitään saisin.

Itselläni synnytyksen suuremmilta osin hoiti kätilöharjoittelija, mistä sain vasta näin jälkeenpäin tietää. Lupaani ei kysytty käykö näin. Sairaalasta kyseltyäni sanoivat, että potilaan suostumus täytyy tähän olla, joten luulisin, että tässä olisi jo yksi "virhe". Ei varmaan paljon vaakakupissa paina, mutta jotain kuitenkin...

Ei siihen ahtauteen tai lapsen kiinni jäämiseen paljolti voida vaikuttaa. On ihan normaalia, että kätilöopiskelija on mukana synnytyksessä. Jos synnytyssalissa ollaan vaikka 10h, ei siellä ole mukana kätilöä läheskään koko aikaa. Sinulta olisi pitänyt pyytää lupa sille, että opiskelija saa olla kanssasi, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi jokin valtava riski vaan siksi, että yleensä muissa kuin opetussairaaloissa on hyvän tavan mukaista aina pyytää potilaalta suostumus opiskelijan läsnäoloon. Yliopistosairaaloissa tätä velvoitetta ei ole, koska ne ovat opetussairaaloita ja näin lukee jo esim. kutsuissa sinne.