Miten voi päästä suljetulle psykiatriselle osastolle?

Ei Suomessa ainakaan ellet ole vaaraksi itsellesi tai muille, joskus ei silloinkaan pääse. Kaveri yritti itsemurhaa kahdesti, ensimmäisellä kertaa oli suljetulla viikon kun tuli vakavammin paikkaa tarvitsevia tilalle. Toisella kertaa lykättiin masennuslääke-resepti kouraan ja passitettiin kotiin vaikka sanoi että aikoo yrittää samantien uudelleen. Hänestä oli vielä kirjoitettu töykeästi johonkin paperiin, että uhkailee mahtipontisesti, jopa lapsekkaasti. 

Ammatti-ihmiset nyt oikeasti jotain rajaa(??)

Mitä ihmettä? Ei kai Suomessa jätetä sairaita ihmisiä täysin heitteille?

Ei tarvitse olla itsetuhoinen tai vaaraksi muille. Masennus, joka ei tahdo avohoidossa hoitua, on yksi syy osastohoitoon. Olen ollut itse suljetulla osastolla potilaana, useimmat potilaat siellä oli aivan tavallisia, rauhallisia ihmisiä, yksi oli psykoottinen. Minä olin siellä työkykyarviossa sairastettuani pitkään synnytyksen jälkeistä masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla itsetuhoinen tai vaaraksi muille. Masennus, joka ei tahdo avohoidossa hoitua, on yksi syy osastohoitoon. Olen ollut itse suljetulla osastolla potilaana, useimmat potilaat siellä oli aivan tavallisia, rauhallisia ihmisiä, yksi oli psykoottinen. Minä olin siellä työkykyarviossa sairastettuani pitkään synnytyksen jälkeistä masennusta.

Minulla on samanlainen kokemus. Tosin olin jo aiemmin yrittänyt itsemurhaa (kaksi vuotta ennen osastohoitoa), mutta akuuttia uhkaa ei sillä hetkellä ollut.

Mä pääsin osastolle kun olin psykoottinen ja aikeissa tappaa itseni

Hommaa joku läheinen saattajaksi, läheisen tulee sanoa sinun olevan psykoosissa. Jos vielä väität voimakkaasti vastaan, pääset varmasti. Itse jos menet apua pyytämään, voi olla ettet sitä saa. Näin se homma toimii!

No ei sinne kyllä noin vain marssita sisään "hei, olen Matti ja minulla on paha olla"-tyyppisesti. Suljetun osaston ovet eivät aukea kumpaankaan suuntaan silloin kuin tarvetta olisi :D

Anoreksian takia monesti oon ollut

Miksi tänne haluat`? Lääkäri tekee tarvittaessa lähetteen. Jos itse hoitoa haluaa, niin avo-osasto todennäköisempi. Täällä ovat lähes kaikki vastentahtoisessa hoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Hänestä oli vielä kirjoitettu töykeästi johonkin paperiin, että uhkailee mahtipontisesti, jopa lapsekkaasti. 

Ammatti-ihmiset nyt oikeasti jotain rajaa(??)

 

Hieman epäammattimaisesti ilmaistu, mutta ymmärrän taustalla olevan ajatuksen: usein tämäntyyppisesti itsemurhalla uhkailevat eivät sitä toteuta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Ei kai Suomessa jätetä sairaita ihmisiä täysin heitteille?

Tämä oli suloinen :) Kyllä jätetään ja kun julkista sektoria edelleen kavennetaan niin heitteille jäädään. Pääkaupunkiseudulla näitä suljettuja osastoja (esim. Kellokoski ja Aurora) ollaan lakkauttamassa ja muuttamassa tukiasuntotyyppisiksi. Hoito siirtyy enemmän ja enemmän ihmisten koteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Ei kai Suomessa jätetä sairaita ihmisiä täysin heitteille?

 

Tämä oli suloinen :) Kyllä jätetään ja kun julkista sektoria edelleen kavennetaan niin heitteille jäädään. Pääkaupunkiseudulla näitä suljettuja osastoja (esim. Kellokoski ja Aurora) ollaan lakkauttamassa ja muuttamassa tukiasuntotyyppisiksi. Hoito siirtyy enemmän ja enemmän ihmisten koteihin.

Hoitohenkilökuntaa tästä ei pidä syyttää. Trendi on vain ollut että painotus siirtyy avohoidon puolelle, sillä laitoshoito on niin kallista. Vuoden hoitojakso joka ei näissä tilanteissa ole edes poikkeus, kustantaa mutulla keskimäärin 500 000€/potilas.

Vierailija kirjoitti:

Hänestä oli vielä kirjoitettu töykeästi johonkin paperiin, että uhkailee mahtipontisesti, jopa lapsekkaasti. 

Ammatti-ihmiset nyt oikeasti jotain rajaa(??)

 

Monesti mielenterveyspotilaat nimenomaan uhkailevat, mutta eivät kuitenkaan meinaa tehdä mitään. Yksi keino hakea huomiota ja silloin on jopa hyvä, jos hoitava henkilöstö osaa suhtautua jokseenkin töykeästi. Joissain mielenterveysongelmissa on nimenomaan tyypillistä, että potilas hakee huomiota kaikella ja tuollaisilla vakavilla jutuillahan sitä huomiota saa kaikkein parhaiten ja eniten. Potilaalle pitää ikäänkuin opettaa, että positiivista huomiota ei saa kuin pääasiassa positiivisilla asioilla.

Tietenkin potilaita täytyy katsoa yksilöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Ei kai Suomessa jätetä sairaita ihmisiä täysin heitteille?

 

Tämä oli suloinen :) Kyllä jätetään ja kun julkista sektoria edelleen kavennetaan niin heitteille jäädään. Pääkaupunkiseudulla näitä suljettuja osastoja (esim. Kellokoski ja Aurora) ollaan lakkauttamassa ja muuttamassa tukiasuntotyyppisiksi. Hoito siirtyy enemmän ja enemmän ihmisten koteihin.

Hoitohenkilökuntaa tästä ei pidä syyttää. Trendi on vain ollut että painotus siirtyy avohoidon puolelle, sillä laitoshoito on niin kallista. Vuoden hoitojakso joka ei näissä tilanteissa ole edes poikkeus, kustantaa mutulla keskimäärin 500 000€/potilas.

No miksi ihmeessä syyttäisin hoitohenkilökuntaa? Itsekin siihen kuulun.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Ei kai Suomessa jätetä sairaita ihmisiä täysin heitteille?

Hyvä läppä....

Vierailija kirjoitti:

Potilaalle pitää ikäänkuin opettaa, että positiivista huomiota ei saa kuin pääasiassa positiivisilla asioilla.

Kaiken muun voisin allekirjoittaa, mutten tätä lausetta. Suurimmalle osalle potilaista nimenomaan tulisi opettaa, ettei heidän mielialansa vaikuta hoidonlaatuun. Ei siis tarvitse esittää tekopirteää jollei siltä tunnu. Mutta tietenkään ei aleta tanssia kenenkään oikkuilijan pillin mukaan. Sanoisin, että joskus hoitoa on se, että teeskennellään, että jätetään huomiotta. Huomionhakuisuuden ruokkiminen ei yleensä osastohoidossa toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaalle pitää ikäänkuin opettaa, että positiivista huomiota ei saa kuin pääasiassa positiivisilla asioilla.

 

Kaiken muun voisin allekirjoittaa, mutten tätä lausetta. Suurimmalle osalle potilaista nimenomaan tulisi opettaa, ettei heidän mielialansa vaikuta hoidonlaatuun. Ei siis tarvitse esittää tekopirteää jollei siltä tunnu. Mutta tietenkään ei aleta tanssia kenenkään oikkuilijan pillin mukaan. Sanoisin, että joskus hoitoa on se, että teeskennellään, että jätetään huomiotta. Huomionhakuisuuden ruokkiminen ei yleensä osastohoidossa toimi.

Nimenomaan tätä tarkoitin, mutta muotoilin sen ehkä huonosti. Esimerkiksi surra ja kiukutella voi ns. positiivisesti. Positiivinen tarkoitti tuossa viestissäni ehkäpä enimmäkseen aitoa. En siis todellakaan tarkoittanut, että masentuneen ihmisen pitäisi vetää hymy perseeseen ja olla onnellinen saadakseen huomiota osakseen.