Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 5v.

Itte ollu mieheni kanssa 8v ja samat tunteet! Vaikka on 30 kg ylipainoa ja kaljuuntunut, on se mun rakas <3

Edellinen poikaystäväni oli tosi komea mielestäni, lihaksikas myös. Ei kuitenkaan ollut lopulta tarpeeksi fiksu ja hauska mulle, vaikka kaikin puolin hyvä mies olikin. En voinut kunnioittaa häntä, kun osin itseäni älykkäämpänä. Sitten tapasin nykyiseni, joka on laiha ja huonohampainen, eikä erityisen hyvännäköinen mielestäni ylipäätään. Mutta koen hänen olevan sielunkumppanini, enkä siksi voisi ajatella olevani muiden kanssa. Ajatus seksistä jonkun muun kanssa ällöttää, enkä vaan osaa kuvitella olevani kenenkään muun kanssa yhtä onnellinen. Siksi en ole vielä tähän mennessä tuntenut ihastusta muihin, jännä nähdä muuttuuko mieli ajan kanssa, jos yhteenkuuluvuuden tunne hälvenee.

Mä en varsinaisesti ihastu muihin miehiin, enkä tunne henkisellä tasolla viehtymystä kovin helposti keneenkään. Koen niin syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta mieheeni, sovimme toisillemme lähes täydellisesti. Hän on älykäs, huumorintajumme kohtaavat jne. Mutta esim. baarissa tarkkailen, katsooko vieraat miehet mua sillä silmällä. Ja jos joku ottaa katsekontaktia, niin hymyilen takas ja flirttailen katseella. Testaan viehätysvoimaani tällä tavalla, ja saan siitä kiksejä kun ajattelen, että mua haluaa joku muukin kuin oma mies. Kaipaan seksuaalista jännitettä ja vieraan miehen ensitapaamiseen liittyvää mystiikkaa.

Ehkäpä tätäkään tarvetta ei olisi, jos mieheni olisi paremman näköinen. Hän on ihan tavallisen näköinen ja ns. laihaläski. Haluan kuitenkin seksiä ja muuta läheisyyttä vain oman mieheni kanssa. Toisilta, miestäni komeammilta miehiltä saatu huomio vain pönkittää itseluottamusta. Saas nähdä, miten käy jatkossa. Olisiko pitänyt ottaa sittenkin vaan joku komeampi, mutta muuten ei niin sopiva mies... Jos vaikka seksuaalinen vetovoima komeita miehiä kohtaan kasvaakin ohi henkisen kiintymyksen, jota koen miestäni kohtaan.