Vauva tulossa kohta, ahdistaa muiden oletukset...

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntyneellä ei ole vielä edes rokotuksia.

Eka kuukausi meillä on muutenkin vielä ns. pesimistä. Jos menemme ulos, vauva on suojassa vaunuissa. Muuten vauva on kotona ja elämä rauhoitettua.

Tähän päälle äidin jälkivuoto, maitoa valuvat rinnat, mahdollisesti kipeä alapää ja univelka. Plus hormonien aikaansaama herkkyys ja ns. babyblues.

Esikoisen syntyessä en vielä osannut vetää rajoja. Sukulaisia ja tuttuja ravasi jo osastolla ja kotona homma jatkui (asuimme tuolloin ulkomailla ja sairaalaan sai tulla kuka vain halusi, senkus käveli sisään). Olin itkuinen ja poikki, halusin olla vain rauhassa oman perheen kesken. Alapää vuoti kuin seula, lakanat veressä, kipeät rinnat täynnä maitoa, kävely ja istuminen vaivalloista episotomian vuoksi. Huh, mikä kokemus ja ihan vain niiden vierailijoiden vuoksi. Kaiken lisäksi vauvan sairastelukierre alkoi 2 viikkoisena.

Muiden vauvojen kanssa olemme vetäneet selkeät rajat. Ongelmia ei enää ole ollut.

Tsemppiä, ap!

Huh, omassa tulevassa synnytyssairaalassa on onneksi rajoitettu vierailuaika, oliko nyt tunnin vai kaksi päivässä. Hyvä tietty sinänsä, että lähisuku voi tulla sairaalassa piipahtamaan katsomaan tulokasta, en minä sitä ole kieltämässä. Hyväkin vaan jos mieluummin tulevat sinne, niin mies voi vaikka mennä yhteistilaan vauvaa esittelemään jos itse haluan levätä kipuja pois.

Itsekin näen parhaimman tilanteen kotiutuessa sellaisena, että saadaan tulla kaikessa rauhassa kotiin tutustumaan vauvaan. Ei tarvitsisi olla mitenkään helvetin reippaana näkemässä heti vauvan kumminkaimoja ja sosiaalisena juttelemassa kenellekään, vaan saisi vaan lepäillä vauvan kanssa.

Mutta näköjään sitten joidenkin mielestä sairaalasta lähtiessä kuuluu lähteä heti reissaamaan ympäriinsä vauvan kanssa ja esittelemään se jokaiselle sukulaiselle -.-

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun naisilla on kaikilla olleet todella helpot synnytykset, hyvä ettei tyyliin juoksulenkille ole päässeet jo vuorokauden sisään. Vastaavasti omassa suvussani taas synnytykset on olleet vaikeat ja itsekin varaudun mielessäni jo horror-synnytykseen.

Olen tästä miehen äidillekin maininnut, mutta vaikeahan se on ymmärtää jos itsellään on ollut todella helppoa.

Pari pointtia tuohon liittyen: ei kannata valmistautua horror-synnytykseen, ellei semmoista toivo. Odotuksilla on hyvinkin paljon merkitystä siinä, miten asiat sujuvat.

Toinen pointti. Hymyilytti, kun luin, että anopin on vaikeaa ymmärtää, minkälainen on vaikea synnytys, jos itsellä on ollut helppoa. Sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta synnytyksistä (vielä), mutta sinä kuitenkin pystyt hyvin ymmärtämään? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun naisilla on kaikilla olleet todella helpot synnytykset, hyvä ettei tyyliin juoksulenkille ole päässeet jo vuorokauden sisään. Vastaavasti omassa suvussani taas synnytykset on olleet vaikeat ja itsekin varaudun mielessäni jo horror-synnytykseen.

Olen tästä miehen äidillekin maininnut, mutta vaikeahan se on ymmärtää jos itsellään on ollut todella helppoa.

Pari pointtia tuohon liittyen: ei kannata valmistautua horror-synnytykseen, ellei semmoista toivo. Odotuksilla on hyvinkin paljon merkitystä siinä, miten asiat sujuvat.

 

Toinen pointti. Hymyilytti, kun luin, että anopin on vaikeaa ymmärtää, minkälainen on vaikea synnytys, jos itsellä on ollut helppoa. Sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta synnytyksistä (vielä), mutta sinä kuitenkin pystyt hyvin ymmärtämään? ;)

En manaile hirveää synnytystä, vaan suhtaudun realistisesti. Lähisuvun naisten synnytykset kun vaan voivat antaa vahvaa osviittaa siitä, miten oma synnytys tulee menemään, vaikka onhan tietty aina se pieni mahdollisuus että meneekin toisin.

Ja tuohon lihavoimaani kohtaan, tuossa joku aika sitten seurailin lähisukulaisen paranemista vaikeasta synnytyksestä, joka nyt valitettavasti antoi ymmärrystä siitä, miten kipeää voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Tajusin just että niillä joiden vauva syntyy joulun aikaan menee koko joulunvietto piloille. Kamalaa! Täytyy tulevaisuudessa ajoittaa lapsenteko niin ettei osu joululle synnytys. N21

Meidän vauva syntyi jouluaattona. En ikinä ajattelisi, että meidän joulu meni pilalle; mehän saatiin maailman paras joululahja :)

Vierailija kirjoitti:

Tajusin just että niillä joiden vauva syntyy joulun aikaan menee koko joulunvietto piloille. Kamalaa! Täytyy tulevaisuudessa ajoittaa lapsenteko niin ettei osu joululle synnytys. N21

Niitä lapsia kun ei vaan postimyynnistä tilailla, niin varaudupa siihen ettei niitä niin vain ajoiteta... 

Jo ilman lapsettomuusongelmaakin voi mennä vuosi saada raskaus alkuun, ei vaadi muuta kuin ns. oikean hetken missaamisen ja pillerienkin lopettamisesta saattaa mennä jopa puolikin vuotta, jotta keho on taas hedelmällisessä tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun naisilla on kaikilla olleet todella helpot synnytykset, hyvä ettei tyyliin juoksulenkille ole päässeet jo vuorokauden sisään. Vastaavasti omassa suvussani taas synnytykset on olleet vaikeat ja itsekin varaudun mielessäni jo horror-synnytykseen.

Olen tästä miehen äidillekin maininnut, mutta vaikeahan se on ymmärtää jos itsellään on ollut todella helppoa.

Pari pointtia tuohon liittyen: ei kannata valmistautua horror-synnytykseen, ellei semmoista toivo. Odotuksilla on hyvinkin paljon merkitystä siinä, miten asiat sujuvat.

 

Toinen pointti. Hymyilytti, kun luin, että anopin on vaikeaa ymmärtää, minkälainen on vaikea synnytys, jos itsellä on ollut helppoa. Sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta synnytyksistä (vielä), mutta sinä kuitenkin pystyt hyvin ymmärtämään? ;)

En manaile hirveää synnytystä, vaan suhtaudun realistisesti. Lähisuvun naisten synnytykset kun vaan voivat antaa vahvaa osviittaa siitä, miten oma synnytys tulee menemään, vaikka onhan tietty aina se pieni mahdollisuus että meneekin toisin.

Ja tuohon lihavoimaani kohtaan, tuossa joku aika sitten seurailin lähisukulaisen paranemista vaikeasta synnytyksestä, joka nyt valitettavasti antoi ymmärrystä siitä, miten kipeää voi olla. 

Synnytykset voivat olla samalla henkilölläkin kovin erilaisia. Voi olla ihan pelkkää sattumaa, että lähisuvun synnytykset ovat olleet keskimääräistä vaikeampia. Toisaalta, jos tiedät, että teidän suvun naisilla on joku esim, rakenteellinen juttu, joka vaikeuttaa synnytyksiä, niin toki sinunkin kohdalla varmasti todennäköistä, että se vaikuttaa.

Toivon sinulle kuitenkin helppoa synnytystä. Onnea siihen ja onnea vauvan kanssa :)

Meille on tulossa vauva parin viikon sisään, enkä todellakaan aio altistaa häntä koko suvun pöpöille. Olin itse aivan kauheassa flunssassa juuri. Ihmettelen, että anopille tulee edes mieleen tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun naisilla on kaikilla olleet todella helpot synnytykset, hyvä ettei tyyliin juoksulenkille ole päässeet jo vuorokauden sisään. Vastaavasti omassa suvussani taas synnytykset on olleet vaikeat ja itsekin varaudun mielessäni jo horror-synnytykseen.

Olen tästä miehen äidillekin maininnut, mutta vaikeahan se on ymmärtää jos itsellään on ollut todella helppoa.

Pari pointtia tuohon liittyen: ei kannata valmistautua horror-synnytykseen, ellei semmoista toivo. Odotuksilla on hyvinkin paljon merkitystä siinä, miten asiat sujuvat.

 

Toinen pointti. Hymyilytti, kun luin, että anopin on vaikeaa ymmärtää, minkälainen on vaikea synnytys, jos itsellä on ollut helppoa. Sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta synnytyksistä (vielä), mutta sinä kuitenkin pystyt hyvin ymmärtämään? ;)

En manaile hirveää synnytystä, vaan suhtaudun realistisesti. Lähisuvun naisten synnytykset kun vaan voivat antaa vahvaa osviittaa siitä, miten oma synnytys tulee menemään, vaikka onhan tietty aina se pieni mahdollisuus että meneekin toisin.

Ja tuohon lihavoimaani kohtaan, tuossa joku aika sitten seurailin lähisukulaisen paranemista vaikeasta synnytyksestä, joka nyt valitettavasti antoi ymmärrystä siitä, miten kipeää voi olla. 

Synnytykset voivat olla samalla henkilölläkin kovin erilaisia. Voi olla ihan pelkkää sattumaa, että lähisuvun synnytykset ovat olleet keskimääräistä vaikeampia. Toisaalta, jos tiedät, että teidän suvun naisilla on joku esim, rakenteellinen juttu, joka vaikeuttaa synnytyksiä, niin toki sinunkin kohdalla varmasti todennäköistä, että se vaikuttaa.

Toivon sinulle kuitenkin helppoa synnytystä. Onnea siihen ja onnea vauvan kanssa :)

Rakenteellisesta en tiedä, ainakin synnytyslääkäri lantiotani tutki ja totesi, että ihan normaali on. Toivottavasti tietty olisi ollut vain huonoa sattumaa nuo kaikkien vaikeat synnytykset ja oma tulisi nätisti ulos, mutta varaudun silti vaikeaan :/ Suunniteltua sektiotakin jo jossain vaiheessa harkitsin, mutta päätin silti kokeilla jos tulisi normaalilla tavalla. Mennään sitten leikkaussaliin jos tilanne niin vaatii (kuten on lähisuvussa muutamalla lopulta vaatinutkin).

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden myötä saat tottua siihen, että koko ajan ahdistaa jokin.

Mistä miinukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä miehesi on? Meillä on vähän sama tilanne ja lopulta mies meni yksin anoppilaan juttelemaan. Jos vauva syntyy ennen joulua ja pääsemme kotiin niin me olemme rauhassa kotona jouluna, isovanhemmat saavat tulla kylään kahville, ei muita(meillä ei pääse sairaalaan isovanhemmat). Ihan vain jo senkin vuoksi että lapsi on meille ensimmäinen ja haluamme tosiaankin tutustua vauvaan rauhassa ja opetella uutta elämää, vauva ei ole mikään esittelyä varten tehty jota saa isovanhemmat kiikuttaa jokaisen pikkupikkupikkuserkun syliin. Teidän täytyy vain selkeästi tehdä tämä asia selväksi, eikä mutista mitään ehkä-juttuja :)

 

Onnea vauvan kanssa! :)

Mies sanoo että totta kai mennään tilanteen mukaan, mutta eipä oikein ole tähän mennessä tajunnut vaikka olen monesti sanonut, että haluan todennäköisimmin kotiin toipumaan.

Nyt vasta kun purkautui kunnon stressi-itku ja sanoin, että menee sinne sitten vauvan kanssa kaksin jos on niin helvetin tärkeää, niin vasta alkoi tajuamaan ettei se ihan oikeasti ole minusta ok, että minulle vain sanellaan että mennään anoppilaan heti jouluksi...

Kiva tottakai että ovat innoissaan uudesta sukulaisesta, mutta alkoi jo tuntua juurikin tuolta, että vauva olisi tehty vain esittelyä varten ja se meidän oma keskinäinen tutustumisaika vauvan kanssa voidaan sivuuttaa ihan kokonaan, jotta suku pääsee vauvaa katsomaan... 

Myötätuntoni ovat kokonaan puolellasi ja ymmärrän tilanteesi varsin hyvin. Alapeukutin tätä puhtaasti siksi, että vaikka oletkin ehkä hormonihuuruissa ja stressaantunut nyt, et saisi silti antaa näiden tunteiden patoutua ja sitten ryöpyttää niitä miehesi niskaan... Sinun täytyy kertoa suoraan miltä sinusta tuntuu vaikkei se aina olekaan helppoa. Mies ei vain tajua, ja miten voisikaan kun ei itse ole raskaana eikä synnytä eikä aiempia kokemuksiakaan ole. En halua syyllistää, mutta halusin vain muistuttaa tästä sillä niin monen parisuhde päättyy pikkulapsiaikana juuri tuohon kommunikoimattomuuteen....

Lähetä ääliö anopille vaikka viesti jossa kiität kutsusta muttet ole ollenkaan varma oletko toipunut synnytyksestä vielä jouluna joten sinua tai vauvaa ei kauhean innolla kannata odottaa jos se ei käykään. Samalla voisit huomauttaa että tulevaisuudessa myös sinä otat mielelläsi kantaa vierailujärjestelyihin. Taas tätä ärsyttävää märinää kun ei naisella oo mitään munaa eikä itsekunnioitusta (paitsi siellä omien seinien sisällä vähän uskaltaa miehelle ja nettiin valittaa)

Olen tuo joka sanoi että joulu menee piloille jos lapsi syntyy joulun aikaan. Tarkoitin sitä, ettei synnytys varmaan ole sellaista että 23. päivä synnytetään vauva ja seuraavana päivänä istutaan freesinä ja reippaana joulupöydässä sukulaisineen päivineen. Olen ainakin saanut käsityksen että jo pelkkä synnytys voi viedä enemmän kuin yhden päivän plus sairaalassa toipuminen, vauvan tai äidin mahdolliset komplikaatiot, lisäksi kotona menee vielä aikaa fyysiseen ja henkiseen toipumiseen. Ehkä oli vähän provosoivaa sanoa että aloitan lapsenteon tietyllä tavalla mutta en voi mitään sille etten haluaisi vauvaa joulupyhinä. N21

Meillä neljäs lapsi on nyt kuukauden vanha ja me käytiin heti sairaalasta päästyä anopilla kylässä. Käytiin kolmannenkin syntymän jälkeen heti anopilla kun päästiin lähtemään kotia.

Itse sitä ehdotin että käydään moikkaamassa ja kahvilla samalla.

Anoppikin tykkäs.

Mutta sitten taas kun omat vanhemmat tuli meille kylään...jouduin pumppaamaan kun maitoa tuli niin hirveesti, niin ei ollut kovin kivaa kun oma äiti jaksoi naureskella ja hämmästellä sitä maitomäärää.

Toki tiedän ettei mitenkään pahalla sitä tarkottanut.

Keskity nyt ensiksi synnytykseen. En tiedä, millä viikoilla olet, mutta eihän vauva välttämättä edes synny vielä jouluksi, jos ei raskaus ole jo niin pitkällä, että varmuudella käynnistetään.

Eri perheissä on oma kulttuurinsa. Voi olla, että miehesi perheessä välittämäistä näytetään tuollaisella tavalla, joka sinusta tuntuu teidän yli kävelemisellä. Paljon kamalampi tilanne olisi, jos teille syntyisi kohta vauva ja ketään ei voisi vähemmän kiinnostaa. Koska sitä kiinnostusta olisi vaikea pakottaa. Sen sijaan, jos ei anoppisi ja koko miehesi suku ole jotain umpihulluja, niin lempeän jämäkällä otteella saatte kyllä kerrottua, että nyt vauva syntyi ja tilanne on se, että ette vielä joulupöytään pääse, JOS siis tilanne siinä vaiheessa on se. 

Mietin kommenttia, missä joku sukulainen kertoi päättäneensä vauvalle nimen. Ehkä hänkään ei ajatellut, että tosissaan tämä kommentti määrää nimen, vaan se oli tapa kertoa, että vauva perheineen on osa niin läheistä sukua, että nimetkin päätetään puolesta. Oma sukuni voisi hyvin olla tuollainen tarkoittamatta pahaa. Ja oikeasti kukaan ei loukkaantuisi, jos nimi on eri tai joulupöytään ei mennä. 

Jos suvussa 'pipopää' niin hän ehtii soitella moneen otteeseen ,sairaalaan ja kotiin vierailulle halusit tai et.

Uppista

Me ei olla miehen kanssa läheisiä kummankaan suvun kanssa, väleissä toki. Kun meidän esikoinen syntyi niin minun sukulaiset lähetti onnittelu tekstarin, kortin, kukkia tms.kukaan ei edes ehdottanut meille änkeämistä. Toista oli miehen suku..Miehen äidin mielestä meidän olisi pitänyt joko kutsua kaiken maailman sukulaisia heti kotiuduttuamme meille, mennä sukulaisten luo tai sitten niin että sukulaiset tulevat (eri aikoihin) appivanhempien kotiin jonne me myös saavumme. Minulla oli vaikea synnytys mutta synnytyksen jälkeen olin täysin kunnossa, olisin varmaan voinut juosta maratonin. Silti en halunnut olla näyttelykappaleena lähes vieraille ihmisille vaan halusimme rauhassa vähintään ekat 2 viikkoa tutustua kauan odotettuun vauvaamme kotona rauhassa. Kerroimme tämän anopille useaan otteeseen mutta ei mennyt perille, lopulta emme enää vastannut näihin vaatimuksiin vaan ignoorasimme koko jutun. Emme nähneet parin ekan viikon aikana juurikaan edes läheisimpiä kavereitammekaan, miksi siis vieraita. Joka kerta kun menimme käymään anoppilassa kahvilla niin hups, yhtäkkiä ovikello soi ja kappas vaan joku sukulainen muka tuli "yllättäen" käymään! Tällä nyt ei sinänsä ollut väliä mutta vitutti tollanen läpinäkyvä sniikkailu ja etenkin se että nämä tädit ja sedät jotka olin vain 1-2 kertaa tavannut koko 12 vuotisen yhdessäolomme aikana, eivät huomioinut minua millään muulla tavalla kuin vaimealla moikkauksella, ei lnnitteluita tai mitään. Samoin mieheni. Anopin kanssa sitten vauva haettiin minun sylistäni ja vietiin johonkin toiseen huoneeseen ja siellä juttelivat sitten kaikkia vauvajuttuja. Joka kerta hetken jälkeen hain vauvan pois. En ymmärrä tätä käytöstä koska olen aina ollut asiallinen eikä minussa pitäisi olla mitään ihmeellistä miksi sulkea minut pois. Kyllä siinä väkisinkin tuli tippa linssiin hormoonihuuruissa kun se oma rakas kauan odotettu vauva vietiin vieraiden ihmisten käsiin. Lopulta emme enää menneet heille enää vaan kutsuimme appivanhemmat meille, eipä tullut enää yllätysvieraita ja käytöskin minua kohtaan oli kunnioittavampaa.

Voi lapanen..nyt nopeasti vahvistat itsetuntoasi, sinä et ole muiden sätkynukke tms.

Tulet kuulemaan kaikenlaista mistä voi mielensä pahoittaa, suosittelen nyt heti pitämään oman pääsi joka asiassa siitä huolimatta meneekö jollain herne nekkuun.

Voihan tuon asian nähdä niinkin päin, että anopin valmiissa joulupöydässä on helppo käydä herkuttelemassa ja sukulaiset näkevät vauvan vilaukselta aivan pienenä. Sitten kun napa täynnä herkkuja, niin pikainen poistuminen takaisin kotiin. Kaikki ymmärtävät kyllä, että vauvan kanssa ei mitään pitkät vierailut onnistu ja pienen vauvan vanhempien aikataulukin heittää aina.  Hyvällä tuurilla anoppi pakkaa teille eväitä koko loppujouluksi :)

Tämä tietenkin sillä oletuksella, että anoppilaan ei ole pitkä matka.