Sain tietää odottavani kolmatta poikaa.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Kerron sitten kohta mitä mieltä itse olen asiasta.
Kommentit (33)
Minulla on myös kolme ensimmäistä poikaa ja olen todella onnellinen heistä, kuin myös kolmesta tyttärestäni..
Mulla on kaksi poikaa. Jos olisi kolmas lapsi tullut, poikaa olisin varmaan salaa toivonut, mutta en sitä kellekään olisi kertonut. Tuntuu vain, että pojat on helpompia, ainakin miehen suvussa tytöt ovat niitä, jotka ovat hankaluuksia enemmän aiheuttaneet.
Minulla myös 2 poikaa ja jos kolmas tulisi niin ehkä toivoisin mielummin poikaa taas. Hyvä juttu siis mielestäni. Jos minulla olisi ennestään kaksi tyttöä ja kolmas tulossa niin silloin toivoisin tyttöä.
Kun kerroin ihmisille odottavani toista poikaa niin sain enimmäkseen sääliviä kommentteja kun ilmeisesti kaikki muut toivovat molempia sukupuolia, hassua.
No mutta sehän on hienoa, minullakin on kolme poikaa. Meillä ikäerot ovat pieniä ja pojat aina olleet todella läheisiä, vaikka tietysti riitojakin on.
En uskalla kertoa. Itselläni on kolme tyttöä.
Mitä ajatuksia sen nyt pitäisi herättää? Kolmen lapsen perheessä voi olla kolme poikaa, tai kolme tyttöä, tai molempia sukupuolia suhteessa 1:2. Teille sattuu tuo kolmen pojan satsi.
Mahtava juttu! Onnea. Ihan omanlaisensa ihminen sieltä tulee, sitä ei niinkään sukupuoli määritä.
Itselläni kaksi tyttöä, ja ikionnellinen näistä. Odottaessa toista toivoin enemmän tyttöä, se varmaan tuntui jotenkin tutummalta ja turvallisemmalta! :) Mutta yhtä tyytyväinen olisin ollut jos ois poika ollut.
Minulla on kuusi poikaa. Salaa olen joskus tyttöä toivonut, mutta yhtään en pojistani enää vaihtaisikaan. Ole onnellinen ♡
Jumala on sinua kolmasti siunannut. Koska mistä voi äiti olla ylpeämpi kuin omasta pojasta?
Mulla on kolme poikaa. Ennen synnytystä selvisi, että kolmaskin on poika ja eka tunne oli hienoinen pettymys. Sitten poika syntyi ja tuntui niin oikealta. Nyt harmittaa se tunne, mutta se oli silloin.
Haluttiin miehen kanssa esikoisesta poika, sitten hänelle veli, ja tottakai nämä toivoi vielä veljeä ja mikäs sen tärkeämpää kuin lasten ilo, joten olemme olleet tosi iloisia kolmesta pojasta :)
Mutta..... tämä oli tilanteeni 2v sitten, halusimme vielä neljännen lapsen ja sieltä tulikin tyttö.
Eli minä sain tyttären, ja voi sitä onnea! luulin olevani jo todella onnekas, empä tiennyt mitään ennenkuin tytön sain. Sain itseni toisen pojan jälkeen uskomaan että minä en tarvitse tyttöä, mutta empä voinut olla vääremmässä. Tytön kanssa on niin parasta, on niin erilainen kuin noi pojat :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin miehen kanssa esikoisesta poika, sitten hänelle veli, ja tottakai nämä toivoi vielä veljeä ja mikäs sen tärkeämpää kuin lasten ilo, joten olemme olleet tosi iloisia kolmesta pojasta :)
Mutta..... tämä oli tilanteeni 2v sitten, halusimme vielä neljännen lapsen ja sieltä tulikin tyttö.
Eli minä sain tyttären, ja voi sitä onnea! luulin olevani jo todella onnekas, empä tiennyt mitään ennenkuin tytön sain. Sain itseni toisen pojan jälkeen uskomaan että minä en tarvitse tyttöä, mutta empä voinut olla vääremmässä. Tytön kanssa on niin parasta, on niin erilainen kuin noi pojat :)
Ap
Ymmärrä ilosi, mikäli ymmärsin viestisi oikein. Se oli vähän sekava :D
Mutta meillä esikoinen oli poika ja kun toista odotin, toivoin kovasti poikaa. Ajattelin, etten osaa olla äitinä tytölle. Mutta kun toinen lapsi olikin tyttö... voi sitä onnea! Se tuntui aivan mahtavalta, että oma tyttö!
Eikä tarkoita sitä, etteikö lapset olisi yhtä rakkaita. Mutta jokin juttu siinä tuntuu olevan, että isälle poika sykähdyttää enemmän ja äidille tyttö.
Että sinä halusit tytön.. kanssakärsijän itsellesi, välittämättä lapsen parhaasta?
Mä en ymmärrä kaikkea tuota toivomista! Mä toivoin ensin lasta. Ja kun se vähän kasvoin, toivoin tousta lasta. Ja se tunne, kun vähän pidemmän ikäeron jälkeen syntyi vielä kolmas!!! Ei sitä onnea voi ymmärtää! Mutta miten sukupuoli tähän tunteeseen vaikuttaa?? Ehkä sitten en ymmärrä, koska minulla on molempia, eli tyttö-poika-tyttö. Opin siis jo toisen lapsen kohdalla, että ovat yhtä rakkaita sukupuoleen katsomatta ja omia persoonia jokainen. Ymmärrän hyvin, että haluaa kokea molempia. Minäkin olen sen verran utelias, että olisi kiva tietää, millainen kymmenes lapsi olisi jne. Mutta sitä en oikein ymmärrä, että kolmen lapsen jälkeen hehkuttaa sitä neljättä sukupuolen vuoksi... Samanlaisia (mutta yksilöllisiä) ihania vauvoja kaikki!
No minä ilahduin ja helpotuin sunnattomasti, kun aikoinani sain tuon uutisen. "Tiedän" millainen pitää olla pojan äitinä, en ole ollenkaan varma osaisinko olla tytön äiti:)
Onnea ! Lapsenhan tietysti halusit, eikä niistä voi tietää kumpi tulee. Minulla kaksi poikaa ja tämä lapsimäärä meille sopiva ja poikia en kehenkään vaihtaisi. Kolmatta poikaa en halunnut, joten lisää lapsia emme siis hankkineet.
Mulla on kaksi (vilkasta) poikaa ja täytyy sanoa, että kolmatta en enää haluaisi tähän. Nytkin tuntuu, että riehuminen, paini- ja taistelujutut käyvät hermoilleni ihan liikaa. Pojista lähtee ääntäkin niin valtavasti verrattuna tyttöihini. Allekirjoitan kyllä sen, että joissakin asioissa poikien suoraviivaisuus on ihanaa. Ehkä tilanne olisi erilainen jos pojat edes joskus leikkisivät autoilla, rakentaisivat junarataa tai pysyisivät paikallaan.
Mitähän halusit kertoa tällä kirjoituksellasi? Mollata poikien äitejä? Hehkuttaa tytärtäsi? Minulla on myös kolme poikaa sekä tytär enkä voi mitenkään allekirjoittaa noita asioita, joita kirjoitat. Tyttö ja pojat ovat kaikki yhtä rakkaita enkä koe olevani yhtään sen kokonaisempi, vaikka sain tyttären.
Itse olisin iloinen kolmesta pojasta, niistä kasvaa aikanaan miehiä jotka sitten vanhuuden päivillä on äitiä auttamassa :) en nyt sano etteikö tytöt olisi, mutta tuollainen veljessarja olisi minulle ylpeyden aihe!