Ovatko sinkut mielestäsi luusereita?
Toisen ketjun innoittamana; pidätkö sinkkua luusereita? Miksi? Kerro myös ikäsitä ja missä asut (maalla/kapungissa tms.) sekä se, oletko itse sinkku vai suhteessa.
En olisi ilman av:tai tajunnut, että kaltaiseni, avioeron jälkeen vuosia yksin viihtynyt ja elämäänsä tyytyväinen nelissäkymmenissä oleva nainen olisi säälittävä. En aio edelleenkään etsiä kumppania hampaat irvessä, en pystyisi mihinkään ns. mukavuussuhteeseen. Asun itse pk-seudulla.
En keksi mitään syytä, miksi yksinomaan itsessään olisi säälittävää, kun ainakin itselläni on paljon läheisiä ystäviä ja seksiäkin on jos haluan (vakituinen mukava mies siihen).
Kommentit (6)
Joo totta kai. Kyllä se ihmisen arvon määrittää että sattuiko joku sopiva kiinnostamaan ja kiinnostumaan. Viis muusta elämästä. Kaikkein parasta olisi jos on suhteessa johon ei oikeasti panosta sydämestään, kuha vaan ois joku.
Vierailija kirjoitti:
Joo totta kai. Kyllä se ihmisen arvon määrittää että sattuiko joku sopiva kiinnostamaan ja kiinnostumaan. Viis muusta elämästä. Kaikkein parasta olisi jos on suhteessa johon ei oikeasti panosta sydämestään, kuha vaan ois joku.
Ja olen siis 22, suhteessa ja asun kaupungissa mutta kasvoin maalla
Sinkut ei ole luusereita vaan onnellisessa asemassa kun voivat harrastaa ja tavata kavereita miten tekee mieli, kysymättä ''lupaa''. Olen nelikymppinen maaseudulla asuva suhteessa oleva sinkku :) eli ei parisuhteessa vaan muuta mukavaa.
Sinkuthan nimen omaan eivät ole luusereita, koska he ovat pärjänneet yksin siinä kaikessa, mitä perheessä hoitaa kaksi aikuista. Ei tarvitse roikkua kenessäkään taloudellisista tai kodinhoidollisista syistä.
En. Mutta pidän ihmisiä jotka pohtivat liikaa luuserikriteerejä luusereina.
P.s. sori, juna heiluu aika pahasti, viestini on kammottavaa luettavaa, kun en tajunnut kunnolla oikolukea.
Ap