Kysymys koiraihmisille: Miten taistelukoiran saa irrottamaan otteensa (esim. lapsesta)?

Mikä helvetti on taistelukoira? 

Mutta jos kysytään ihan että kuinka koiran saa irti, niin tappamalla. Itse ison (taistelukoiran?) omistajana ja äitinä en epäröisi, vaan kättä pidempää ja koira hengiltä. Itseäni puri vieras labradorinnoutaja, irrotti otteensa onneksi käskyttäessäni. 

Jos tässä molosseista puhutaan ja erityisesti amerikan piteistä, niin miettikääpä itse miten rotu jalostui kun niitä piti kyetä käsittelemään vakavasti loukkaantuneina, kovissa kivuissa. Jos koira ei antanut paikata vaan puri, se kuoli tai lopetettiin eikä sen linjaa jatkettu. Ja muistetaanhan, että aidot pitit ovat aika pieniä koiria. n. 15-20kg.

Tosiasia kuitenkin on, että molossityyppiset rodut houkuttelevat tietyntyyppisiä ihmisiä meidän normaalien harrastajien lisäksi. Se ei kuitenkaan ole rodun vika, että joku ei kasvata koiraansa, kohtelee sitä väärin tai ulkoiluttaa sitä vapaana. 

Tässä jokunen vuosi takaperin (Vihdissä) kanariandoggi pääsi livahtamaan omille teilleen. Se näki koulutaksia odottavat lapset, hyökkäsi 8-vuotiaan tytön kimppuun ja puri tätä ympäri kehoa. Omistaja juoksi paikalle, yritti kaikin tavoin saada koiraa irti, mutta ei onnistunut. Onneksi koulutaksi tuli ja kuljettaja riensi avuksi. Kuljettaja sai itsekin osansa puremista, mutta onneksi koira hellitti silloin tytöstä otteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meidän staffin saa irti mistä hyvänsä käskemällä "irti". Toimii oravanraatoihin ja lihapiirakoihin, varmaan myös muksusi jalkaan vaikka se onkin verenhimoiselle elukalle paljon herkullisempi.

Onneks toi on vielä toistaiseksi tyytyny vaan maistelee ihmisten naamoja nuolemalla. Kyllä kai ne silti kohta ne pedon vietit herää kun löytyy tarpeeksi murea pienokainen ja se löytää purentavoimansa, jotka ovat kuin alligaattorilla. Mikä on kyllä pirun hyvin 16 kg eläimeksi.

tämä oli merkillinen kommentti. koitat olla sarkastinen murea pienokainen-lausahduksilla mutta tuntuisi että salaa koet mielihyvää siitä että sinulla on staffi jonka (kuvittelet) tottelevan sinua ja koirasi on rotua mitä "kaikki pelkäävät" vaikka se on "ihan kultamössö naamannuolija"

 

 

 

Varmaan koska oon sarkastinen. Ja oon sarkastinen, koska pidän "taistelukoiria" kammoavia ihmisiä vähän tyhminä. Eihän noita pelkää kukaan, joka ikinä tuntenu edes säällisesti kasvatettuja bull-tyyppisiä.

Kukaan ei pelkää tuotakaan pulliaista päin naamaa. Jotkut yksinkertaiset, iltapäivälehdistä maailmankuvansa imevät ihmiset pelkää termejä "staffordshirenbullterrieri" tai "pit bull -tyyppinen" ja lietsoo sitä tällaisilla palstoilla, mutta sitten kun tuon näette kadulla niin ei sitä kukaan pelkää kun ette tiedä että tämä olisi muka vaarallinen. Se on oikeesti aika pieni koira, eikä sillä roiku kaulassa kyltti että tämä se on se vaarallinen rotu. Helpommalla pääsis elämässä, kun hankkis jonkun vähän pelottavamman näköisen koiran niin ei ihmiset tunkis kutsumatta sönkkäämään sille koiralle ja sais lenkkeillä rauhassa.

Muistakaa, että 99% ihmisiä purreista koirista on juuri niitä "niiiiin kilttejä ja tottelevaisia" koiria jotka eivät ole koskaan ennen purreet ketään. Loputhan on jo lopetettu.

Ihan kauhistuttaa kuinka ihmiset luottavat koiriinsa, vaikka koulutetullakin koiralla on edelleen eläimen vaistot. Sitten ollaan aivan äimän käkenä, kun se rakki puraisi jotain. Siksi moni koiranomistaja poistuu paikalta silmät seisoen ajatuksen hakatessa tyhjää. Ikään kuin paetaan pois tapahtuneesta ja kielletään se.

Sitten ovat nämä machoilijat jotka oikein nauttivat, kun muut pelkäävät heidän koiria. Toteavat purruille vain, että vakuutusyhtiö hoitaa kulut. :O

Vierailija kirjoitti:

Kolautat sitä päähän niin että päästää irti, jos ei onnistu niin kurista kurkusta niin että aivot ei saa happea (ns hapetus) tai sitten otat vahvan kepin ja tunget hampaitten väliin ja kampeat auki.

Monella kamppailukoiran omistajalla on sellainen keppi valmiiksi mukana.

Entäs jos koira hyökkää takaa päin, miten siinä kolautetaan päähän, kuristetaan tai kammetaan leukoja auki? Ja eikö tuo ole jotenkin sairasta, että tarvitaan erillisiä aseita oman lemmikin saamiseksi kuriin?

Vierailija kirjoitti:

Ei taistelukoiraa saa uhristaan irti enää siinä vaiheessa, kun sen koko focus on uhrissa.

Sen tyyppinen koira ei käy vain pikkuisen purasemassa, sillä on silloin muut mielessä.

Jos on joku staffi tai muu matala koira, niin hyppäisin tasajalkaa sen selän päälle. Kun on selkäranka poikki, niin jossain kohtaa loppuu se pureminenkin. Tai sanotaanko että ei ainakaan toista kertaa enää ikinä pure.

Suun takaosaan työnnetään keppi ja sillä kammetaan leukalukko auki.

Sitten kun lapsi lakkaa sätkimästä ja rääkymästä koira päästää ihan itse irti.

Vierailija kirjoitti:

Kolautat sitä päähän niin että päästää irti, jos ei onnistu niin kurista kurkusta niin että aivot ei saa happea (ns hapetus) tai sitten otat vahvan kepin ja tunget hampaitten väliin ja kampeat auki.

Monella kamppailukoiran omistajalla on sellainen keppi valmiiksi mukana.

Jos omistajalla on sellainen keppi, niin hänen pitäisi tietää, että koira ei ole sopiva muiden ihmisten ilmoille. Jos tarvitsee välineen varoiksi koko ajan, niin rotu on liian vaarallinen. Riski tunnistetaan ja otetaan.

Kuristamalla. Jos koiralla on panta, homma helpottuu. Jos ei, niin jotain on saatava kaulan ympäri. Sitten vaan nosto ja kiristys niin kauan kuin tarvii. Taju lähtee suht nopeasti, ei tarvi t'ppaa.

Toivottavasti kukaan ei tarvi tätä vinkkiä koskaan.