Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pieni vinkki teille JOULUMARTTYYRIT
16.12.2015 |
Hei sinä joulumarttyyri, joka yksin raadat perheesi/sukusi joulun eteen!
Juuri sinä joka siivoat komerot, tuuletat kirjahyllyt, tomutat, luuttuat, puunaat ja samalla teet itse laatikot, paistat kinkun, graavaat kalat, pyötäytät kakun, tortut, piparit, ripustat jouluverhot, silität joululiinat, hankit kuusen ja koristeet ja ne joululahjat koko suvulle.... JA KUKAAN EI ARVOSTA EIKÄ YMMÄRRÄ TAAKKAASI.
Jos työnjako perheen ja suvun kesken ei onnistu, luovuta. Ei sinusta joulunpyhinä ole kenellekään iloa naama nyrpällään väsyneenä ja vihaisena Osta lahjat lapsille ja unohda muut. Osta pari valmislaatikkoa ja kinkunviipaleita, jos jouluruokaa on pakko saada. Osta itsellesi pari joulukukkaa, suklaata ja kirja, nauti joulumusiikista ja vapaapäivistä, jos niitä sinulla on. Jos perhe/suku on pettynyt, että joulusta puuttuu ne elementit, joihin ovat tottuneet, sano että sinähän pyysit apua. Parempi onni ensi vuonna!
Murtakaa myyttejä ja romuttakaa vanhoja tapoja. Jouluisin naiset taantuvat jollekin muinaiselle emäntäasteelle, aikaan jolloin joulun puuhat aloitettiin tappamalla sika ja tekemällä makkaroita. Kun mitään ei saanut ostaa valmiina, tehtiin kynttilätkin itse. Onneksi nykypäivänä ei tarvitse. Jos kaikkina muina vuoden päivinä voi töiden jälkeen vähän oikaista ja ostaa lapsille einesmakaronilaatikkoa iltaruuaksi, mikä siinä joulussa on, ettei silloik pysty?
Martat niin oivallisesti joka vuosi muistuttavat, että "jos et vietä joulua konerossa, ei sitä tarvitse siivota"
Joulurauhaa mammoille!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Nää.
Joskus huusholli on pakko siivota kunnolla. En minä ylettömästi siivoa, kerran vuodessa on pakko pestä jääkaappi, uuni ja pyyhkiä pöly avokirjahylluistä
Sitä paits - minä hommin ennen kaikkea siksi, että en ITSE viihdy sotkussa jouluna. Koen mahtavaksi sen tunteen, kun aaton aattona olen saanut urakan valmiiksi ja voin hiljentyä joulun viettoon kerrankin siistissä kodissa.
En minä kenellekään marmata. Pyydän kyllä toistuvasti apua, ja jonkin verran sitten sitä saankin, mutta noin 80% on minun kontollani. Olisi mahtavaa, jos joku edes joskus OMA-ALOITTEISESTI auttaisi!
Minusta on aika outoa se, että miehelle ei ota yhtään tiukkaa loikoa sohvalla koko ilta, kun vaimo siivoaa ja laittaa ruokaa. Itse en edes kehtaisi, kyllä nämä hommat ovat yhteisiä, eikä mitenkään laissa vaimojen kontolle määrättyjä!
Kai se on laiskuutta ja sitä, että mies luottaa siihen, että minulla ei hermo kestä olla siivoamatta. Joten tietysti jollain tasolla tuo ap:n ehdottama lakko tehoaisi, mutta menisi siinä minultakin joulu pilalle. En nauttisi tuollaisesta.
Joten toistaiseksi koen pienemmäksi pahaksi uurastaa itse.
Ps. Perinteistä jouluruokaa en tee juuri lainkaan. Mutta eineksiä meillä ei syödä muutoinkaan, joten....
Vai et tee perinteistä jouluruokaa ! Mitä muuta et tee ? Pitääkö kaikkien luetella että mitä eivät ole ? odotatko jotain palkintoa siitä että et tee perinteistä jouluruokaa ? Olisit edes kertonut että mitä teet , vai?
Aika heikko itsetunto että pitää luetella kaikki että mitä ei ole !
Minä teen perinteistä jouluruokaa ja olen siitä YLPEÄ !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini oli juuri tällainen kuin ap kuvaa ja siksi opin vihaamaan joulua yli kaiken. Ollaan jo vuosia vietetty oman perheen kanssa kaikki joulut ulkomailla. Istutaan valmiiseen pöytään ja nautitaan yhdessä olosta uusissa maisemissa.
Miksi kaikki pitää nähdä niin mustavalkoisesti? Meillä siivotaan jouluksi yhdessä miehen kanssa, jotta on ihanan siistiä ja nautittavaa joulunpyhänä. Kun on ensin siivottu voikin sitten jouluna levätä! Ja panostaminen jouluun ei tarkoita sitä, että toteutetaan yhden ihmisen illuusio täydellisestä hetkestä, vaan joulu tulee tunnelmasta, koristeista, tuoksuista ja jouluruuista.!
Toki siivous, ruuanlaitto, kattaus ja lahjojen osto vaatii vaivaa, mutta itse en halua elämää elää niin, että päämääräni on päästä kaikesta mahdollisimman vähällä vaivalla. Ylipäätään kaikki kivat asiat vaatii vaivannäköä, se ei ole mitään uutta. Mutta jos päämäärä elämässä on aina ja kaikessa päästä mahdollisimman vähällä vaivalla, valinta on vapaa.
Jos jouluaattona vielä stressaa ja puuhastelee muutoin kuin kattauksen parissa, se on ihan omaa osaamattomuutta järjestää asiat etukäteen kunnolla ja ajoituksen puutetta.
Minä siivoan siis jouluksi, touhuan ja teen kaikenlaisia jouluvalmisteluja, mutta olen aloittanut omat jouluhommani jo ajoissa, ja aattona alkaa joululoma! Silloin hiljennytään joulun tunnelmalle ja sanomalle, ja nautitaan lomasta.
Teen sillain ku tuntuu hyvältä. Joinakin vuosina enemmän joinakin vähemmän. Vedin joskus nuorena ensimmäisen oman joulun tuolla "täytyy olla sitä ja tätä" tyylillä ja oli paska joulu. Sen jälkeen en ole pingottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kaikki, jotka nautitte joulun laittamisesta: ettehän te ole ap:n kuvailemia joulumarttyyrejä! Överiksi jouluvalmistelut menevät tasan siinä vaiheessa, kun levitätte pahaa oloa ympärillenne narskuttelemalla hampaitanne ja tiuskimalla mitä kummallisempia käskyjä "alaisille". Siihen asti kaikki on ok. Jos joulutunnelmaanne kuuluu itsetehdyt laatikot, puunatut jalkalistat ja itsekudotut joulusukat, se on ihan ok! Kunhan ette pura raivoanne muihin, jos visio ei toteudu sataprosenttisesti.
Minun äitini on aina edustanut tätä omituista koulukuntaa, että tosiaan komerotkin pitää olla suursiivottu ennen kuin joulukoristeet voi ripustaa. Äidin joulupyhät menivät aina keittiössä riehuen, mikä latisti kyllä tehokkaasti joulutunnelmaa.
No, se oli silloin. Nykyään äiti ei enää itse valmistele joulua, mutta yrittää parhaansa mukaan siirtää asenteensa minuun. Minä nauttisin ihan aidosti jouluvalmisteluista, rennolla meiningillä, mutta kun äitini (joka viettää joulua kanssamme) riehuu edelleen asiasta kuin asiasta. Nalkuttaa, huutaa ja mököttää, jos asioita ei tehdä hänen perfektionistisen kaavansa mukaan. Yritän antaa painostuksen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei ole aina helppoa ottaa rauhallisesti, jos korvan juuressa kuuluu tasainen nalkutus.
Meillä tehdään suursiivous keväällä ja syksyllä EI joulun alla. En aio viettää joulua komerossa niin en todellakaan siivoa sitä ennen joulua. Tavallinen viikkosiivous riittää..
En myöskään aio tänä jouluna istua keittiössä kuin vain sen aikaa kun laitan valmiit kaupan laatikot tuunattuina uuniin ja perunat kypsymään. Kinkunkin hankin valmiiksi paistettuna.
En tykkää tehdä laatikoita vaikka niitä syönkin saati paistaa kinkkua. Piparit ja tortut kyllä tehdään itse samoin puuro ja muut jälkkärit...
Vietämme joulun ihan vain oman perheen kesken, molempien vanhemmat ja sisarukset omissa kodeissaan.
Toki muuten laitan joulua: pöytäliinan vaihdan jouluiseen samoin laitan joulukortit näkyville ja muita koristeita ja kuusikin on oikea oikeilla kynttilöillä...
Jo mummuni aikoinaan opetti että ei joulu tule kitisemällä ja märehtimällä vaan lungisti ottaen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puheenvuoro on tärkeä siinä mielessä, että vaikka iso osa naisista käy kokopäivätöissä, on suurin osa työn ulkopuolisista kotitöistä edelleen hänen harteillaan. Itsellä on takki tyhjä töistä. Ollut stesaava syksy, esimies on työhullu ja vaatii meiltä paljon. Loma alkaa ens lauantaina. Tänään lapset paistoi pipareita ja kävin yhdessä joulukonsertissa mutta joulurauha ei ole sisimpään tullut vielä. Kun loma alkaa, pitää tehdä vielä jouluvalmistelut. Oma suku on kaukana, vietämme täysin kotijoulun johon kuuluu siis se, että teen kaikki jouluruuat. Olisi mukava joskus mennä valmiiseen pöytään. Kaikki on vaan kalleinta hotelliaikaa juuri jouluna eikä ole varaa. Lapsen takia jaksan rakentaa joulunäytelmän, vaikka yksinään elävänä lähtisin jonnekin täyshoitoon. Marttyriksi en ala. Teen sen minkä jaksan ja pystyn. En tee lehtien kiiltokuvajoulupöytää vaan meilä on keskiverto tavisjoulu.
Alue: Aihe vapaa
Ihan loistavaa proosaa! Upea kirjoittaja, kuka lieneekään. Ja myös asiasisältö niin, niin täyttä asiaa. Parempi kolumni, kuin mitä esim. Stadarissa on tarjolla. Julkaisuun!
Mikä siinä joulussa on, joka saa varsinkin naiset nöyrtyyn pimeyden rajamaille? Onko olemassa jokin sukupolvien läpikäyvä kollektiivinen alitajunta, joka aktivoituu jouluna? Itsekin tunnen sen paineen, vaikka olen kaupunkilainen, avoliittolainen, lapseton. Ja menossa anopin luokse. Valmiiseen joulupöytään. Jossa on ne mankeloidut liinat ja silitetyt verhot, pestyt komerot, kinkut, laatikot, rosollit, siiat, kakut, kahvit, piparit, suklaat (mutta luultavasti ei viiniä).
Mitä siitä pitäisi tuntea? Kiitollisuutta? Syyllisyyttä? Onnea? Lapsellista riemua, kun saa herkkuja? Olen 36-vuotias työssäkäyvä ihminen, joka voi ostaa sian kinkkua lähikaupasta 24/7/365. Siellä on noin 30 eri lajia seinä täysi. Perunalaatikko tai porkkanalaatikko eivät koskaan ole kuuluneet lempiruokiini eikä punainen ole lempivärini.
Anoppi on ystäväni ja yleensä tulemme toimeen hyvin, enkä edes tiedä, onko tämä tunne, tieto siitä, että olemme menossa valmiiseen pöytään... en osaa nimetä tunnetta. Siihen sekoittuu yhtenä mykkyränä ahdistusta, syyllisyyttä, iloa perheen tapaamisesta, aitoa iloa joulusta, lasten näkemisestä, rasitusta lasten ja kälyn mekastamisesta, pelkoa oman sosiaalisen fobian puhkeamisesta kesken toisten jouluilon. PELKÄÄNKÖ JOULUPUKKIA??!
Kohtalotovereita?