Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kauhea olo :(

Vierailija
16.12.2015 |

En oikeasti tiedä mikä minussa on vikana. :( Minulla on siis ollut aiemminkin inhottavia pakko-oireita ja -ajatuksia sekä yleistä huolestuineisuutta milloin mistäkin. Viimeisen kahden viikon aikana tilanne on "räjähtänyt käsiin" ja olen tosissani pelännyt sekoavani. Esimerkiksi nykyään pakkoajatuksia tmv. tulee jatkuvasti ja ne ovat todella inhottavia ja vastenmielisiä ja alan inhota itseäni. Ahdistus on päivittäinen seuralaiseni vaikka aiemmin olen stressistä huolimatta ollut iloinen ja ulospäinsuuntautunut, ainakin suomalaisen mittapuun mukaan. :D Heti herätessä on epämääräinen inhottava olo, kädet saattaa täristä, en voi keskittyä muuhun kuin inhoihin pakkoajatuksiini, oksettaa, vatsassa vääntää.. Olen yrittänyt rentoutua hengitysharjoituksilla ja lenkkeilyllä mutta ne auttavat vain pienen hetken.

Äsken säikähdin kun puhuin itselleni (siis ns. sisäinen puhe) englanniksi ja arvelin seonneeni. :D Mutta toisaalta käytän englantia päivittäin ja pystyin "vaihtamaan" kielen taas suomeksi. Silti hetki oli hämmentävä ja pakkoajatusten takia pelkään kärsiväni jostakin vakavammasta mielenterveyden häiriöstä. :( Olisiko kellään kommenteja tai ehdotuksia, mitä minun kannattaisi tehdä ja mistä voisi olla kyse?

Kiitos kaikesta avusta jo etukäteen :) <3

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rupea käymään keskuteluterapiassa säännöllisesti.

Vierailija
2/2 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota yhteys lääkäriin. Lääkäri ohjaa sitten psykologin tms. vastaanotolle. Itselläni keväällä juurikin samanlaisia oireita ja ahdistus oli valtava kun luulin sekoavani. Pelkäsin ihan valtavasti, että sekoan lopullisesti ja joudun mielisairaalaan ja elän lopun elämäni "pöpilässä" . Otin yhteyttä työterveyslääkäriin ja hänen kauttaan psykologille ja jo ensimmäinen käynti sen ihan peruslääkärin luona helpotti. Siis kun sai kertoa asiansa jollekin ja toinen sanoi, että et sä ole sekoamassa. Sit pari kertaa psykologilla ja sain tuon inhottavan ahdistuksen kierteen loppumaan ja keinoja käsitellä pelkojani. Puhuminen auttaa. Onko sinulla läheisiä kenelle voisit kertoa tästä? Itse pelkäsin ihan hirveästi kertoa miehelleni, että nyt mä sit olen "hullu" ja olen joutunut käymään "päälääkärissä", mutta miehen reaktio oli todella hyvä eikä hän minua hulluna pidä. Ja heti kun sain nämä asiat ilmoille, on ahdistuksen ja sekoamisen tunteet loppuneet. En ole edes tarvinnut lääkitystä, vaikka sain lääkäriltä rauhoittavan lääkereseptin, että jos oikein alkaa ahdistus ja paniikki kasvamaan, niin sitten pilleri naamaan, mutta yhtäkään en ole joutunut kuitenkaan ottamaan. Siis mulla asia helpotti ihan puhumalla. En voi tietenkään sanoa, että sinulla olisi sama homma ja sinulle toimisi samat keinot, mutta mielestäni ensimmäinen asia on vaan uskaltaa ottaa yhteys lääkäriin ja sitä kautta pääset asiassa eteenpäin. Tsemppiä ja hyvää joulua ja parempaa ensi vuotta! Ole vaan rohkea ja varaa aika nopeasti niin saat kyllä apua. Äläkä välitä mistään "että mitähän toikin nyt ajattelee musta" -ajatuksista. Lääkärit ja psykologit ovat kaikkea nähneet ja sunkin "vaiva" voi olla ihan ns. "normaali" josta moni ihminen kärsii täällä maailmassa.

 

P.S. Mä kärsin sellaisesta pelosta, että mä vahingoitan mun lastani jollain tavalla. Ja se oli maailman hirvein asia ja pelko mitä yleensäkin voisin kuvitella, en koskaan haluaisi, että mitään pahaa tapahtuisi minun lapselleni. Mutta aina kun olin hänen kanssaan / tiesin, että joudun olemaan hänen kanssaan yksin, minut valtasi paniikki ja ahdistus siitä, että mitä jos teen hänelle jotakin. Ja olin todellakin ahdistunut näistä ajatuksista, mutta psykologi sai minut ymmärtämään, että ajatukset ja teot ovat eri asioita ja ihminen ei voi mitään niille ajatuksille. Ne on vaan pakko oppia hyväksymään. Kun ymmärsin tämän, suurin osa näistä "pahoista ajatuksista" onkin hävinnyt, olen pystynyt keskittymään ihan vaan elämiseen enkä murehtimiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla