Vihaan nykyaikaa, synnyin väärään aikaan!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli parikymppisenä sama. Ja mä olin kakskymmentä vuonna 1999 :D

Olisin halunnut elää 1960-1980 luvuilla. Vaatteet oli hienompia, musiikki sata kertaa parempaa ja kaikki muutenkin paremmin. Rahaakin oli ihmisillä. Sekä Woodstock.

Nykyaika on vieläkin ihan paska, silti kuitenkin olen onnellinen että nautin siitä kun olin sen parikymppinen. Muuten haikailisin takaisin ysärin loppupuolelle.

Varmaankin ikäkriisi. Nuori hakee paikkaansa. Sinun ei tarvitse olla niinkuin muut, voit hakea kaveripiirisi muualta kuin somessa roikkujista tai vaikka pitää iltamat joissa ei saa räplätä puhelinta eikä yhtään kuvaa oteta.

60-luvun suomi oli silkkaa woodstockia aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli parikymppisenä sama. Ja mä olin kakskymmentä vuonna 1999 :D

Olisin halunnut elää 1960-1980 luvuilla. Vaatteet oli hienompia, musiikki sata kertaa parempaa ja kaikki muutenkin paremmin. Rahaakin oli ihmisillä. Sekä Woodstock.

Nykyaika on vieläkin ihan paska, silti kuitenkin olen onnellinen että nautin siitä kun olin sen parikymppinen. Muuten haikailisin takaisin ysärin loppupuolelle.

Jos olisit ollut suomalainen nuori 60- luvulla, et varmaan olisi koskaan kuullutkaan Woodstockista.

Kun radiosta tänään tulisi Jimi Hendrixin Purple Haze, tuumaisit, että kauheaa rämpytystä tuo nykymusiikki.

Varmaankin ikäkriisi. Nuori hakee paikkaansa. Sinun ei tarvitse olla niinkuin muut, voit hakea kaveripiirisi muualta kuin somessa roikkujista tai vaikka pitää iltamat joissa ei saa räplätä puhelinta eikä yhtään kuvaa oteta.

Niin... olin tuossa taas eilen iltakävelyllä ja likimain 80% vastaantulijoista käveli oikea tai vasen käsi eteensä ojennettuna siinä olevaa hehkuvaa valosuunnikasta tuijottaen ja/tai itsekseen puhuen. Outoa ja erikoista - kuin olisi ollut vieraalla planeetalla.

Nykyään meillä on niin moni asia paremmin kuin ennen: parempi tasa-arvo, kehittyneempi lääketiede (ennen kuoltiin sairauksiin, joita nyt voi parantaa + eliniän odotus kasvanut ja lapsikuolleisuus pienentynyt), ehkäisy, parempi koulutus, parempi elintaso, joka mahdollistaa paremman ruuan, hygienian, harrastukset, paremmat asunnot (lämmitys, sisävessat) yms. Lisäksi meillä on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, ahtaat sukupuoliroolit ovat väljentyneet, meillä on enemmän vapaa-aikaa ja vapautta. Monien ihmisryhmien, kuten naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, asema on parantunut.

Jossain Irwin- ja Badding-elokuvissa kuvataan keikkayleisö Woodstock-hipeiksi, mutta Martti Innasen taulu "Mouhijärven Umpitollo" kuvaa paremmin ajan yleisöä.

Karvareuhkan puuhkat lerpallaan ja suu auki.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuntuu siltä, että olen syntynyt täysin väärään aikaan. Olen parikymppinen nuori nainen enkä koe mitään samankaltaisuutta muiden ihmisten kanssa. Kaikki ovat vain jossain Facebookissa ja Instagramissa. Vapaa-aikakin kulutetaan kuvien ottamiseen sen sijaan että nautittaisiin ruoasta, maisemista, illanvietosta. Minä tykkäisin oikeasti vain nauttia ihmisten seurasta, mutta kaikki vaan keskittyvät katselemaan älypuhelintaan ja päivittämään uusia päivityksiä ja kuvia nettiin. Raivostuttaa tämä nykyinen sosiaalinen media! Toivon niin, että olisin syntynyt vuosikymmeniä sitten ja voinut elää suurimman osan aikuiselämästäni ilman nykyistä somea.

Minäkin koen syntyneeni väärään aikaan, mutta en mitenkään koe, että mennyttä elämää kuvastaisi illanvietot, maiseman ihailu ja ruoasta nauttiminen, ellet sitten sattunut syntymään hyvin harvojen rikkaitten joukkoon.

Minulle sopisi elämä, jossa olen kotona ja keskityn kodin hoitamiseen ja maatilan/kodin pyörittämiseen. Minulle sopisi tietty määrä kärsimystä ja uupumasta elämään. Nykyisin kaikki tuntuvat olevan onnellisia ja löytäneensä paikkansa, minkä vuoksi koen mitättömyyttä, arvottomuutta ja ulkopuolisuutta. Minulle sopisi paljon yksinkertaisempi elämä, jossa tärkein tavoite olisi hengissä selviytyminen eikä individualistisen onnen maksimointi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuntuu siltä, että olen syntynyt täysin väärään aikaan. Olen parikymppinen nuori nainen enkä koe mitään samankaltaisuutta muiden ihmisten kanssa. Kaikki ovat vain jossain Facebookissa ja Instagramissa. Vapaa-aikakin kulutetaan kuvien ottamiseen sen sijaan että nautittaisiin ruoasta, maisemista, illanvietosta. Minä tykkäisin oikeasti vain nauttia ihmisten seurasta, mutta kaikki vaan keskittyvät katselemaan älypuhelintaan ja päivittämään uusia päivityksiä ja kuvia nettiin. Raivostuttaa tämä nykyinen sosiaalinen media! Toivon niin, että olisin syntynyt vuosikymmeniä sitten ja voinut elää suurimman osan aikuiselämästäni ilman nykyistä somea.

Huomaatko missä valitat sosiaalisesta mdiasta.....

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuntuu siltä, että olen syntynyt täysin väärään aikaan. Olen parikymppinen nuori nainen enkä koe mitään samankaltaisuutta muiden ihmisten kanssa. Kaikki ovat vain jossain Facebookissa ja Instagramissa. Vapaa-aikakin kulutetaan kuvien ottamiseen sen sijaan että nautittaisiin ruoasta, maisemista, illanvietosta. Minä tykkäisin oikeasti vain nauttia ihmisten seurasta, mutta kaikki vaan keskittyvät katselemaan älypuhelintaan ja päivittämään uusia päivityksiä ja kuvia nettiin. Raivostuttaa tämä nykyinen sosiaalinen media! Toivon niin, että olisin syntynyt vuosikymmeniä sitten ja voinut elää suurimman osan aikuiselämästäni ilman nykyistä somea.

Minkä ajanjakson koet itsellesi sopivammaksi.? Itse pidän tällaisista ajatusleikeistä. En siis piruile tai provoile, mutta itse haluaisin elää metsästäjä-keräiöijä aikaa. Aikaa ennen maataloutta. Silloin ihmiset olivat terveempiä ja monipuolisemmin ravittuja, kuin suurimman osan kirjoitetun historian ajasta. Vasta 1800-luvulla alettiin paikoin päästä samaan. On arvioitu, että päivittäin ruoanhankintaan meni heillä noin 4h. Muuten kunnostelivat asumiksikaan, tarvikkeitaan, jutustelivat jne.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään meillä on niin moni asia paremmin kuin ennen: parempi tasa-arvo, kehittyneempi lääketiede (ennen kuoltiin sairauksiin, joita nyt voi parantaa + eliniän odotus kasvanut ja lapsikuolleisuus pienentynyt), ehkäisy, parempi koulutus, parempi elintaso, joka mahdollistaa paremman ruuan, hygienian, harrastukset, paremmat asunnot (lämmitys, sisävessat) yms. Lisäksi meillä on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, ahtaat sukupuoliroolit ovat väljentyneet, meillä on enemmän vapaa-aikaa ja vapautta. Monien ihmisryhmien, kuten naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, asema on parantunut.

Mutta onko ihminen onnellisempi? Onhan aika aineellisesti länsimaissa oikeinkin hyvää, mutta jonkinlainen perus ahdistus tuntuu vaivaavan.

En ole Facebookissa inkä Instassa.

Mutta nykyaika on monessa suhteessa parempi. Kuin vaikka 1980- luku.

Olin nuori 1980-90 luvuilla.

Aloitin kouluni 1978.

Maailma on muuttunut monin tavoin paremmaksi noista ajoista.

Netti on tuonut monenlaista pinnallista roskaa elämään, mutta toisaalta tiedon saatavuus on nykyään huikeaa.

Ei 60- luvilla keskivertosuomalaisella tosiaankaan mitään rahaa ollut, eikä hän tiennyt rockista mitään.

Vanhempani olivat 60-luvvulla nuoria, äitini vielä 70-luvulla.

Eivät he tiedä rockista mitään, ja hippiys on kaukana niistä harvoista valokuvista, joita heidän teini-iästään on jäänyt.

Isäni osti ensimmäisen kameransa Ruotsissa hitsarinkeikalla tienaamistaan rahoista.

Elämä oli rankkaa työtä, huvitukset lavatansseissa tango ja humppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin halunnut syntyä joskus 50-60-luvulla. Tiedostan kyllä naisen rajallisen päätäntävallan (jota ei käytännössä ollut) ja todennäköisesti olisinkin ollut kapinallinen vanhapiika, vähän niin kuin nykyään. Mutta rakastan ulkoilmaa, ruumiillista maataloustyötä sekä kylien yhteisöllisyyttä. Nyt olen eristetty ja istun lähes kaiken vapaa-ajan AV:lla. Toisaalta nykyelämää on helpotettu aikamoisesti, mutta haluaisin kokea eri aikakausia. Teleportti ja aikakone olisivat hienoimmat keksinnöt ikinä.

N21

Minä olen syntynyt 60-luvun alkupuolella. Lapsuus ja nuoruus asuttiin omakotitalossa, jossa ei ollut muita mukavuuksia kuin sähkö. Vesi piti hakea puolen kilometrin päästä, oma kaivovesi kelpasi vain pyykinpesuun. Saunassa käytiin kaksi kertaa viikossa, talvipakkasilla kerran viikkoon. Vaatteita ei saanut sotkea, ne kun piti pestä käsin. Lakanapyykin pesu ja huuhtelu oli tosi raskasta. Ja se ulkovessa... paha vatsatauti kovalla pakkasella keskellä yötä - vieläkin puistattaa. Voi luoja, että minä nautin nykyajasta.

 

Nostalgia on siitä kiva juttu, että siitä voi jättää kaikki ikävät realiteetit pois. Ei se elämä oikeasti ollut sellaista mitä ihmiset kuvittelevat sen olleen kuin harvoille ja valituille - eikä aina niillekään. Monet elämänlaatua huimasti nostaneet asiat ovat niin arkipäiväisiä että ne ovat muuttuneet suorastaan näkymättömiksi ja ihmiset eivät osaa kuvitellakaan minkälaista elämä olisi ilman niitä, koska eivät ajattele niitä muutenkaan. Esim. tätini sai 50-luvun loppupuolella polion ja vietti lopun elämäänsä sen tähden vammautuneena - mutta kuinka moni miettii poliotartunnan pelkoa ja sitä että vähintäänkin tuntisi jonkun joka siihen on kuollut tai pysyvästi vammautunut?

Tuberkuloosi vammautti ja tappoi 60- luvulle saakka.

Tulirokkoon ja muihin streptokokkitulehduksiin kuoli lapsia 50- luvulla.

Sukupuoliroolit olivat tosi ahtaat, vielä 1990-luvulla oli talouskouluja, joihin lähetettiin .tyttöjä oppimaan hyviksi emänniksi.

90-luvun alussa muistan, kun elektroniikkapuolen amiksen käynyt tyttö(kummajainen siis) ei tahtonut kelvata erään N:llä alkavan tietoliikenneyrityksen tuotantolinjalle testaajaksi.

Naisten paikka oli kokoonpanotyössä.

Anoppini työtodistuksessa 1970- luvun alusta vakuutellaan, että hän on elämäntavoiltaan siveä....

Olisinpa ollut parikymppinen kasikyt-luvulla. Olis saanut pukeutua överisti ja laittaa fledan sekä käydä tukkahevikeikoilla. Nykyaika on ihan paskaa. Ei oo kavereita, yhteisöllisyyttä ja vain materia tai arvo määrittelee oletko mitään. Silti samat muoti/bändi/poliittisen ilmapiirin kireys velloo ilman vain sitä viattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelin että varsinkaan naisena en olisi halunnut todellakaan syntyä mihinkään vanhoihin aikoihin. Kamala ajatuskin että olisin syntynyt aikaan, jolloin sukupuoleni olisi rajannut mahdollisuuksiani rankasti, ja sosiaaliset konventiot olisivat pakottaneet moniin asioihin joita en halua (avioliitto suvun mielestä sopivan miehen kanssa, lasten siihen vaan tuleminen halusit tai et, kirkossa käynti)...

 

Että olkoon vaan nykymaailmassakin miinuksensa, mutta valitsisin silti tämän ajan mieluummin kuin mitään muuta. 

Vaikka nämä ehkä paperilla kuulostaakin ikävältä, mutta ihmiset olivat kuitenkin ennen onnellisempia kuin nykyään.

Olen kuullut saman parikymppisiltä. Some ja uutispaljous ahdistavat.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin halunnut syntyä joskus 50-60-luvulla. Tiedostan kyllä naisen rajallisen päätäntävallan (jota ei käytännössä ollut) ja todennäköisesti olisinkin ollut kapinallinen vanhapiika, vähän niin kuin nykyään. Mutta rakastan ulkoilmaa, ruumiillista maataloustyötä sekä kylien yhteisöllisyyttä. Nyt olen eristetty ja istun lähes kaiken vapaa-ajan AV:lla. Toisaalta nykyelämää on helpotettu aikamoisesti, mutta haluaisin kokea eri aikakausia. Teleportti ja aikakone olisivat hienoimmat keksinnöt ikinä.

N21

Minä olen syntynyt 50-luvun lopussa ja en kyllä tunnista tuota etteikö naisilla olisi ollut päätäntävaltaa. Toki johtajanaisia oli vähemmän. 60-70-80 luvut olivat vapaita ihania vuosikymmeniä jolloin ei ollut tietoakaan nykyisestä uuspuritanismista. Se riippuu vähän naisestakin alkaako kynnysmatoksi. Minä pidän nettiä ja somea myönteisenä kehityksenä. Tosin minulla ei näihin vempaimiin ole mitään riippuvaisuutta. Voin aivan hyvin lähteä ulos ilman kännykkää. Muuten meillä oli samat jutut kuin nykyisinkin, käytiin risteilyillä ja etelänmatkoilla ja oli samat kodinkoneet kuin nykyisinkin. Näyttää olevan samat artistitkin kun kaikenmaailman rollarit yms vetävät keikkaa vieläkin:).

Aina löytyy vika jostain muualta kuin itsestä. Aika on väärä, kaverit on tyhmiä, vanhemmat on tyhmiä, koulu on tyhmää, jne, jne. Vain minä on olen oikeassa ja fiksu. Se oma elämä on vain ja ainoastaan sinun käsissäsi. Jos haluat tuhlata sen alkoholin ja huumeiden kanssa, ei sinua kukaan voi estää. Jos haluat elää ilman somea, ei sinua siinäkään kukaan muu voi auttaa, kuin sinä itse. Mutta kun se ruikuttaminen on NIIN kivaa...

Mullakaan ei oo somea!

En vaan ymmärrä mikä järki niissä on.

N24

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelin että varsinkaan naisena en olisi halunnut todellakaan syntyä mihinkään vanhoihin aikoihin. Kamala ajatuskin että olisin syntynyt aikaan, jolloin sukupuoleni olisi rajannut mahdollisuuksiani rankasti, ja sosiaaliset konventiot olisivat pakottaneet moniin asioihin joita en halua (avioliitto suvun mielestä sopivan miehen kanssa, lasten siihen vaan tuleminen halusit tai et, kirkossa käynti)...

Että olkoon vaan nykymaailmassakin miinuksensa, mutta valitsisin silti tämän ajan mieluummin kuin mitään muuta. 

Mitä olen nykyaikaa seurannut, niin monelle tuo olisi ollut lottovoitto. Tuntuu, että valtaosa 20-38v naisista voi pahoin. perustuen someen, mielialalääkkeiden käyttöön, sekä omiin empiirisiin kokemuksiin rouvan kavereista. Ei ole hyvä olla, vaikka muka on kaikki kuitenkin suomessa hyvin.Paljon irrallisia suhteita ja esitetään kovista vaikka sydän särkyy ja voi pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Olisinpa ollut parikymppinen kasikyt-luvulla. Olis saanut pukeutua överisti ja laittaa fledan sekä käydä tukkahevikeikoilla. Nykyaika on ihan paskaa. Ei oo kavereita, yhteisöllisyyttä ja vain materia tai arvo määrittelee oletko mitään. Silti samat muoti/bändi/poliittisen ilmapiirin kireys velloo ilman vain sitä viattomuutta.

Joo, 80-luvulla oli helppoa. Kun nähtiin netistä, että jossain 100 km säteellä oli tukkahevibändi niin ostettiin halvat onnibussiliput ja lähdettiin keikalle. Joskus piti jäädä yöksi mutta onneksi airbnb:stä sai halvan majoituksen. Käytiin joskus Berliinissäkin katsomassa yhtä bändiä, halpalentoyhtiön liput sai 40 markalla. Jotenkin eksyin siellä vielä kaverista mutta onneksi sain hänet kiinni whatsapilla ja löydettiin toisemme. Berliinissä oli muuten ihan mahtavia vegaanimestoja siihen aikaan!

Eiku...

Elin nuoruuteni 1980-luvulla yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista ja voin kertoa, että olisin ollut ikionnellinen jos olisi ollut kaikki ne mahdollisuudet mitä nykynuorilla on.