Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko 40- ja 22-vuotiaan suhde onnistua? Kokemuksia?

Vierailija
16.12.2015 |

Voiko otsikossa mainitun ikäisten ihmisten välinen suhde toimia? Jos on samat arvot, samanlainen huumorintaju, puhuttavaa vaikka kuinka, samanlaiset harrastukset ja mieletön seksuaalinen kemia. Tuo ikäero vain mietityttää ja saa jarruttelemaan... Vaikka tuntuukin, että olen todella rakastunut! Ehkä tämän ei tarvitse ollakaan loppuelämän kestävä suhde, mutta uskotteko, että se voisi toimia jonkin aikaa? Kenelläkään kokemusta?

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on ollut 12 nuorempi miesystävä (minä silloin 36, mies 24)

Ei sitä ikäeroa huomannut oikeastaan missään, ei sinänsä edes ulkonäössä. Oltiin yhdessä kaksi vuotta, asuttiinkin yhdessä miltein vuosi. Homma kaatui lopulta siihen että mies tajusikin haluavansa lapsen. Ja minä en siihen hommaan olisi ikinä alkanut.

Vierailija
22/25 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki 😅

Kuten Mikael jungner & Emilia Poikkeus 😨

Rakkaus ei katso ikään vaan kukkaroon ja asemaan 😇

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isälläni on tuollainen suhde. Hän tapasi keski-ikäisenä miehenä nuoren naisen.

Nykyisin hänen "uusi" puolisonsa hoitaa vanhaa ja kärttyistä miestä.

Ei olisi minun ratkaisuni.

Vierailija
24/25 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän toi nyt mikään ikäero, aikuisia ihmisiä....(toisin kuin se 14v ja 37v.)

Ei se iästä ole kiinni vaan ihmisistä, go for it, ihan aikuisia olette jo molemmat. 

Vierailija
25/25 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kai se onnistua, mutta kyllä siinä sudenkuoppiakin on. Itse aloin 18-vuotiaana seurustella 40-vuotiaan kanssa, mikä tietenkin oli ympäristölle hirveä shokki ja kuulin kuittailua koko 12 vuotta kestäneen suhteemme ajan muilta. Toisaalta myös sisuunnuin siitä, että minua aina kohdeltiin typeränä teinibimbona, joten hain yliopistoon opiskelemaan vaativaa alaa, väittelin tohtoriksi ja työllistyin hyvin. 

Ympäristön suhtautumisen lisäksi oli kyllä muutakin, pahimpana ehkä se että mies oli omat nuoruuden menonsa juossut ja halusi elää sellaista tasaista keski-ikäiselämää. Itse olisin ollut innostunut esimerkiksi matkustelusta, mutta jäi sitten matkustelematta kun mies ei halunnut kotisohvalta mihinkään. Loppujen lopuksi tuntuu, että suhde kaatui kun aloin aikuistua ja tulla itsevarmemmaksi. Mies oli tykännyt sellaisesta häntä ylöspäin katsovasta tytöstä, jota oli ollut helppo ohjailla.

Nykyään ajattelen, että olisi ollut parempi jättää väliin. Minulta jäi tavallaan nuoruus elämättä. Mutta turha sitä on katua, ja olihan siinä hyvätkin aikansa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän neljä